Alavudella 80-luvun alussa perustetusta Kolmas nainen -yhtyeestä on muodostunut eräs keskeisimmistä suomenkielisen rockin lipunkantajista. Vuoden 1984 Rockin SM-kilpailuissa yhtye päätyi tasapisteisiin Kouvolan pyörremyrskyn Peer Güntin kanssa. Yhtyeen nimeä kantavaa esikoisalbumia saatiin odottaa vuoteen 1986 ja lopullista kaupallista läpimurtoa vuoteen 1990, jonka kevättalvella ilmestyi klassikkoalbumi Hyvää ja kaunista. Vuonna 1994 ilmestynyt Onnen oikotiellä jäi siltä erää yhtyeen joutsenlauluksi, mutta 2010-luvulle ajoittunut toiminnan aktivoituminen on tuottanut tähän saakka kolme onnistunutta paluulevyä; pitkäsoitot Sydänääniä, Me ollaan ne ja Linjassa.
Kolmannen naisen originaalin kokoonpanon muodostivat solisti Pauli Hanhiniemi, kitaristit Sakari Pesola ja Timo Löyvä, rumpali Pasi Kallioniemi ja basisti Raimo Valkama. Vuoden 1984 Rockin SM-kilpailuissa Kolmas nainen päätyi tasapisteisiin kouvolalaisen Peer Güntin kanssa, mutta koska viimeksi mainittu oli jo tuossa vaiheessa täysin valmis paketti, arvosteluraati käytti Hanhiniemen mukaan järkeään ja julisti Güntin voittajaksi.
Vuoteen 1986 ehdittäessä Kolmas nainen solmi levytyssopimuksen EMI:n kanssa. Omakustanteisesti yhtye oli jo edellisen vuoden aikana ehtinyt julkaista singlen Vanhat äijät. Vuonna 1986 ilmestynyt yhtyeen nimeä kantanut esikoisalbumi esitteli musiikillisesti melko suoraa rock and rollia edustavan ja tekstiensä osalta rennon vakavan yhtyeen. Debyyttialbumin avaavasta Sähkökitara, hyvää tahtoa ja kavereita -kappaleesta muodostui Kolmannen naisen läpimurtohitti ja samalla yhtyeen varhaistuotannon eräänlainen tunnuskappale. Muusta Kolmannen naisen debyyttialbumilla ilmestyneestä tuotannosta on turnauskestävyytensä osoittanut etenkin taidolla jyräävä rockrypistys Iso tyttö ja pikkutyttö. Kolmannen naisen esikoisalbumin kappaleet olivat usean vuoden ajalta kertyneitä hilpeitä juttuja.
Keikkailun jälkimainingeissa koetut krapulat ja morkkikset toivat yhtyeen ilmaisuun uusia sävyjä ja vuonna 1987 ilmestyneestä Kolmannen naisen toisesta pitkäsoitosta Paha minut iski muodostui yhtyeen tuotannon musiikillisesti raskain ja mahdollisesti myös lyriikoiltaan synkin albumikokonaisuus. Sen biisistöstä nostettakoon pikaisesti esiin ykköspuolen päättävä rankka balladi Eihän edellisessä elämässäkään, erinomainen nimikappale Paha minut iski sekä b-puolen avaava nuotiolaulu Liity meihin. Paha minut iski -albumista ei ensi alkuun muodostunut erityisen suurta myyntimenestystä. Niinpä pitkäsoitto julkaistiin vuonna 1988 uudelleen uuden kansitaiteen kera. Uuden painoksen biisilistaan oli lisätty jonkinasteiseksi hitiksi muodostuneen singlen Maanantai / Raatona maantiellä molemmat puolet.
Talvella 1989 ilmestyneestä Kolmannen naisen kolmannesta albumista Hikiset siivut muodostui jo pienessä mittakaavassa yhtyeen läpimurtolevy. Ilmestyttyään pitkäsoittoa myytiin kahdeksan tuhatta kappaletta, mikä tuntui tekijöistään tuolloin uskomattomalta. Albumin kappaleista nostettakoon esiin tiivistunnelmainen avausraita Syksy rannalla, yhtyeen tuotannon ensimmäinen suurempi hitti Äiti pojasta pappia toivoi, jo aikaisemmin eri versiona singleformaatissa ilmestynyt Sylistäsi heräsin ja niin ikään terävimpään kärkeen sijoittuva, instrumentaatiossaan ylimääräisen perkussionistin sisältävä Taskut täynnä rahaa.
Kesän 1989 aikana Timo Kivikangas otti yhtyeessä toisen kitaristin paikan Timo Löyvän lähdettyä. Vuoteen 1990 mennessä Kolmannen naisen musiikille oli ehtinyt syntyä määrätynlainen kysyntä. Mainitun vuoden kevättalvella ilmestynyt neljäs albumi Hyvää ja kaunista nappasi mainitun kysynnän. Kestohitillä Tästä asti aikaa kruunattu ja kokonaisuutena varsin vahvasta kappalemateriaalista koostuva albumi myi huikeat 70 000 kappaletta.
Pitkäsoiton harvinaisemmista helmistä mainittakoon molempien levypuoliskojen upeat päätösraidat Talot ja tienhaarat ja Lamppu ikkunallasi sekä musiikilliselta ilmaisultaan albumin revittelevimpään osastoon lukeutuva, useasta eri osasta koottu Hehkuva kivi. Niin ikään albumin huippuhetkiin lukeutuva Päivät kuluu hukkaan oli ehtinyt ilmestyä singleformaatissa jo vuoden 1989 puolella.
Vuosi edeltäjänsä jälkeen ilmestynyt albumi Elämän tarkoitus oli hienoisesti yhtyeen läpimurtolevyä kimurantimmin sulateltavissa. Sen klassikkohitteihin lukeutuvat Hanhiniemen haitarinsoitolla sävytetty, edelleen runsaasta radiosoitosta nauttiva Lautalla sekä pitkäsoiton klassikkotasoinen nimikappale. Uupumusharhaa ja Pikkumies edustavat musiikillisesti pitkäsoiton raskainta kitararockia ja albumin vähemmän tunnetuista kultahipuista nostettakoon esiin Ei kenenkään maa ja Helsinki.
Kevättalvella 1992 ilmestyi kuudesta kappaleesta koostunut EP Ajatuskatkoja, jonka kappaleista Bo Diddleyta muistuttavalla kompilla etenevä ja hitiksi muodostunut Kartat mua sekä Havaintoja onnesta edustavat studiotallenteita, ärhäkkä Rattlesnake Shake on taltioitu soundcheckissä ja Liity meihin, Valehtelisin jos väittäisin sekä Hehkuva kivi keikalla Tavastialla.
Kolmannen naisen muusikot tekivät melko yllättävän ratkaisun nauhoittaessaan uuden albuminsa kesän 1992 aikana ja ollen näin ollen tuolloin keikkailematta lähes täysin. Samaisen vuoden syksyllä ilmestyneestä albumista Tiheän sisään muodostui sekä arvio- että myyntimenestys. Pauli Hanhiniemen vuosia myöhemmin kauniiksi kuvaileman albumin huippuhetkiin lukeutuvat avauskappale Paskan hajua, tyylitajuisen romanttinen Uneni on vasta alussa ja myös singleformaatissa ilmestyneet, ydintuotantoon lukeutuvat Niin sen täytyi olla ja jousilla sävytetty Tango taisteluni.
Kevättalvella 1994 ilmestynyt Onnen oikotiellä on niin ikään osoittautunut erääksi yhtyeen vahvimmista albumikokonaisuuksista ja sen klassikkotuotantoon lukeutuvat ainakin rivakka avauskappale Ooh, Sammy sekä sofistikoituneempaa tuotantoa edustavat Jerusalemin suutari, Sekunnit ja tunnit sekä Pyörteeseen. Musiikillisesti yhtyeen vanhasta rytinäbluestaustasta onnistuneesti muistuttaa kakkospuolen avaava Dägrägädägwäg.
Keväällä 1994 Pauli Hanhiniemi ilmoitti yllättäen lopettavansa Kolmannessa naisessa. Päätös oli nopea, jopa impulsiivinen. Siltä erää viimeisen ja varsin laadukkaana mieleen jääneen konserttinsa Kolmas nainen soitti vuoden 1994 Ilosaarirockissa. Hanhiniemen uudeksi yhtyeeksi muodostui Perunateatteri, Pesola, Kallioniemi ja Valkama vaikuttivat solisti Kalle Pakkalan kanssa kaksi pitkäsoittoa julkaisseessa Luunelonen-yhtyeessä ja Timo Kivikankaan uusi bändi oli Laiskat auringossa. Seuraavina vuosina Kolmas nainen keikkaili valikoidusti ja eräs keskeisimmistä esiintymisistä oli Provinssirockissa 1997, missä Kolmas nainen korvasi esiintymisensä perumaan joutuneen Neil Youngin.
Vuoteen 2009 mennessä vettä oli virrannut siinä määrin runsaasti, että mainitun vuoden lokakuussa Kolmas nainen julkaisi 15 vuoden levytystauon jälkeen uuden albuminsa Sydänääniä, joka nousi Suomen virallisen albumilistan kärkeen ja listaviikkoja pitkäsoitolle kertyi reilut kaksikymmentä. Paluualbumin huippuhetkistä mainittakoon Et sileänä säily, Kilpi ja Tuli vain mieleen. Kolmannen naisen lineupissa olivat tuosta lähtien mukana kaikki kolme keppimiestä, eli Pesola, Kivikangas ja 21. helmikuuta 2024 59-vuotiaana edesmennyt Löyvä. Yhtyeen seuraava albumi, muun muassa klassikkotasoisen nimikappaleen sisältävä Me ollaan ne ilmestyi tarkalleen neljä vuotta edeltäjänsä jälkeen.
Toukokuussa 2019 ilmestyi uutta tuotantoa edustava single Suolaisemmat veet, jota samaisen vuoden syyskuussa seurasi toinen uutuussingle Linjassa. 18. lokakuuta 2019 ilmestyi samanniminen, totutun vahvasta kappalemateriaalista koostuva pitkäsoitto, jonka kultahippuihin lukeutuvat aikaisemmin ilmestyneiden sinkkubiisien lisäksi Kuinka siihen satuitkaan, Voiko siihen kuolla, Onks meillä minkäänlaista mitään sekä Kantrijätkä. Uutuusalbumin julkaisua seurasi sen tiimoilta tehty kiertue. Hanhiniemen Kolmas nainen-vuosia käsittelevä teos Paulin Kolmas nainen julkaistaan hänen 60-vuotispäivänään 24. lokakuuta 2024.
Alavudella 80-luvun alussa perustetusta Kolmas nainen -yhtyeestä on muodostunut eräs keskeisimmistä suomenkielisen rockin lipunkantajista. Vuoden 1984 Rockin SM-kilpailuissa yhtye päätyi tasapisteisiin Kouvolan pyörremyrskyn Peer Güntin kanssa. Yhtyeen nimeä kantavaa esikoisalbumia saatiin odottaa vuoteen 1986 ja lopullista kaupallista läpimurtoa vuoteen 1990, jonka kevättalvella ilmestyi klassikkoalbumi Hyvää ja kaunista. Vuonna 1994 ilmestynyt Onnen oikotiellä jäi siltä erää yhtyeen joutsenlauluksi, mutta 2010-luvulle ajoittunut toiminnan aktivoituminen on tuottanut tähän saakka kolme onnistunutta paluulevyä; pitkäsoitot Sydänääniä, Me ollaan ne ja Linjassa.
Vuosi edeltäjänsä jälkeen ilmestynyt albumi Elämän tarkoitus oli hienoisesti yhtyeen läpimurtolevyä kimurantimmin sulateltavissa. Sen klassikkohitteihin lukeutuvat Hanhiniemen haitarinsoitolla sävytetty, edelleen runsaasta radiosoitosta nauttiva Lautalla sekä pitkäsoiton klassikkotasoinen nimikappale. Uupumusharhaa ja Pikkumies edustavat musiikillisesti pitkäsoiton raskainta kitararockia ja albumin vähemmän tunnetuista kultahipuista nostettakoon esiin Ei kenenkään maa ja Helsinki.
