M�nnink�iset, Pekka Toivonen Ensemble & Tixa: PUUTOOPPERA

M�nnink�iset, Pekka Toivonen Ensemble & Tixa ovat luoneet taidemusiikkia, jossa p��asiallisina solisteina toimivat suomalaiset puut kuten koivu, kuusi, m�nty, lepp�, tammi ja kataja. Puita on k�sitelty eri tavoin, niit� on poltettu ja poltettu viel� uudelleen. ��ni� on syntynyt, niit� on t�rkitty, tutkittu ja viety uusiin paikkoihin ennakkoluulottomasti. ��nen p��sev�t my�s monet muut, usein sopivasti puuta sis�lt�v�t soittimet. Lis�t��n tuohon viel� elektroniikkaa, muitakin puhaltimia, hiukan s�hk�� ja ihmisten ��ni�, niin johan korpi soi.

Alakulttuuritalo

Jo tekij�listaus kertoo, ett� nyt saadaan jotain muuta. Pekka Toivonen Ensemble on modernin jazzin iskuryhm�, jota johtaa "s�velt�j�pianistigraafikkorunoilija" Pekka Toivonen. Tixa on todellinen monitaitaja ja monitaiteilija, joka on kaiken muun lis�ksi loihtinut esiin my�s mystiset M�nnink�iset. Nuo tajunnan avaajat ja ihmisen tulkkina puille sek� luonnolle toimivat tekij�t ovat multimuotoisia, ehk� jopa monissa ulottuvuuksissa liikkuvia � ken tiet��. Korvat ainakin.

Nyt menn��n siis taiteen puolelle, se todettakoon heti alkuun. Tiesin toki luvassa olevan jotain erilaista, koska joulusinkuissa vastaan tullut Kuusi (otto 6) antoi jazzahtavan soiton puraista ja sarvien sohia. Jouset, oboe ja baritonisaksofoni loivat tuolloin rajapintaa ehk� hitusen enemm�n kuin monet muut albumin raidat, mutta idea k�vi jo selv�ksi. PUUTOOPPERA on monia asioita, kuten esimerkiksi instrumentaalista taidemusiikkia, avantgardea suoraan korvesta ja sammaleentuoksuista puikkelehtimista nuottien v�leist�.

Tunnin mittainen PUUTOOPPERA menee (tietysti) paljon pidemm�lle, monimuotoisempiin metsiin ja mit� erilaisimmille mets�aukeille. Suomalaiset el�v�t periaatteessa keskell� metsi�, mutta arjessani puut ovat j��neet kummasti sivurooliin. Mukavassa pikkukaupungissani on kyll� runsaasti puita, mutta niist� on tullut osa kaupunkia. Katujen reunoilla on n�ttej� rivej� lehmuksia, sinne t�nne on sallittu kasvavan vaahteroita ja koivuja, mutta etenkin lehmukset ovat kuin katutolppia. Ne leikataan tasaisin v�liajoin, pidet��n siivoina, pienin�, huomaamattomina. Voin kulkea kadulla oikeastaan edes huomaamatta kulkevani puiden ohitse.

PUUTOOPPERAn puut eiv�t ole sellaisia, eiv�t ainakaan omaan korvaani. Niit� ei ohiteta, ne tulevat ja ottavat tilan kuin tilan itselleen. T�t� teosta kuunnellessa pohdin miten mink�kin puun muistan ja huomasin palaavani monesti lapsuusaikoihin, retkiin mummolan pihasta l�himetsiin, joen rantaan, peltojen reunoja pitkin tapahtuneita tutkimusmatkoja. M�nty on ehk� Skotlannin kansallispuu, mutta sill� on my�s erityismerkitys suomalaiselle maisemalle. Yli puolet metsist�mme on m�ntyvaltaisia ja tuo majesteettisen kaunis puu saa pitki�, pitki� nuotteja oksikseen. M�nty-kappaleella sopuisat jouset soivat syv�� rauhaa, alta kumpuaa tummempia ��ni�, mutta taivas pysyy alati selke�n�.

Tammi on monen maan kansallispuu ja PUUTOOPPERAn Tammi s�teilee levotonta voimaa. Alla on ambientmaisia kuvioita, ehk�p� heijastelemassa tammen syv�� ja laveaa juuristoa, joka pit�� jykev�n puun tukevasti aloillaan. Joidenkin mukaan tammen juuristo on v�hint��n samaa luokkaa kuin sen oksisto, eli puu on syv�sti yhteydess� maahan. Maa on voimaa, rytmi kuin sykett�, el�m�n ��nt�, jousien liikkuessa tuulen tavoin oksistoissa. Rauha on silti selvin ja voimakkain tunne, jonka kappale synnytt��. Koivun oksat ovat el�v�isempi�, liikkuvia ja pianon kautta lehdet tuntuvat heiluvan lyhyen hetken hyvinkin nopeasti.

Tarinan pahis on �ist� jazzia tihkuva Harvennushakkuu, jonka kahdeksassa ja puolessa minuutissa melankolia maalaa eteen turhankin tutun n�kym�n. Joka syksy sieni- ja marjaretkill�ni saan huomata, kuinka jokin tuttu mets�nosa on k�yty myll��m�ss�, uusia mets�teit� on raivattu isoille koneille ja se tiet�� aina satojen v�henemist� � monimuotoinen el�m� sitkistelee ihmisen ahneudesta. Ik�v�� on my�s j�lkien hidas korjaantuminen. Toki luonto korjaa lopulta kaiken, mutta muutoksen dramaattisuus iskee aina. Biisin sis�iset, eri suuntaan vet�v�t voimat, kuvaavat tuota onnistuneesti. Piano soi hetken jopa kauniisti, kontrabasso harhailee kuin suuntansa hukannut hirvi ja lopussa iskee viel� yksi uhka, vai onko se mahdollisuus?



Heti per��n kajahtava Punkki on kuin punkin purkaus kiukkua ja sekop�inen alle minuuttinen vy�ry toimii kuin r�v�kk� l�ps�isy naamaan. Mit��n vastaavaa teoksesta ei l�ydy, vaikka jo alussa mainittu Kuusi (otto 6) kiihkeysasteikolla korkealle sijoittuukin. Alkupuolella muotojaan rikkova Kataja muistuttaa lapsuuden pulkkam�ess� kasvanutta sitke�� tapausta, johon monet meist� osuivat monesti, ja joka silti kasvoi aina j��r�p�isesti paikoillaan. Vaivaiskoivun pienuus on taas n�enn�ist�, kun ottaa huomioon ymp�rist�n ja antaa korvien todella poimia alkuun v�h�isilt� vaikuttavia ��ni�.

PUUTOOPPERA on itse��n selittelem�t�n teos, joka kannattaa hyv�ksy� sellaisenaan ja antaa asioiden vain tapahtua. Matsutaken folkahtavalla tinapillill� k�ynnistyv� teos on v�rik�s, kun oksat ja puut soivat eri tavoin soitinten seassa. Modernia jazzia, ��nitaidetta, avantgardea, korven ��nt�. Sanat ovat pulassa, kun niill� yritt�� kuvata kuultua. Teoskokonaisuuden kantaesitys tapahtuu Visuvedell� Kulkurin Kappelissa kes�ll� 2025, enk� arvaa edes arvailla, kuinka mm. M�nnink�iset silloin tulevat n�kyviksi.

Mika Roth