Derek and the Dominos - Eric Claptonin mestariteosalbumin työstänyt yhtye
30.03.2025
Eric Claptonin yhtyeistä joillekin Creamiäkin keskeisimmäksi on osoittautunut vuonna 1970 ilmestyneen ja klassikoksi kohonneen tupla-albuminsa Layla & The Other Assorted Love Songs työstänyt Derek and the Dominos, johon maestron itsensä lisäksi kuuluivat kosketinsoittaja/solisti Bobby Whitlock, Claptonin luottobasistina vuoteen 1979 saakka vaikuttanut Carl Radle sekä myös studiomuusikkona mittavan uran tehnyt rumpali Jim Gordon.
Criteria Studios
Derek and the Dominos oli keväällä 1970 perustettu ja bluesrockia edustanut yhtye. Kaikki sen jäsenistä; kitaristi/solisti Eric Clapton, kosketinsoittaja/solisti Bobby Whitlock, basisti Carl Radle ja rumpali Jim Gordon olivat ennen Derek and the Dominosin perustamista ehtineet vaikuttaa yhtyeessä Delaney, Bonnie and Friends sekä samanaikaisesti Claptonin edellisen yhtyeen Blind Faithin toiminta-aikana että sen jälkeen. Derek and the Dominosin varhaisiin studionauhoituksiin otti lisäksi osaa Traffic-yhtyeen kitaristi Dave Mason.
Lähtölaukauksena Derek and the Dominosin perustamiselle on tulkittavissa sen jäsenistön osallistuminen George Harrisonin vuonna 1970 ilmestyneen tripla-albumin All Things Must Pass nauhoituksiin. Derek and the Dominosin tuotannon ainoa studiolevy, tupla-albumi Layla & Other Assorted Love Songs oli Tom Dowdin tuottama ja Derekin peruslineupin lisäksi albumin työstämiseen osallistui soolo- ja slidekitaristin ominaisuudessa The Allman Brothers Bandin johtohahmo Duane Allman. Hänen soittoaan kuullaan 11:llä tuplakon 14:stä raidasta.
Ilmestymisaikanaan Layla & The Other Assorted Love Songs vastaanotti myönteisiä arvioita, mutta pitkäsoitto ei ollut vielä erityisen suuri myyntimenestys saavuttaen silti Billboardin listalla parhaimmillaan sijan 16. Albumin nimikappaleesta muodostui top ten -hitti sekä Yhdysvalloissa että Britanniassa vasta singlejulkaisunsa myötä maaliskuussa 1972. Sittemmin Layla & The Other Assorted Love Songs tupla-albumia on pidetty jopa Claptonin uran määrittelevänä saavutuksena. Pitkäsoitto teki paluun Billboardin albumilistalle vuosien 1972, 1974 ja 1977 aikana. Brittilistalle Layla pääsi vasta vuonna 2011, jolloin albumi saavutti sijan 68. Vuonna 2000 pitkäsoitto pääsi Grammy Hall of Fameen ja vuonna 2003 VH1 nimesi sen kaikkien aikojen 89:ksi parhaaksi albumiksi. Samana vuonna Rolling Stone laati 500 kaikkien aikojen parhaan albumin listansa, jolla Layla & Other Assorted Love Songsin sijoitus oli 117.
Tupla-albumin kappaleista I Looked Away, Sheryl Crown elokuvan Boys on the Side soundtrackille coveroima Keep On Growing, Anyday, Bell Bottom Blues, Tell the Truth sekä Why Does Love Got to Be So Sad? edustavat Claptonin ja Bobby Whitlockin sävellystuotantoa. Tuplakon päättävä Thorn Tree in the Garden on Whitlockin yksin tekemä ja Nizamin runon inspiroima I Am Yours Claptonin käsialaa. Myös klassikkotasoinen nimikappale, George Harrisonin vaimon Pattien inspiroima Layla on Claptonin säveltämä Jim Gordonin käsialaa olevaa codaansa lukuun ottamatta.
Tuplalle päätyneistä viidestä coverista bluesstandardeihin lukeutuvat näkemykset Jimmy Coxin Nobody Knows You When You're Down and Outista, Charles Segarin ja Willie Broonzyn Key to the Highwaysta sekä Billy Mylesin Have You Ever Loved a Womanista. Muita lainakappaleita edustavat alun perin joulukuussa 1967 The Jimi Hendrix Experiencen kakkosalbumilla Axis: Bold as Love ilmestynyt balladikaunokki Little Wing ja Chuck Willisin doo wop-balladi It's Too Late.
Tupla-albuminsa tiimoilta Derek and the Dominos teki loka-joulukuussa 1970 kiertueen Yhdysvalloissa. Mainitulta kiertueelta Fillmore Eastistä taltioiduista nauhoituksista työstettiin tammikuussa 1973 ilmestynyt ja ensimmäisen levynsä osalta mitä mainioimmin toiminut tupla-albumi Derek and the Dominos In Concert. Vuonna 1994 ilmestynyt Live at the Fillmore sisälsi kuusi kappaletta originaalilta In Concert -tuplalta sekä lisäksi ennen julkaisemattomia nauhoituksia samoista konserteista.
Derek and the Dominosin ainoa tv-esiintyminen oli Johnny Cash Showssa. Se taltioitiin Ryman Auditoriumissa, Nashvillessa ja lähetettiin kuudes tammikuuta 1971. Yhtye esitti kappaleen It's Too Late ja jammaili Cashin ja Carl Perkinsin kanssa jälkimmäisen käsialaa olleen kappaleen Matchbox. Jimi Hendrixin kuolema syyskuussa 1970 ja Duane Allmanin menehtyminen moottoripyöräonnettomuudessa lokakuussa 1971 vaikuttivat Claptoniin syvästi. Derek and the Dominos lopetti toimintansa vuoden 1971 aikana Lontoossa. Yhtyeen toisen albumin nauhoitukset jäivät puolitiehen.
Claptonin kolme vuotta kestäneen tauon katkaisivat ainoastaan esiintymiset George Harrisonin Concert for Bangladeshissa elokuussa 1971, vierailu Leon Russellin konsertissa Lontoon Rainbow Theatressa joulukuussa 1971 sekä Claptonin oma Rainbow-konsertti tammikuussa 1973. Viimeksi mainitun pääorganisaattori oli The Who -yhtyeen Pete Townshend. Bobby Whitlock solmi sopimuksen yhdysvaltalaisen ABC-Dunhillin kanssa, jolle hän levytti albumit Bobby Whitlock ja Raw Velvet. Vuonna 1972 julkaistuilla albumeilla olivat mukana Dominoesin jäsenet, Bramlettit, Keltner sekä Delaneyn & Bonnien puhallinsektio. Claptonin tehtyä paluun sooloartistina vuonna 1974 hänen ja Carl Radlen välinen yhteistyö jatkui vuoteen 1979 saakka. Radle menehtyi kesäkuussa 1980.
Layla-albumista laadituista arvioista tuoreeltaan myönteisimmästä vastasi Village Voiceen kirjoittanut Robert Christgau. Myöhäisemmät arviot ovat olleet vielä ylistävämpiä ja onpa Layla & Other Assorted Love Songs kohotettu jopa Claptonin tuotannon kaikkien aikojen laadukkaimmaksi työksi. Albumista on julkaistu ainakin yhdeksän erilaista cd-versiota. Niistä mainittakoon vuonna 1990 ilmestynyt 20-vuotisjuhlapainos, jonka kolmas levy sisältää viisi kipakkaa jamia, joista osassa kuullaan myös Duane Allmanin soitantaa. Lisäksi mukana on outtakeseja muutamista kappaleista sekä aikaisemmin julkaisemattomat biisit Mean Old World, It Hurts Me Too sekä Tender Love.
Itselleni originaalista Layla-tuplasta on vuosikymmenten myötä muodostunut Claptonin diskografian keskeisin albumi. Muilla mitalisijoilla ovat 1960-luvun puolivälissä julkaistu Bluesbreakers with Eric Clapton sekä Creamin marraskuussa 1967 ilmestynyt kakkosalbumi Disraeli Gears. Claptonin konsertit tarjoutui tilaisuus todentaa vuosina 1998 ja 2001 Hartwall Areenalla. Niistä jälkimmäisen settilistaan Derek and the Dominosin tuotannosta sisältyi ikimuistoisesti tulkittu Bell Bottom Blues.