Jefferson Airplane – eräs psykedeelisen rockin merkkipaaluista

1960-luvun puolivälissä San Franciscossa perustettu Jefferson Airplane on eräs keskeisimmistä psykedeelisen rockin edustajista. Se määritteli osaltaan merkittävästi niin kutsuttua San Francisco-soundia. Genrensä edustajista Jefferson Airplane oli lisäksi ensimmäinen selkeää kaupallista menestystä saavuttanut yhtye. Suurista festivaaleista Jefferson Airplane esiintyi kesäkuussa 1967 Monterey Popissa, elokuussa 1969 Woodstockissa, loppuvuodesta 1969 Altamontissa ja vuonna 1968 Britanniassa ensimmäisillä Isle of Wightin festivaaleilla.

Lokakuusta 1966 helmikuuhun 1970 vaikutti Jefferson Airplanen kuuluisin kokoonpano, jonka muodostivat solistit Grace Slick ja Marty Balin, soolokitaristi/solistit Jorma Kaukonen ja Paul Kantner, basisti Jack Casady sekä rumpali Spencer Dryden. Ensimmäisenä Airplanen jätti vuonna 1971 Balin. Seuraavana vuonna Jefferson Airplanesta muodostui kaksi eri yhtyettä. Kaukonen ja Casady perustivat täysiaikaisesti toimineen bändin Hot Tuna. Slick, Katner ja muut Jefferson Airplanen jäljelle jääneet jäsenet jatkoivat toimintaansa vuonna 1974 nimellä Jefferson Starship. Myös Balinista tuli myöhemmin Jefferson Starshipin jäsen.Vuonna 1996 Jefferson Airplanen legendaarisin lineup pääsi Rock and Roll Hall of Fameen ja kymmentä vuotta myöhemmin yhtye palkittiin elämäntyöstään.

Elokuun puolivälissä 1966 ilmestyneellä Jefferson Airplanen esikoisalbumilla Jefferson Airplane Takes Off solistina vaikutti vielä Signe Anderson. Omasta tuotannosta albumin tunnetuinta antia edustanee Blues from an Airplane ja covereista John Loudermilkin säveltämä ja Nashville Teensin levytyksenä erityisen suosituksi muodostunut Tobacco Road. Samaisen vuoden lokakuussa Andersonin paikan otti aikaisemmin yhtyeessä The Great Society vokalisoinut Grace Slick.

Jefferson Airplanen läpimurtoalbumi oli helmikuussa 1967 ilmestynyt yhtyeen toinen pitkäsoitto Surrealistic Pillow. Siltä poimittiin kaksi top teniin kohonnutta singleä, eli Somebody to Love ja White Rabbit. Mainittujen biisien listasijoitukset olivat parhaimmillaan viidentenä ja kahdeksantena ja ne molemmat olivat aikaisemmin kuuluneet selkeästi erityyppisinä sovituksina The Great Societyn ohjelmistoon. Itse Surrealistic Pillow -pitkäsoitto kohosi Billboardin albumilistalla kolmanneksi ja myi platinalevyyn oikeuttavan määrän. Albumin kappaleista Todayta ei julkaistu singleformaatissa, mutta se saavutti runsaasti soittoa rock- ja college-radioissa ja on säilyttänyt asemansa eräänä Jefferson Airplanen tuotannon suosituimmista kappaleista. Surrealistic Pillown biiseistä Jefferson Airplanen raskaampaan tuotantoon lukeutuvan Plastic Fantastic Loverin liveversio julkaistiin sitä vastoin singlenä.

Marraskuun lopussa 1967 ilmestynyt Jefferson Airplanen seuraava albumi, edeltäjäänsä kokeellisempi After Bathing at Baxter's saavutti Billboardin listalla sijan 17. Singleformaatissa albumilta julkaistiin Paul Kantnerin sävellystuotantoa edustava Ballad of You and Me and the Pooneil, jossa Kantner lauloi leadia ja Slick sekä Balin harmonioita. Slickin mestariteos albumilla on hänen säveltämänsä Rejoyce ja huippuhetkiin lukeutuu lisäksi etenkin Kantnerin käsialaa oleva Won't You Try / Saturday Afternoon. Vaikka After Bathing at Baxter's ei menestynyt kaupallisesti edeltäjänsä veroisesti, albumi vastaanotti varsin myönteisiä arvioita.

Elokuussa 1968 ilmestynyt Jefferson Airplanen neljäs albumi Crown of Creation lukeutuu yhtyeen tuotannon terävimpään kärkeen. Muun muassa science fiction-teemoja hyödyntänyt pitkäsoitto oli musiikillisesti Jefferson Airplanen varhaisempia töitä rockorientoituneempi. Se oli myös kaupallisesti After Bathing at Baxter'sia suurempi menestys. Crown of Creation kohosi Billboardin poplistalla kuudenneksi ja saavutti kultalevyn. Albumin kappaleista Slickin käsialaa oleva ja myös hänen vokalisoimansa Greasy Heart julkaistiin singleformaatissa jo huhtikuussa 1968 ja albumin nimikappale marraskuussa. Ne saavuttivat Hot 100-listan. Crown of Creationin huippuhetkiin lukeutuvat lisäksi Slickin käsialaa oleva avausraita Lather sekä Kantnerin ja Ballinin yhteistyötä edustava The House at Pooneil Corners.



Helmikuussa 1969 Jefferson Airplanelta julkastiin edellisen vuoden syksynä Fillmore Eastissa ja Fillmore Westissä nauhoitettu livealbumi Bless Its' Pointed Little Head. Marraskuussa 1969 ilmestynyt albumi Volunteers päätti Jefferson Airplanen 60-luvun. Se jäi lisäksi viimeiseksi yhtyeen pitkäsoitoista, jonka työstämisessä sekä Balin että Dryden olivat mukana. Voluntersin klassikoihin lukeutuvat etenkin Kantnerin käsialaa oleva We Can Be Together sekä Kantnerin, David Crosbyn ja Stephen Stillsin yhteistyötä edustava upea Wooden Ships, jonka myös Crosby, Stills and Nash levytti niin ikään vuonna 1969 ilmestyneelle esikoisalbumilleen.

Marraskuussa 1970 Airplanelta julkaistiin erinomainen, 15 kappaleesta koostuva ja ironisesti nimetty kokoelma-albumi The Worst of Jefferson Airplane. Syyskuussa 1971 ilmestynyt Bark oli Jefferson Airplanen uudistuneen kokoonpanon esikoisalbumi. Balin oli tässä vaiheessa jättänyt yhtyeen ja Joey Covington ottanut Drydenin paikan yhtyeen rumpalina jo alkuvuodesta 1970. Lisäksi yhtyeen lineupia täydensi viulisti Papa John Creach. Jorma Kaukosen osuus säveltäjänä oli kasvanut, mutta Bark sisältää lisäksi muun muassa kolme Slickin käsialaa olevaa biisiä. Billboardin albumilistalla pitkäsoitto saavutti yhdennentoista sijan.

Heinäkuussa 1972 ilmestynyt Long John Silver jäi studioalbumien osalta Jefferson Airplanen 70-luvun tuotannon joutsenlauluksi. Kaupallisesti se menestyi heikoimmin sitten yhtyeen debyytin Jefferson Airplane Takes Off, sillä Billboardin listalla Long John Silver joutui tyytymään sijaan 20. Huhtikuussa 1973 Jefferson Airplanelta julkaistiin laadukas livelevy Twenty Seconds Over Winterland, joka oli nauhoitettu elo-syyskuussa edellisenä vuonna Auditorium Theatressa Chicagossa ja Winterland Ballroomissa San Franciscossa.

Elokuussa 1989 ilmestynyt Jefferson Airplanen nimikkoalbumi oli studioalbumien osalta lähes yhtyeen legendaarisimman lineupin paluulevy. Jefferson Airplanen kuuluisimmista kokoonpanosta sen työstämiseen osallistuivat nimittäin kaikki Drydeniä lukuun ottamatta. Albumin tiimoilta tehtiin myös kiertue ja singleformaatissa siltä julkaistiin kappaleet Summer of Love, Planes sekä True Love.

Tämän jälkeen Jefferson Airplane esiintyi yhdessä vasta vuonna 1996, jolloin psykedeelisen rockin keskeisimpiin edustajiin lukeutuva yhtye tuli valituksi Rock and Roll Hall of Fameen. Jefferson Airplanen jäsenistöstä pääsin todentamaan Jorma Kaukosen ja Jack Casadyn livesoittoa Tampere-talolla syksyllä 2013 akustisen Hot Tuna -trion onnistuneessa konsertissa, jossa ohjelmistossa ei kuitenkaan kuultu ainuttakaan poimintaa Jefferson Airplanen repertuaarista.

Pertti Pulkkanen