Arkistojen holveja on kaiveltu innolla, kun Lesser Celandinen millenniumin aikaisia nauhoja on putsailtu julkaisukuntoon. On tietysti aiheen kysyä, miksi ensinnäkään kuunnella neljännesvuosisadan ikäistä trackermetallia? Chronicles 2000–2001 on sukellus teknisen instrumentaalikitarametallin syvään päähän, joten vastaus voi löytyä vain sieltä, syvältä pinnan alta. Rohkaisevaksi saatteeksi voin todeta, että sahaus kyllä jalostuu ja kokoelmalla voi havaita kunnianhimoista kasvua jopa progehtavaan suuntaan.
Progeiitti Records
Kahden levyn ja reilun parin tunnin mittainen trackermetalliannos on hengeltään etenevä, vaikka riffeillä ja soundikikoilla oikeastaan kaiken olennaisen välittävä mammuttikokoelma saattaa aluksi hengästyttää. Saatesanojen ensimmäisellä rivillä todetaan tyylin olevan ”monotonic tracker metal” ja levy-yhtiön linkkikin ohjautuu suoraan Mikseri.netin sivuille. Kuka vielä muistaa Mikseri.netin? Tässähän jää vallan muistojen aaltoihin vellomaan…
… mutta joo, takaisin tähän päivään, hetkeen ja kokoelmaan. Ykköslevyn korkkaajaksi valittu Deadly on alle neljän minuutin mitassaan oiva esittelypala, jolla satunnainen kuulija saadaan totutettua projektin henkeen, rajoihin ja luonnonvoimiin. Haastavampaa rytinää eteen asettelee puolivälin krouvissa kolmeen osaan jaettu Massacre, jonka keulilla ja perässä on vielä Intro ja Outro -osat. Periaatteessa kyseessä on kuitenkin yksi teos, jota lienee kasailtu vain arkiston osasista. Ehkä plus 18 minuutin mitta on helpompi perustella, kun osia on enemmän?
Saatteessa nostetaan esiin sellainenkin hauska yksityiskohta, että kun Y2K oli lähestymässä, oli materiaalin luonut JK päättänyt pelata varman päälle ja peukaloida tietokoneensa kellon vuoden verran taaksepäin. Eli kun pelättiin, että tammikuun 1. päivä vuonna 2000 maailma romahtaisi, sähkölaitteet pimenisivät, lentokoneet tippuilisivat ja mellakointi alkaisi dystopian hengessä, niin JK:n kone olikin vasta vuoden 1999 alussa.
Historiallista mullistusta ei sitten tullutkaan, mutta tietsikalla tehdyt musiikkitiedostot saivat osin virheelliset päivämäärät ja näin kokoelman materiaali on ainakin osin vuodelta 1999. Toisaalta bonusraita Paska (the rest) on vasta niinkin myöhäiseltä aikakaudelta, kuin vuodelta 2004, joten otsikko on osin viitteellinen. Materiaalia on myös työstetty osin uudestaan, liekö setti ollut hetkittäin jo tarpeettomankin demomaista.
Lähtökohtana on ollut tietsikkametalli, mikä tietysti heijastuu soundien lievänä lelumaisuutena. Metallin hilpeä matalateknisyys syö osin materiaalin purevuutta, mutta ideat kyllä välittyvät, kunhan mielen pitää vain avarana. ESKOn tempova vääntely on mahdollisesti saanut vaikutteita ainakin Panteran suunnalta, vaikka Teksasin lehmipojat helvetistä luottivatkin luomumpaan kaavaan. The Great Southern Trendkill ja Morbid Angelin Formulas Fatal to the Flesh osuvat niin tyylinsä kuin aikakautensa puolesta maisemaan, joten mistäs sen tietää? Tuskin Lesser Celandine kuitenkaan eristetyssä muovikupolissa eli, vaikka vuosituhannen vaihde lähestyikin. Eeppisempää korttia väläyttävä Örkki on jännä kokeilu, vaikka Norjan reissu jääkin tekemättä.
Toinen levy on kolmen raidan hallitsema kokonaisuus. Nimipolitiikka haiskahtaa vinoilulle, mutta mitä siitä, kun asian antaa olla ja hyväksyy tilanteen. Kolme raitaa, joiden nimet ovat 123, 456 ja tietysti 789, edustavat myöhempää ja kypsempää aaltoa. Osia löytyy taas, samoin Interludet kahdesta jälkimmäisestä siivusta, ja biisitrion kokonaiskesto on majesteetilliset 56 minuuttia.
Massaa siis löytyy, mutta massahan on tunnetusti energiaa ja energia on voimaa. Vaikka luomisessa käytetty Fast Tracker -ohjelma asetti rajoja luovuuden virroille, olivat sen tarjoamat mahdollisuudet vuosituhannen vaihteessa luokkaa uskomaton. Etenkin kakkoslevyn ärhäkämpi keskisiivu 456, joka lähtee rönsyilemään varoittamatta yllättävin suuntiin, ottaa ilon irti laveista karmeista.
Vaikka Lesser Celandinen kantava idea on/oli pinota kitararaitaa rytmin päälle siten, että riffi hieroo naamaa kivasti raapien, niin tuotakin voi tehdä monipuolisemmin, mielikuvituksellisemmin. Blastbeatmaiset rytinärypyt ja venkoilevan vingahtelevat soundit viittaavat taas aikakauden kokeellisempien death-pumppujen tekemisiin ja tämä uusi vapaus nostaa mielestäni kakkoskiekon lopulta ykkösen edelle. Virallisen osuuden ankkuri 789 on jo lähellä aikakauden matikkametallia, tyyliin The Dillinger Escape Plan, vaikka vähintään kädenmitan päässä pysytteleekin.
Bonuksina saadaan kaksi kaunokaista, jo edellä mainittu Paska (the rest), sekä alle minuuttiin puristettu Jöss/Noki. Todellinen loppukysymys on kuitenkin: mitä seuraavaksi? Arkistoista kuulemma löytyy enemmänkin herkkua ja Progeiitti Records on kunnostautunut mm. mainion K+K-tactics -yhtyeen materiaalin uskollisena julkaisijana, joten jään odottelemaan jatkoa. Ja sitä odotellessa kannattaa tutustua myös em. bändin All the Best, K+K-tactics -kokoelmaan, joka on yhä nimeään parempi tapaus.
Arkistojen holveja on kaiveltu innolla, kun Lesser Celandinen millenniumin aikaisia nauhoja on putsailtu julkaisukuntoon. On tietysti aiheen kysyä, miksi ensinnäkään kuunnella neljännesvuosisadan ikäistä trackermetallia? Chronicles 2000–2001 on sukellus teknisen instrumentaalikitarametallin syvään päähän, joten vastaus voi löytyä vain sieltä, syvältä pinnan alta. Rohkaisevaksi saatteeksi voin todeta, että sahaus kyllä jalostuu ja kokoelmalla voi havaita kunnianhimoista kasvua jopa progehtavaan suuntaan.
