Hayden Thompson Sings Cash, Presley, Perkins and Thompson

Pitkän uran tehnyt Hayden Thompson kuuluu Rockabilly Hall of Fameen, mutta eläkepäivät eivät herraa kiinnosta. 60-luvulla levytysuransa aloittanut veteraani versioi nyt Johnny Cashin, Elvis Presleyn ja Carl Perkinsin biisejä. Tarkoin valittujen lainojen lisäksi levyllä kuullaan myös herran omaa tuotantoa. Eri vuosikymmeniltä kootuista äänityksistä on luotu ehyt albumi, jonka lisukkeina saadaan vielä pari 60-luvun liveäänitystä.

Bluelight Records

Rockabilly ei ole vahvinta osaamiseni ja tietämykseni kenttää, mutta muistan törmänneeni Thompsonin tuotantoon joskus vuoden 2010 tienoilla. Voi hyvinkin olla, että kyse oli tuona vuonna niin ikään Bluelight Recordsille tehdystä Standing Tall -albumista, joka päätyi jotain kautta soimaan toimittajakaverilleni. Muistan todenneeni jotain tyyliin: hiukan Cashin kuuloista, mutta ei niin mahdottoman dramaattista. Ja tuo oli siis todettu positiivisessa mielessä. Ja siinähän se pointti on mielestäni edelleen. Thompson soundaa tälläkin levyllä monella tapaa Cashille ja seestyneemmälle Elvikselle, mutta tekee sen omalla, silkkisemmällä ja rauhallisemmalla tyylillään.

Albumin koko otsikko kuuluu: Hayden Thompson Sings Johnny Cash, Elvis Presley, Carl Perkins and… Hayden Thompson. Perkinsin nimen jälkeen tuleva ’and…’ varaa itselleen kannesta yhden rivin, tipauttaen Thompsonin nimen selvästi muita alemmas, eli herra asettaa itsensä yllä mainittujen mestareiden alapuolelle. Eikä tuo ole mitään amerikkalaista countrynöyryyttä, vaan mielestäni puhtaasti kunnianosoitus jo poistuneille rock’n’rollin, rockabillyn ja countrynkin kanssa historiaa luoneille suuruuksille. Äänityksiä on tehty 90-, 00- ja 10-luvuilla eri suunnissa ja nyt niistä on koottu ehyt albumi, jolla Thompsonin vahva ääni on punainen, vahva ydinlanka.

Cashin, Presleyn ja Perkinsin kappaleita kuullaan neljä per heppu, joiden jälkeen koittaa neljän Thompsonin oman, sekä bonuksena vielä parin Grand Ole Opry -livevedon paikka, onhan kyseinen mesta kuitenkin Mekka monelle alan harrastajalle. Rohkea siirto albumilla on se, että tähtien isoja biisejä ei tällä levyllä kuulla. Olisi tavattoman helppoa tyhjentää pajatso vetämällä lovemetenderit, ringoffiret ja bluesuedeshoesit peräjälkeen, mutta moiseen ei ole tarvetta. Sen sijaan suurin osa kiekon biiseistä sijoittuu vähemmän tunnettuihin juttuihin ja sinkkujen B-puoliin, joista on lähdetty työstämään omillaan toimivaa albumikokonaisuutta.

Osat käydään läpi otsikon järjestyksessä, eli ensin on vuorossa herra Cash. Toki mustaa suosineen legendan ensimmäisen sinkun kummatkin puolet on laskettavissa hiteiksi, mutta tällä erää Hey Porter on viskannut stetsoninsa sivuun ja saanut klassisen rock’n’rollin vetimet ylleen. Wildfire Willie & The Ramblersin kanssa soitettu Cry Cry Cry lunastaa myös paikkansa, ihan jo silkan historiallisuutensa ansiosta. Avausraita Big River antaa hyvin suunnan tulevalle ja vuoden 1980 Rockabilly Blues -albumilta löydetty Without Love on Cashin vävypoika Nick Lowen kynästä irronnut kaunokki, joka ansaitseekin tilansa.

Kuningas Presleyn 50-luku oli legendaarista aikaa ja Thompsonin levylle on napattu kahden sinkun B-puolet. Vuoden 1955 I'm Left, You're Right, She's Gone ilmestyi aikoinaan siistittynä versiona, josta Elvis ei kaiketi niin välittänyt itsekään. Thompson saa tuotua reunoille hiukan särmää, vetämättä sydänsärkyä kuitenkaan yli. I Don't Care If the Sun Don't Shine on myös menevää rockabillyn ja countryn liittoa, jossa oleellinen sanotaan alle kahdessa ja puolessa minuutissa. Vasta A Mess of Blues päästää tempon tippumaan ja kaihon puhaltamaan laulusta esiin, jolloin Thompsonin kyvyt todella loistavat. Tässä seurassa hipihiljainen You’re a Heartbreaker jää armotta pikkunätiksi seinäruusuksi.

Perkins-osuus tuo alkuperäisen ja vasta ensiaskeliaan ottavan rockin keskiöön. Billy Lee Rileyn kanssa esitetty Gone Gone Gone yhdistää countryn ja rytmikkään jytkeen, josta kasvoi sittemmin rock’n’roll. Varhainen ja lievästi unohdettu helmi on myös Honey ’Cause I Love You, johon Thompson saa ladattua tunnetta astumatta kuitenkaan loikkaa pitkäksi. Toimiva numero on myös svengaava Someday Somewhere Someone Waits For Me, jonka heleä kitarasoundi on kaiken kukkuraksi kotimaisten käsien luomaa. Nämä ovat tärkeitä paloja musiikin historiaa, joita kelpaa nostaa esiin uudelleen.

Thompsonin oma tuotanto on allekirjoittaneelle tuntemattomampaa, mutta countryn valkokankaalle kovin cashmaisia fiiliksiä maalaileva Guns on hiljaisessa uhkaavuudessaan melkoinen numero. Vain hieman reippaampi I Wanna Get Home pelaa sinistä väriä myös pintaan siinä määrin, että countryballadin askellusta on vaikea kutsua nostattavaksi. Vaan juuri sieltähän alkuperäisen rock’n’rollin voima myös kampesi alkujaan, eikös vain?



Drive Me Out of My Mind nostaa sentään tempoa ja kenkää reippaammin, Thompsonin elvismäisten ja cashahtavien maneerien istuessa kohdilleen. Herran tapa kuulostaa samaan aikaan muilta ja ehdottomasti vain itseltään onkin todellinen mestariavain, jolla holvit saadaan aukeamaan. Kahdessa bonusraidassa kuljetaan ajassa taaksepäin pitkän, pitkän matkaa. Vuoden 1966 liveäänitys ei ehkä ole virheetöntä, mutta jo silkan historiallisen merkityksensä ansiosta These Boots Are Made for Walking ja Sixteen Dollars Eighty-Eight Cents ovat perusteltuja palasia kokonaisuudesta.

Hayden Thompson on yhä seurassamme ja herra keikkaili ainakin vuonna 2023, joten ura jatkuu – huimassa 86 vuoden iässä. Hayden Thompson Sings Johnny Cash, Elvis Presley, Carl Perkins and… Hayden Thompson on ansiokas albumi, joka on rakennettu kunnianhimoisesti, eikä tallenteiden ikäeroja huomaa, lopun bonuksia lukuun ottamatta.

Mika Roth