Kuusi levyllistä joulua 2024
Brett Eldredge: Merry Christmas (Welcome to the Family)
Warm and Cozy Records
Brett Eldredge on yhdysvaltalainen laulaja, jota voi monella tapaa pitää uuden ajan countrytähtenä. Eldredgen listasijoitukset lähtivät kuitenkin laskuun pandemian aikana, eivätkä ne ole sittemmin päässeet kipuamaan takaisin tähtiin. Lisää panoksia pöytään tuo myös se, ettei Eldredgellä ole enää isoa levy-yhtiötä takanaan. Mitä siis tehdä? Vastaus on tietysti, että nyt luotetaan enemmän omaan biisikynään ja jätetään ne tutut jouluviisut toisten versioitaviksi.
Eldredge on siis countryn puolelta musiikin kenttiä ponnistava tekijä, mutten kuitenkaan pistäisi hänen joulukiekkoaan suoraan countrylaariin. Ennemminkin kappaleet ovat lievästi countryvaikutteisia laulaja/lauluntekijä -tyyppisiä, toisinaan folkinkin kanssa kylkeä hierovia poppiksia, joissa on vain ripaus rockin rosoa. Kelly Clarksonin vahvalla äänellä vahvistettu duetto Sweet December olisi helposti lipsahtanut monella äitelän rakkausballadin puolelle, mutta Eldredge osaa pitää suitset kurissa ja soundin riittävän maanläheisenä.
Paperilla country-taustainen artisti ja joulu voisivat helposti johtaa melankolisiin juttuihin, mutta myös tuolla saralla Eldredge erottuu edukseen. Vain kahdeksan raidan mittainen levy on reippaasti etenevä ja soundeiltaan usein jopa riehakkaaksi yltyvä. The Night St. Nick Got Sick svengaa torvien törähdellessä ja groovaa rytmiryhmän myllätessä pajallaan, eikä avauksena kuultava Merry Christmas (Welcome to the Family) emmi ottaa mukaan isoa kuusarisoundia. Sähköpiano soi, barokkipopmaiset kuorrutukset ovat paksuja ja tuleehan sieltä isoa yhteislauluakin mukaan ”Oh, la da da da da!”
Joulu voi olla mukaansatempaava juhla, jossa juhlapöydän äärellä ehditään myös pohtia syvempiä asioita, mutta murheita ei nyt vatvota. Kirsikkana toimii kakun kruunaava ja levyn sulkeva ”esittelyraita” Welcome to the Family (Reprise), joka on ainakin jotain uutta. Jotain kokemisen arvoista. Erinomaista Brett!
Mika Roth
Digalog: An Electronic Nostalgic Christmas
Hospitality
Joulu on monituisia asioita, joista jotkut muistuttavat joskus hieman ihmeitäkin. Yksi sellainen on
Digalogin joululevy, josta en oikein tiedä mitään. En osaa tarkemmin sanoa, missä ja koska törmäsin siihen ensi kertaa, mutta tämä lähempänä EP:tä oleva ääniannos on jo nyt kasvanut osiaan suuremmaksi. Digalog lienee artisti, jonka ääntä kuullaan vain avauksena rahisevassa
Introssa. Rahinasta tulee mieleen varhaiset fonografilla äänitetyt tallenteet, niin epäselvää ja kohisevaa puhe on. Tarkoitus kuitenkin käy ilmi: levy on syntynyt nostalgiasta, halusta löytää mennyt joulun taika.
Tässä tapauksessa taika koostuu 90-luvun elektronisesta instrumentaalimusiikista, joka on sukua ambientille. Mitään trancemaisia leijuntoja ei kuulla ja rytmitkin pysyvät kohteliaan konservatiivisina, jos nyt
Dubmas hiukan uskaltaakin irrotella matkan varrella ja aiempaan teemaan palaava ankkuri
Charles (Dub Reprise) jättää jälkeensä groovaavan kaiun. Huomattavasti eteerisemmissä sfääreissä leijuva
Fireplace saavuttaa kuitenkin sielustani paremmin vastakaikua, eikä jousimaisilla soundeilla lunta ilmaan piirtelevä
Snow ole sekään voimaton. Ei, vaikka minuutin jälkeen mukaan kuvaan kerran toisensa jälkeen puskeva househtava rytmi hiukan sotkee pasmoja.
Kuuden oikean musiikkiraidan ja vain karvan alle 22 minuutin mittainen levy pelaa kuitenkin myös toista peliä, jossa kokonaisuus rakentuu nimenomaan 22 minuutin mitassaan. Vaikka
Ice pomppaa rivistä erilleen vahvojen soundiensa ansiosta ja kaukaisia
The Chemical Brothers -viboja aiheuttava
Charles on mitä selvin sinkkuehdokas, asettuvat nämäkin raidat osaksi joulupotrettia. Aivan kuin kansikuvan neljä pakettia, tähti ja puu, voisivat kappaleet olla minimalistisen kuvan äänivastine, joka tuo valoa vuoden pimeimpään aikaan.
En tiedä kuka Digalog on tai mitä hän on aiemmin tehnyt, eikä kaikkitietävä verkkokaan antanut suoria vastauksia. Vaan eipä kaikkia ihmeitä tulekaan ymmärtää, toisinaan ne kannattaa vain ottaa vastaan.
Mika Roth
Eeppi Ursin: Eeppinen joulu – Epic Christmas
Omakustanne
Eeppi Ursin on Yhdysvaltain New Yorkista itselleen uuden kodin löytänyt suomalainen jazzlaulaja ja pianisti, joka toteutti haaveensa julkaistessaan joulualbumin. Eikä mitä tahansa joulualbumia, vaan peräti tunnin ja 20 minuutin mittaisen tuplajätin, jolla kuullaan niin suomen- kuin englanninkielisiäkin joululauluja. Eli nyt rakennetaan siltaa kahden maailman välille joulun taian voimin. Yhdeksän sävellystä kahdestakymmenestä on Ursinin omia, ja kaikkea sitoo yhteen Ursinin laulu, joka taittuu myös joulun klassikoihin.
Albumin ensimmäinen puolisko on suomenkielinen ja jälkimmäinen puolestaan englanninkielinen. CD-laitos jaetaan samalla logiikalla kahteen osaan ja etenkin suomenkielisen materiaalin kanssa Ursin on lähtenyt rohkeasti liikkeelle.
Nisse-Polkka saattaa olla jo puhki kulunut, mutta reippaalla otteella jopa se taittuu uudeksi. Huvittavampi on kuitenkin
Kinkkuvirsi, joka ylistää joulupöydän majesteettia, kun taas hieman myöhemmin
Jouluna /
Joulu Kuussa -kappalepari rakentaa miltei hartaan tunnelman ympärilleen. Vähemmän on monesti enemmän, kuten myös nyt, kun Ursin uskaltaa pitää soundin sirona. Klassikoiden eteen kirii myös
Jouluni on täällä, joka kiteyttää paljon tärkeitä tuntoja.
Englanninkielisen osuuden avaa
Happy Holidays, joka vielä sekoittelee kieliä keskenään svengaavan sovituksen antaessa omalle biisille oivat vauhdit. Nytkin vanhoja jouluklassikoita tarjoillaan soveliain sovituksin, mutta Ursinin kynästä lähteneet raidat nousevat toistuvasti niiden edelle. Sinisistä nuoteista koottu
This Is My Christmas saa popahtavan melodian kaikumaan kaihosta, silkan pianon kantaessa.
O Holy Night – Oi jouluyö uskalletaan pitää sopuisan kokoisena, mutta silti voimallisena. Suomenkieliset osat yllättävät, mutta biisi pysyy kasassa. Musta hevonen saattaa silti olla ryhdikkäämpi
The Most Beautiful Season joka rohkeasti särkee muotteja ja antaa nuottien virrata ponnekkaina.
Eeppinen joulu on mitoiltaan kiistatta kunnioitettavan kokoinen ja kymmenen minuutin tuolle puolen swinginsä kantava
Swinging Christmas Medley voi olla se viimeinen konvehtirasia liikaa, mutta tuokin ongelma on lopulta positiivinen. Eeppistä on, vaan ilman äänisupervalleja.
Mika Roth
Jethro Tull: The Jethro Tull Christmas Album – Fresh Snow at Christmas (2024 Remix)
Inside Out
Brittiläisen progerockin suuri ja mahtava
Jethro Tull julkaisi joulualbuminsa ensi kertaa jo yli 20 vuotta sitten, mutta kuten pitkä otsikkokin kertoo, nyt on palattu vanhan pariin ja annettu sille uudet soundivaatteet. Soundeja on siistitty ja ruuvailtu 20-luvulle sopivimmiksi, mikä Jethro Tullin tapauksessa tarkoittaa äänimaiseman avartamista ja osin myös huilun ehdottoman johtajuuden haastoa sopivissa kohdin. Samalla materiaali on hyvällä tavalla yhtenäisempää.
Albumi oli jo alun alkaenkin tavallaan kursittu kasaan useammasta eri osasesta, sillä joululevylle haalittiin vanhoja kipaleita katalogista ja muutama uusikin kiskaistiin narulle. Samalla yhtyeen taival katkesi hyväksi aikaa, kun pitkäaikaiset jäsenet
Ian Anderson ja
Martin Barre olivat päätyneet tilanteeseen, jossa yksi bändi oli liian pieni kahdelle herralle. Tuskin kukaan tosin arvasi, että seuraava studioalbumi ilmestyisi vasta 19 vuoden päästä, mutta se on toinen tarina joka kerrottakoon toisessa yhteydessä.
Monella tapaa levy on bändin joululahja faneilleen, ystävilleen ja perheilleen, mitä avausraita
Birthday Card at Christmas korostaa. Onhan kyseessä Andersonin tervehdys omalle, sattumalta jouluna syntyneelle tyttärelleen. Hieman myöhemmin
A Christmas Song ja
Another Christmas Song jatkavat autobiografista linjaa, tosin Andersonin kynästä irronneet melodiat ovat upean ensiluokkaisia. Alkujaan vuoden 1989 EP:ltä löytyvä biisikaksikko soi edukseen ja yli kymmenen vuotta vanhempi
Weathercock istuu
Gabriel Fauré -laina
Pavanen viereen kuin pihatonttu toisen viereen. Vivahteikkaat akustiset kitarat ja jouset soivat kirkkaan selkeinä ja syvinä, huilun viedessä sähkökitaran rinnalla karavaania eteenpäin. En voi kuin harmitella herrojen sitkeitä riitoja tätä kuunnellessa.
Joulu on uudelleenjulkaisujen luvattua aikaa, mutta tällä erää työ on tehty viimeisen päälle ja tämä kiekko lunastaa eteensä sijoitetun the-sanan.
We Five Kings,
God Rest Ye Merry, Gentlemen ja
Greensleeved saattavat toistaa joulutraditioita, mutta kuinka ensiluokkaisesti soitto kulkeekaan.
Mika Roth
Tower of Power: It’s Christmas
Tower of Power Records
Monesta bändistä tulee lausuttua helposti ylisanoja, mutta
Tower of Power on todellinen instituutio omalla kolkallaan musiikkimaailmassa. Vuodesta 1968 yhtäjaksoisesti toiminut bändi on kiistaton legenda, siinä missä funkin pyhän kolminaisuuden muodostavat
James Brown,
George Clinton ja
Sly Stone. Mestareiden rinnalla TOP on aina jäänyt hieman sivurooliin, mutta jatkuva työ tuottaa edelleen albumeita ihasteltavaksi.
Tower of Power tekee sen minkä moni muukin joululevyttäjä, eli mukaan on otettu joukko aiempia kipaleita, joiden rinnalle on livautettu pari uutta raitaa. Silkkisen soundin kruunaama
It's Christmas (A Long Way from Home) saa jouluisen sinen taittumaan bluesin voimalla, mutta surua ei päästetä puseroon, sillä nytkin uskotaan parempaan. Joulu voi olla musiikillisesti haastavaa aikaa, kun samat biisit soivat joka puolella, vaan ei hätää: TOP osaa rustata reseptejä ja viilata sovituksia. Puhki soitettuun
Santa Claus is Coming to Town on löydetty groove sielu, enkä muista
Hark the Herald Angels Sing -numeron olleen aiemmin näin sielukkaan. Swingin’ christmas täydellä voimalla ja mojoisaa uutta vuotta siihen perään.
Jouluradioiden taajuuksille tähdätty
This Christmas on toimivaa taikaa, mutta potentiaalisempi sinkku – mikäli bändi sellaisia vielä julkaisisi – on ehdottomasti
Silver Bells. Tämäkin on tietysti vanha joulun standardi, mutta ison bändin sovituksessa paljon asioita voi ja saa tapahtua, niin torvien, rytmien kuin vokaalien saralla. Alkujaan vinyylijulkaisun spessuraidoiksi jätetyt
Maoz Tzur ja
Christmas Medley nostavat kokonaismitan kolmeen varttiin. Samalla albumi saa syvyyttä, vaikka jälkimmäinen jääkin hieman tyngäksi, kun ovi lämäytetään kiinni juuri juhlien päästyä täyteen vauhtiin.
It’s Christmas on harvakseltaan albumeita uudella vuosituhannella julkaisseen bändin ensimmäinen joulualbumi, joten johan se oli jo aikakin. Mikäli siis kaipaat torvivoimaa ja mojoa jouluusi, niin tartupa tähän.
Mika Roth
Minja Koski, Maruska Verona, Mikael Saari & Matti Hussi: Kalleimmat joululaulut
Texicalli
Joulu on silkkaa teatteria ja esitystä, parahtaa moni. Voihan tuo niinkin olla, ja viimeistään siinä tapauksessa lahtelaisen Teatteri Vanha Jukon joulukonsertti voi olla oiva lääke orastavaan adventtimasennukseen. Kalleimmat joululaulut on albumi, jolle on koottu ohjelmiston uudet kappaleet ja äänessä ovat Minja Koski, joka tunnetaan toisaalla myös nimellä
M,
Maruska Verona, Mikael Saari sekä Matti Hussi.
Kappaleista Maruska Veronan
Jouluaamu tuli vastaan jo vuoden 2023 joulusinkuissa ja tähän adventtikauteen ilmestyi sinkkuna avausraita
Rakas joulupukki, jolla
Göstan perintö elää. Musiikki on popilla leikittelevää teatterimusiikkia, joka vie tarinaa eteenpäin vokaali- ja sanapainotteisesti. Tämä ei kuitenkaan sulje ovea popahtavilta ja toisinaan lähes klassisen kauniilta melodioilta, joita laulaessa esiintyjät pääsevät loistamaan. Toisinaan vedetään kuplettimaisesti
Juicen hengessä ja hymyilyään on vaikea pitää kurissa, kun vyyhtiä avataan.
Joulu on aiheena hankala ja herkullinen, se on pilalle markkinoitu ja silti mystinen, tunteet läiskyvät yli ja kupit kupsahtavat nurin, mutta kestettävä on.
Äidin haavemaa on inhorealistinen kuvaus karmeaksi farssiksi kääntyvästä aatosta, joka saa lopussa fellinimäisiä sfäärejä, kun äiti kaipaa kauas pois clarkgriswoldmaisesta tilanteestaan.
Joulun ABC laulaa kertsit pelikonsolien nimillä, kun globaali hulluus löytää tiensä joka kotiin. Rakas joulupukki pursuaa taas rakkautta, joka haiskahtaa ihan Göstalta, niiltä edesmenneen mestarin puolitraagisilta ja moniongelmaisilta legendoilta.
Vaan ei joulu silkkaa kärsimystä ole, sillä jännite olisi levyllä ja estradilla nopeasti ohitse.
Tontun pikku apuri pyöräyttää joulupöydän ympäri ja ääneen pääsee jouluduunari, jolla on käynyt heikompi flaksi. Ei ole helppoa, kun infra pettää jopa Korvatunturilla, mutta toivo kimmeltää aina vain.
Jouluruno tuo hymyn kuvaan ja
Tule Yule, tule on se kohtalon laakeri, joka kääntää tragedian ja komedian pyörät kulkemaan uuteen suuntaan, eikä kaikkea ole menetetty edes silloin kun pukki soittaa baarista ja syyttää mahapöpöä ohareista. Suolaista ja makeaa sekoittaa myös
Maa on kaunis, siinä missä
Näin tähdenlennon on suorastaan riipaisevan kaunis kuvaus kaipuusta pois. Joulu on kallista aikaa.
Mika Roth
Lukukertoja: 132
