Pihtiputaalta, Keski-Suomesta kotoisin ollut Ratsia on saavuttanut aseman paitsi eräänä suomipunkin, myös yleisesti suomenkielisen rockin klassikkoyhtyeistä. Se identifioituu melko voimakkaasti johtohahmoonsa Jyri Honkavaaraan (16.tammikuuta 1960 – 11. helmikuuta 1997). Honkavaaran ensimmäiset yhtyeet, 1970-luvun puolivälissä perustettu The Spiders> ja sitä seurannut Oplanoora soittivat coverbiisejä. Yhtyeistä jälkimmäisessä oli lisäksi mukana mm. tuleva Ratsian kakkoskitaristi Juha Aunola.
Punkrock nousi toden teolla esiin vuoden 1977 alussa. Honkavaara seurasi tapahtumia aktiivisesti ja samoihin aikoihin syntyi Ratsian ensimmäinen kokoonpano, johon Honkavaaran lisäksi kuuluivat rumpali Pasi Kuusjärvi ja basisti Seppo Hämäläinen. Keskeisiksi musiikillisiksi vaikuttajiksi muodostuivat tässä vaiheessa esipunkyhtyeet The Stooges, New York Dolls ja MC5 ja toki myös Ramones sekä Eddie and the Hot Rods. Kyseinen lineup tuli tiensä päähän alkuvuodesta 1978, eikä se Honkavaaran mukaan tuolloin ollutkaan valmis levylle.
Uuden kokoonpanon Honkavaara kasasi jo samaisen vuoden keväällä. Mukaan tulivat Juha Aunola ja aluksi kitaraa soittanut, mutta basistiksi siirtynyt Ari "Rudi" Lukkarinen. Yhtyeen nimi oli Slybootz ja se soitti sekalaista covertuotantoa. Pian otettiin uudelleen käyttöön Ratsia-nimi ja Honkavaara teki runsaasti omia suomenkielisiä biisejään, joista ensimmäisiin lukeutuivat Kassapäät ja Mä haluan RE-aktion. Treenirumpaliksi tuli vasta 14-vuotias nimeä Popkorni käyttänyt Jukka Viro. Tyylillisesti uuteen, aikaisempaa melodisempaan Ratsiaan vaikutti esimerkiksi The Buzzcocks.
Vuodenvaihteessa 1978–79 Ratsia äänitti 16 kappaleesta koostuneen omakustannekasetin Kloonattu sukupolvi, joka sisältää suurimman osan yhtyeen nimeä kantavalla ja syksyllä 1979 ilmestyneellä esikoisalbumilla julkaistuista kappaleista. Lisäksi mukana olivat cover Veltto Virtasen luotsaaman Virtanen-yhtyeen kappaleesta Rolls Royce. Nimibiisi Kloonattu sukupolvi on suomennos irlantilaisen punkyhtyeen, niin ikään Honkavaaran keskeisiin vaikuttajiin lukeutuvan Stiff Little Fingersin kappaleesta Alternative Ulster. Ensimmäinen 90 kappaleen myös tekstiliitteen sisältänyt painos Kloonatusta sukupolvesta myytiin nopeasti loppuun.
Rockin SM-kilpailujen karsintoihin Ratsia osallistui melko viime tingassa kokoonpanolla, johon Pasi Kuusjärvi oli palannut rumpaliksi. Ratsia voitti kilpailujen uuden aallon sarjan Seinäjoen ammattikoululla pidetyssä loppukilpailussa ja kakkossijan nappasi salolainen Vaavi. Levytyksestä Ratsia oli ehtinyt sopia Atte Blomin kanssa jo ennen SM-voittoaan. Esikoissingle, sittemmin kotimaisen punkin klassikkokappaleisiin kohonnut Lontoon skidit B-puolellaan Kassapäät nauhoitettiin Ylöjärvellä 11. toukokuuta 1979 Eppujen Mikko "Pantse" Syrjän tuottamana. Ilmestymisaikanaan peruspunkiksi kategorioidun Ratsian esikoisalbumin tuottajana oli Pelle Miljoona & 1980 -yhtyeen legendaarinen kitaristi Rubberduck Jones, jota Ratsian jäsenet kuvasivat rauhallisuuden perikuvaksi.
Ratsian esikoisalbumi myi 7000 kappaletta ja sen tuoreempaan biisiaarteistoon lukeutuivat päätösraita Me noustiin kellareistamme sekä Ajat sitten luopuneet. Lontoon skideistä mukana on Hepa Salmeen saksofonilla terästetty singleversiota hitaampi näkemys. Kaatopaikan enkelit on omistettu New York Dollsille ja covereita Ratsian esikoisalbumilla edustivat The Clashin 48 Hoursin (48 tuntia) ja Stiff Little Fingersin Wasted Lifen (Ne ei haluu kuunnella) suomennokset. Ratsian esikoisalbumin kansikuvat ovat Kaivopuiston konsertista.
Vuoden 1979 aikana Ratsia soitti huimat 180 keikkaa. Pelle Miljoona & 1980-yhtyeen lämmittelijänä Ratsia soitti useilla keikoilla; kevään 1979 aikana esimerkiksi Ylivieskassa ja Nivalassa. Alkuvuodesta 1980 Ratsian Tavastian-keikalta julkaistiin lähes yhden pitkäsoiton verran materiaalia triplalivealbumilla Metropolis. Oman tuotantonsa ohessa Ratsia teki kunniaa esikuvilleen versioimalla Stiff Little Fingersia (Gotta Get Away), The Damnedia (New Rose), Iggy and The Stoogesia (Raw Power) sekä The Kingsmenin levytyksenä tunnetuimmaksi tulleen garagerockklassikon Louie Louie.
Keväällä 1980 ilmestyi upea single Tämä hetki ja tulevaisuus / Älä näytä, että pelkäät, jonka tyylillisesti hieman kokeellisempi B-puoli oli saanut inspiraatiota lyriikkaansa edellisen vuoden Kaivopuiston tapahtumista. Singlen paraatipuolen tuotannosta vastasi Pelle Miljoonan useista eri yhtyeistä tutuksi tullut Ari Taskinen ja B-puolen tuottajana vaikutti hienoisesti yllättäen Leevi & The Leavingsin johtohahmo Gösta Sundqvist.
Ratsian kakkospitkäsoitto, Vaavi-yhtyeen Kari Hipposen tuottama Elämän syke ilmestyi vuosi edeltäjänsä jälkeen, eli syksyllä 1980. Vaikka se sai ilmestyessään melko vaisun vastaanoton, albumin kiistattomat ansiot on tunnustettu myöhemmin. Singleformaatissa julkaistiin Spector-rummutuksella ja Jone Takamäen saksofonilla kruunattu Täältä tulee yö, ja klassikkotasoista tuotantoa albumilla edustavat lisäksi vähintään vimmainen avausraita Ruumis ja sielu, kotimaisen uuden aallon kauneimpiin, mutta valitettavasti myös unohdetuimpiin rakkauslauluihin lukeutuva Päiviä ja öitä, todellinen positiivinen manifesti Täynnä elämää, pasifismihenkinen Ei enkeleitä sekä albumin upea nimikappale Elämän syke. Covertuotantoa edustaa nimellä Ikuinen rakkaus (luulet vain) versioitu Buzzcocksin I Don't Mind.
Alkuvuodesta 1981 Jyri Honkavaara koki uuden musiikillisen herätyksen esimerkiksi Joy Divisionin ja Echo and the Bunnymenin kaltaisten yhtyeiden ansiosta. Mainittu seikka heijastui Ratsian uuteen tuotantoon ja Rudi Lukkarinen koki tässä vaiheessa musiikillisen kutsumuksensa olevan muualla. Ratsian basistiksi vaihtui aikaisemmin yhtyeessä Extaasi-soittanut Kari Starck ja yhtyeen kokoonpanoa täydennettiin jo Elämän sykkeellä vierailleella, sittemmin yhtyeestä Shadowplay tutuksi tulleella kosketinsoittaja Brandi Ruokosella. Yhtyeen musiikillinen muutos varhaisempaan tuotantoon verrattuna oli melkoisen voimakas ja kyseinen seikka heijastui myös keikkojen yleisömääriin.
Ratsia oli jo ehtinyt lopettaa toimintansa ennen kuin yhtyeen kolmas albumi Jäljet vuonna 1982 ilmestyi. Sen pohjina oli käytetty yhtä Aitoossa soitettua keikkaa, mutta myös studiossa nauhoitettiin melko paljon. Albumilla on joka tapauksessa kiistattomat huippuhetkensä, kuten nimikappale Jäljet, Elisen jälkeen sekä Tulen saalis / Punainen kyynel.
Kova rockelämä vei putoamisonnettomuudessa pahasti loukkaantuneen Jyri Honkavaaran hautaan ainoastaan 37-vuotiaana, mutta Ratsia on säilyttänyt asemansa eräänä kotimaisen rockin ikiklassikoista. Yhtyeen levytystuotannon kolme albumia ovat tyylillisesti melko erilaisia, ja jokainen niistä on löytänyt omat diggarinsa. Itselleni niistä tärkeimmäksi on useamman vuosikymmenen kestäneen diggauksen aikana muodostunut Elämän syke.
Ratsian koko levytystuotanto single- ja livebiisit mukaan lukien on saatavilla Jyri Honkavaaran soolosinglen Leijat / Niele valoa kappaleilla höystettynä CD-formaatissa triplakokoelmalla Ratsia Johanna Vuodet 1979–1982.
Pihtiputaalta, Keski-Suomesta kotoisin ollut Ratsia on saavuttanut aseman paitsi eräänä suomipunkin, myös yleisesti suomenkielisen rockin klassikkoyhtyeistä. Se identifioituu melko voimakkaasti johtohahmoonsa Jyri Honkavaaraan (16.tammikuuta 1960 – 11. helmikuuta 1997). Honkavaaran ensimmäiset yhtyeet, 1970-luvun puolivälissä perustettu The Spiders> ja sitä seurannut Oplanoora soittivat coverbiisejä. Yhtyeistä jälkimmäisessä oli lisäksi mukana mm. tuleva Ratsian kakkoskitaristi Juha Aunola.
Ratsia oli jo ehtinyt lopettaa toimintansa ennen kuin yhtyeen kolmas albumi Jäljet vuonna 1982 ilmestyi. Sen pohjina oli käytetty yhtä Aitoossa soitettua keikkaa, mutta myös studiossa nauhoitettiin melko paljon. Albumilla on joka tapauksessa kiistattomat huippuhetkensä, kuten nimikappale Jäljet, Elisen jälkeen sekä Tulen saalis / Punainen kyynel.
