Kreator, Anthrax, Testament

Thrashin kolme suurta kiertävät Brittejä ja Keski-Eurooppaa pippuroidaan tasaisesti, mutta Skandinavia jäi kolmikolta väliin. Onneksi Berliini on lähellä ja Mikael Salo raportoi kuinka Kreator, Anthrax & Testament pistivät asianmukaisesti tilaisuuteen sonnustautuneihin teutoneihin vauhtia.

Istun tukevasti perseelläni, juon Veltinsiä Kreator-muovituopista ja naatiskelen, kun Anthrax saa pitin pyörimään alempana permannolla Berliinin Uber Eats Areenalla.

Miten tähän on tultu?

Selatessani alkusyksystä Instagramia vessassa Anthrax ilmoittaa aloittavansa parinkymmenen konsertin Euroopankiertueen, muassaan Kreator ja Testament. Skandinaviaanhan kiertue ei pysähdy vahingossakaan, mutta Brittejä ja Keski-Eurooppaa pippuroidaan tasaisesti. Itsenäisyyspäivän jälkeiseen viikonloppuun ajoittuva Berliinin keikka tarjoaa oivan mahdollisuuden/uhan lähteä ns. omaan reissuun Berliiniin, oluttuoppien, levykauppojen, (kylmän) sodan historian ja museoiden luvattuun kaupunkiin.

Lippu kolmen thrash-titaanin tapaamiseen irtoaa 75 eurolla. Keikkapäivänä noin 5000+ henkeä vetävä Arena ei ole loppuunmyyty, vaikuttaako sunnuntai asiaan vaiko kiertueen viisi muuta esiintymistä Saksassa ja yhdet Sveisissä ja Luxemburgissa?

Parinsadan metrin mittainen jono otetaan nopeasti sisään, pätsiliivit ja mustanpuhuvat hupparit vilahtelevat, olutpullot jätetään kerääjille ulos. Turvatarkastusta ei ole eikä tarvitse pelätä avainketjun haltuunoton puolesta - kesän Sweden Rockissa ei saanut sisään alueelle tuoda juurikaan mitään ja farkkutakin rintataskutkin katsottiin.

Paitoja on joka yhtyeeltä plus kiertueen yhteispaita logoilla kuten kultaisella 80-luvulla konsanaan. Kangaskassit, hihamerkit, Anthrax-signeeratut ja Berliiniä varten tehdyt julisteet, hupparit, bandannat sekä lippikset tekevät kauppaansa vaikka väki irvisteleekin hintoja. Nice things cost money, laitettiin Liam Neesonin suuhun Schindlerin listassakin aikoinaan.

Testament aloittaa special guest -settinsä tasan tunnin kuluttua ovien aukeamisesta 18:30. 90-luvun The Gatheringin D.N.R.-aloitus ja 3 Days in Darkness avaavat pelin. Testament ei kait voi ollakaan kuin perusiskussaan, paukutus on kiukkuista ja tarkkaa, Alex Skolnickin kitarajumaluuskaan ei jää tarkkakorvaisilta huomaamatta.

Uudemmat Children of the Next Level ja WW3 toimivat keikalla huomattavasti YouTubea paremmin, tosin itse liikuttuu kuullessaan The Ritualin monsterin Electric Crownin sekä yllätyksenä ehdan heavyballadi Return to Serenityn.

Chuck Billy on oma sympaattinen itsensä kuten oli viimeksikin hänet nähdessäni, ts. Testamentin soittaessa Iron Maidenin lämppärinä Jäähallissa 1992. Billy lietsoo väen käyntiin ja saa kohtuullisen moshpitin aikaiseksi 1988-klassikko Into the Pitissä.

Vastaanotto ei ole varsinaisesti kattoa nostattavan riehakas mutta Bay Arean legendan arvoinen - ei nolota katsoa väärässä paikassa olevaa yhtyettä vaan nyrkit nousevat tasaisesti koko hallissa kun Eric Peterson tikkaa riffinsä ilmoille.

Vajaan puolen tunnin paussi, ja lava on valmista Anthraxille. Lavan edessä olevalle kankaalle heijastattevalla videolla iso kokoelma hahmoja kertoo miten perkeleellisen kova New Yorkin äijien bändi on "Fuckin' Anthrax, man! Aaanthrax!!". Phil Anselmo, Kerry King, Stephen King, John Carpenter, Steve Harris ja monet muut antavat ymmärtää että nyt on ainutlaatuinen tilaisuus nähdä muutakin kuin virityskuvaa ja näinhän se on.

Setti kolataan käyntiin Spreading the Diseasen avausraidalla A.I.R. (80-luvulla lyhennenimekkeet rässibiiseissä olivat sääntö!) ja onpa yhtye kuosissa, huh huh. Belladonnan skillseistä nyt ei ole epäilystäkään ja hienosti on äänensä pysynyt iskussa vuosien vieriessä.

Kovaa ja hyväntuulista piiskausta, kakkoseksi Got the Time -cover ja juhlatunnelma on katossa. Caught in a Mosh soitetaan 1986-orggista selkeästi hitaammalla (rokittavammalla?) tempolla, pitti lähtee toki käyntiin automatiqué.

Anthrax namuttelee 80-luvun levyjensä tunnelmissa (Metal Thrashing Mad, I am the Law, Medusa, Madhouse...), ainoastaan satunnainen pisto nykyisempään kamaan saadaan Fight 'Em 'Til You Can'tin muodossa. Jännää huomata, että setin ydin nojaa edelleen samoihin biiseihin jotka kuulin nähdessäni yhtyeen viimeksi 1990 Jäähallissa niin ikään Iron Maidenin lämppärinä.

Belladonna ja kellontarkka Scott ”Not” Ian jutustelevat yleisölle mukavia ja saavat energiat ylös jota hyödynnetään Be All, End Allin yhteislaulussa ja Trust-cover Antisocialin moukarihuudossa. Indiansin jälkeen yhtye poistuu lavalta, luvattuaan tulla 2025 uudestaan uuden levynsä tiimoilta. No mikä ettei.

Ennen Kreatoria on pidempi roudaustauko, jota pitää hyödyntää keräten muutaman euron Kreator- ja kiertueen yhteisjulisteaiheisia panttituoppeja. Ihmiset vahvistavat itseään nelikerroksisen Uber Eatsin hampurilaistiskeillä sekä oluen kanssa palanpainikkeeksi saatavilla perisaksalaisilla pretzeleillä.

Essenin Kreator saa suurimman mölyn aikaiseksi kun valot sammuvat ja Kreatorlakanan tippuessa paljastuvat lavalle tuodut paholaishahmot. Hate Über Alles, Phobia ja Enemy of God saavat pirskeet käyntiin. Nettikeskusteluissa valitettua klassikkoyhtyeiden fanien iästä johtuvaa passiivisuutta keikalla voi toki kelailla, mutta niin vain Mille Petrozza yllyttää permannon wall of deathiin ja onnistuu.

15 täyspitkää albumia julkaissut Kreator soittaa huolella 2000-luvun iskubiisejään, kuten Phantom Antichrist, Hail to the Hordes ja vaikka Strongest of the Strong. Totta kai Betrayerin pitää tulla, kuten Terrible Certaintyn ja Pleasure to Killinkin. Kreatorin paitoja on vilissyt lähes puolella paikalle saapuneista (toisella puolella Anthraxin paitoja, satunnaisen Testamentin ja Iron Maidenin pitäessä puoliaan) ja kappaleet ovat hallussa singalongeista päätellen.

Kaikilla yhtyeillä käytössä ovat olleet pyrot, savut ja pomminpoikaiset, mutta Kreator hyödyntää näitä vielä enemmän, sekä ampuu yleisöön kahteen otteeseen paperinauhoja, jotka jäävät aavemaisesti roikkumaan katon rakenteisiin alleviivaamaan Kreatorin kaaosmaista mutta tarkkaa mäiskettä.

Ventor on kondiksessa ja Millen turnajaiskestävyyttä pitää ihmetellä - jos aikuinen mies huutaa 40 vuotta, luulisi sen jossain kuuluvan mutta Petrozzan kärinä ei tunnu palavan tulessakaan.

Lähes puolitoista tuntia Kreatoria ja korvat lievästi turtana pitää poistua ulos kohti Warschauer Strassen S-Bahnia ja matkata hotellille. Asemilla näkyy Saksan rässiskenen paitoja runsaasti, kun jäämme vuoroillamme pois ja hajaannumme Berliinin iltaan. Bis bald!

Teksti ja kuvat: Mikael Salo