Nuket: Greatest Hits Live

Nuket on yhtye pitkällä ja komeaksi laskettavalla historialla. Vuosien saatossa alun post-punk on värittynyt kitararockin monilla eri puolilla, mutta ydin on tamperelaisilla pysynyt samana. Muutaman vuoden hiljaiselon päätteeksi ryhmä kokosi rivinsä ja antoi kotikentällään Tullikamarin Klubilla parastaan. Loppuunmyyty keikka myös taltioitiin ja komeasti nimetty Greatest Hits Live antaa muunkin maailman ihastella ryhmän iskukykyä.

Propaganda Records / Urkupee Oy

Nuket on julkaissut vajaan neljän vuosikymmenen aikana vain muutaman pitkäsoiton, joista vuoden 1986 debyytti Kolmas näytös taitaa jäädä täysin paitsioon nyt kuultavassa keikkasetissä. Ajat olivat toiset ja soundi ehkä rahdun hakusessa, mutta linjaus on silti kova. Ehkei esikoiselta sitten löytynytkään niitä suurimpia hittejä, joita alleviivaavan komea otsikko julistaa virne suupielessään. Virallisten sinkkujenkin saralla on tehty kovia valintoja, mutta ehkäpä näissä neljässätoista raidassa on oleellinen orkesterista.

Painopiste on vuoden 1988 On maantiellä mittaa -pitkäsoitolla, jonka alkuperäisistä kymmenestä raidasta peräti puolet kuullaan. Keikka startataan kyseinen albumin Kun vielä nuori olla voi -vedolla, jonka lyriikoissa kaikuu kasarinen ahdistus. Eivätkä nämä modernitkaan ajat kovin helppoja olla, kun maailmalla menee huomattavasti heikommin. Nuket oli aikoinaan periaatteessa oikea bändi oikeassa paikassa, mutta hivenen väärässä ajassa, eikä suurempaa läpimurtoa koettu. Kappaleiden tarttumapinnat ovat kuitenkin pitäneet pintansa, ja niistä muodostuu kelpo runko noin tunnin mittaiseen settiin.

Energiatasot pomppaavat kattoon, kun Antaa palaa päästetään irti ja bändi tuntuu innostuvan menopalastaan vähintään samoissa määrin kuin yleisö. Eksyneet sankarit uppoaa myös huudatuskohtineen kaikkineen suoraan keskelle olennaista ja ovelasti tuttuja palikoita kierrättävä sekä uudelleen pinoava Ei kiirettä taivaaseen kuullaan juuri oikeassa välissä. Monikaan ei selviäisi ehjin nahoin Sex Pistolsin ohimennen tapahtuneesta kierrättämisestä, mutta Nuket jatkavat naarmuitta eteenpäin.

Ja kun lainoista puhutaan, niin yleensä sanotaan kuinka alkuperäinen on aina alkuperäinen. Eikä itsensä Juice Leskinenkään tainnut osua aivan häränsilmään, kun hän käänsi Because the Night -kappaleen aikoinaan suomeksi. Nuket tekee kuitenkin biisille kunniaa ja kuullaanhan siellä lopussa hiukan englannin kieltäkin, ettei keneltäkään mene ohi ansiokas Patti Smith -laina. Sen sijaan liveversio nostaa panoksia, kun puolentoista vuoden takainen Elämä kostaa -sinkku otetaan käsittelyyn. Hynynen puhkui sinkulla bändin apuna, mutta kestävät rakenteet pientä venytystä ilman apujakin.

Nuket hallitsee tonttinsa ja tietää missä on vahvoilla. Afroditen kurvit voivat olla monesta aiemmasta tilanteesta tuttuja, eikä Mary-rosvon Blues tuo kaavaan ehkä täyttä bluesin kaihoa, mutta tärkeintä onkin kaiketi yritys ja fiiliksen mukana sätkintä. Ansiokas hetki on myös albumin sulkeva I Fought the Law, joka julkaistiin ensi kertaa jo vuonna 1960. The Cricketsin alkujaan maailmaan saattelema siivu on sittemmin kelvannut mm. The Clashille ja Green Daylle, joista ensinnä mainittu lienee tamperelaisille se ilmeisin innoittaja.



Nuket poistuu lavalta ja lupaa palata kenties kymmenen vuoden päästä takaisin, jos heput sattuvat vielä elämään. Ironiaahan tuossa on tietysti sankokaupalla mukana, mutta voisi uuttakin musiikkia välillä luoda. Nähtäväksi jää, tuleeko viimeisin studiosinkku saamaan jatkoa. Toivotaan niin, sillä vielä on lisähiteille tilaa.

Mika Roth