Kaikkien aikojen brittiyhtyeisiin lukeutuvan Rolling Stonesin ura kääntyi uudelleen nousuun vaikean vuoden 1967 jälkeen seuraavan vuoden keväällä ilmestyneen erinomaisen singlen Jumping Jack Flash myötä. On olemassa koulukunta, jolle Stonesin tuotannon parhaimmistoa edustavat yhtyeen vuosien 1968 ja 1974 välillä ilmestyneet studioalbumit ja yksi livelevy. Lähitarkastelussa on yhtyeen diskografiassa Beggars Banquetia seurannut seuraava mestariteosalbumi Let It Bleed.
Decca Records
Brittirockin peruskoplasta Rolling Stonesin voinee todeta työstäneen laadukkaimmat albumikokonaisuutensa joulukuussa 1968 ilmestyneestä pitkäsoitosta Beggars Banquet eteenpäin. Yhtye teki tuolloin kunniakkaan paluun rhythm and blues-juurilleen ja omaa tuotantoa edustavan, parhaimmillaan erinomaisen kappalemateriaalin kera.
Vuosikymmenten myötä Stonesien tuotannosta itselleni keskeisimmäksi albumiksi on osoittautunut lähes tarkalleen vuosi Beggars Banquetin jälkeen, eli 28. marraskuuta 1969 ilmestynyt yhtyeen seuraava pitkäsoitto Let It Bleed. Mainitulla albumilla Chicago-bluesin ja countrybluesin lisäksi keskeisiä musiikillisia tyylisuuntia edustavat gospel ja countryrock.
Kyseessä on Stonesien albumeista viimeinen, jonka työstämisessä Brian Jones oli jossakin määrin mukana ja samalla ensimmäinen albumi hänen paikkansa yhtyeen riveissä ottaneelle ja jo tuohon mennessä John Mayallin blueskorkeakoulussa, eli The Bluesbreakers -yhtyeessä klassikkoalbumilla A Hard Road soittamaan ehtineelle nuorelle lahjakkuudelle Mick Taylorille.
Brian Jones soitti harppua harvinaislaatuisesti Keith Richardsin vokalisoimalla raidalla You Got the Silver ja perkussioita albumin terävään kärkeen lukeutuvalla, kakkospuolen avaavalla, Mick Jaggerin upeaa huuliharpismia sisältävällä bluesraidalla Midnight Rambler. Ennen You Got the Silveria Richardsia oli kuultu ajoittaisena vokalistina Stonesien levytyksistä kappaleissa Connection, Something Happened to Me Yesterday sekä Salt of the Earth. Vastaavasti Tayloria kuullaan kitaran varressa raidoilla Country Honk ja Live with Me, joista ensiksi mainittu on niin ikään Taylorin musisointia sisältävän ja hieman aikaisemmin nauhoitetun singlehitti Honky Tonk Womenin countryversio.
Let It Bleedin kappaleista sielukasta päätösraitaa You Can't Always Get What You Want oli alettu nauhoittaa jo vuoden 1968 puolella, mutta keskeinen osa Let It Bleedin nauhoituksista ajoittui helmi- ja marraskuun 1969 väliselle ajanjaksolle. Let It Bleedin instrumentaatiossa slidekitara on keskeisessä asemassa ja sitä kuullaankin albumin kappaleissa erinomaista avausraitaa Gimme Shelteriä, Live with Metä ja You Can't Always Get What You Wantia lukuun ottamatta. Live with Messä soittaa lisäksi useita studiomuusikoita, joista Bobby Keysiä kuullaan saksofoneineen myös kappaleen soolossa. Sittemmin pitkään Stonesien kanssa yhteistyötä tehnyt muusikko toi yhtyeen sointiin elementtejä jazzista ja soulista. Soolokitaristi Mick Taylor edusti Stonesissa varhaisempaa raaempaa rocksoundia.
Let It Bleed-albumin lyriikoiden keskeisiksi teemoiksi nousivat esimerkiksi Vietnamin sota, hippiliike ja politiikka. Yhtyeen kotimaassa Britanniassa Let It Bleed nousi listakärkeen pudottaen The Beatlesin Abbey Roadin väliaikaisesti kakkossijalle. Billboardin listalla Let It Bleedin paras sijoitus oli kolmantena ja Yhdysvalloissa albumi saavutti lopulta kaksinkertaisesti platinaa. Let It Bleed vastaanotti myönteisiä arvioita jo ilmestymisaikanaan. Rolling Stoneen albumista kirjoittanut Neil Marcus nosti pitkäsoiton avainteoksiksi kappaleet Gimme Shelter ja You Can't Always Get What You Want. Let It Bleed on Stonesin tuotannosta viimeinen virallisesti monoversiona ilmestynyt albumi ja kyseinen originaali versio onkin sekä arvokas että kysytty.
Vuonna 2000 musiikkilehti Q julkaisi sadan kaikkien aikojen parhaan brittiläisen albumin listansa, jolla Let It Bleed saavutti sijan 28. Seuraavana vuonna musiikkikanava VH1 julkaisi sadan parhaan rockalbumin listansa, jolla Let It Bleedin sijoitus oli 24. Vuonna 2003 Rolling Stone julkaisi oman 500 kaikkien aikojen parhaan albumin listansa. Sillä Let It Bleed saavutti upeasti sijan 32. Kaiken kaikkiaan mainittua albumia on myyty yli seitsemän miljoonaa kappaletta.
Let It Bleedin kappaleet ovat Mick Jaggerin ja Keith Richardsin käsialaa lukuun ottamatta Robert Johnsonin laulukirjasta poimittua biisiä Love in Vain. Let It Bleedin kappaleista ovat levyttäneet covereitaan myös naisrockin edustajat. Joan Jett on versioinut albumin nimiraidan vuonna 1990 ilmestyneelle ja pelkästään lainabiiseistä koostuvalle albumilleen The Hit List. Brittiheavyn keskeisiin edustajiin lukeutuva Girlschool on levyttänyt coverin Live with Mestä vuonna 1982 ilmestyneelle kolmannelle pitkäsoitolleen Screaming Blue Murder. Lisäksi menestyksekäs varhaisen yhdysvaltalaisen hardrockin edustajayhtye Grand Funk Railroad on versioinut Gimme Shelterin vuonna 1971 ilmestyneelle ja tuotantonsa parhaimmistoon lukeutuvalle albumille Survival.
Kaikkien aikojen brittiyhtyeisiin lukeutuvan Rolling Stonesin ura kääntyi uudelleen nousuun vaikean vuoden 1967 jälkeen seuraavan vuoden keväällä ilmestyneen erinomaisen singlen Jumping Jack Flash myötä. On olemassa koulukunta, jolle Stonesin tuotannon parhaimmistoa edustavat yhtyeen vuosien 1968 ja 1974 välillä ilmestyneet studioalbumit ja yksi livelevy. Lähitarkastelussa on yhtyeen diskografiassa Beggars Banquetia seurannut seuraava mestariteosalbumi Let It Bleed.
