18.09.2003
Klubi/Tampere
Tämä on taidetta, tätä ei tarvitsekaan yrittää ymmärtää. Jotenkin tuohon suuntaan minua oli evästetty Mental Alaskan torstaisia kekkereitä varten, mutta koska tässä yritetään ainakin jossain määrin journalistisissa puitteissa kertoa että kuka, mitä, missä, milloin, miten ja miksi, niin teen silti hivenen tulkintaa ja kerrontaa illan annista.
Mentalin niin sanottuja ”omia artisteja” edustava Avarus aloitti illan livemusiikkiosuuden yhdentoista hengen ja puolen tunnin musiikkitripillä, jota rakennettiin kaksilla lyömillä, perkussioilla, kitaralla, viululla, koskettimilla ja puhaltimilla... olipa siellä myös muun muassa sahaa ja joiun kaltaista laulutulkintaa. Verrattuna aiemmin näkemääni Avaruksen keikkaan soittajia oli enemmän ja soundit huomattavasti paremmat. Taustakankaalta näytetty aiemman keikan video livevideo toi mukavaa lisänäkymää musiikkimatkaan ja videon kuvauksesta vastanneen Samin heiluminen lavalla tätä keikkaa kuvaten toi myös nähtävää. Mies kun tuntui lähinnä kuvaavan soittajien takaraivoja ja hiuksia, pyöritti kameraa välillä kuin lassoa ja niin edelleen. Varmasti todella mielenkiintoista materiaalia. Mieleen nousi ajatus Samin kuvatessa kankaalle heijastuvaa videota videolle, että seuraavalla keikalla mies kuvaa videolle kankaalta kuvaa, jossa näkyy kuinka mies kuvaa kankaalle heijastuvaa videota... muutaman kymmenen keikan kuvauksien jälkeen hommassa alkaa jo olla melkoista aikaperspektiiviä ja syvyyttä. No, hupinsa kullakin. Joka tapauksessa, Avaruksen puolituntinen oli melko vaikuttava, samanistishenkinen trippi nykyaikaisilla sovelluksilla. Tuli mieleen musiikkiluokka, jossa jokaiselle annetaan soitin ja luodaan yhdessä, Avarus tosin kuulosti aloittelevaan musiikkiluokkaan verrattuna hyvältä ja yhteennivoutuvalta. Cheers.
Kiila jatkoi hartaan seremoniallisissa tunnelmissa hivenen rauhallisemmissa merkeissä ja pienemmällä soittajaringillä. Suomalaisia kansanlaulu –henkisiä vokaalitulkintoja tuettiin niin perinteisillä viulu-, huilu- ja kantele –instrumenteilla kuin koskettimilla ja näppäillen ja myös jousella soitetuilla sähkökielisoittimilla. Laatusanoiksi sopivat hyvin kaunis, harras ja pysäyttävä, sillä soundit olivat myös Kiilalla hyvin balanssissa, musiikissa oli selkeä, hivenen melankolinen visio ja esitystä seurasi ikään kuin meditaatiota. Erotuksena Avarukseen tempo oli pääasiassa leijuvan rauhallinen, joskin pieniä pyrähdyksiäkin kuultiin. Samoin setti jakautui kappaleisiin, eli ablodejakin päästiin jakamaan. Ja kyllä jopa yllättävän runsaslukuinen yleisö käsiään yhteen sitten läpsikin, ja ansiosta. Hieno esitys!
Illan erikoisin ja hämärin esitys oli ilman muuta belgialaisen Ovil Biancan ohjelmoitu meteli/taiteellinen humina –show, jota kuultiin kovilla volyymeillä yksikseen lavalla pöydällä olevan laptopin ja efektirasian takana istuneen miekkosen toimesta. Näkymä oli hivenen absurdi, mies olisi ihan yhtä hyvin voinut surffailla jossain sivuilla, sen verran keskittynyt mies oli tietokoneensa näyttöön. Vain kahvikuppi puuttui... Paljoakaan nähtävää esityksessä ei siis ollut, musiikin puolesta trippi jatkui. Belgimeininki vain rakentui enemmän tekniikkaan ja noiseen. Ei mitään tanssikamaa, pikemminkin kuin suljetussa tilassa kaikuvaa, mahdollisimman hitaalle jarrutettua ääniraitaa. Omituista ja omalaatuista. Ei ehkä ihan minun juttujani, mutta tulihan koettua tämäkin.
Live-esitysten taiteellisten näkemyksien väleillä Mentaldeejiit panivat parastaan, Frediä ainakin kuultiin ja kaikenmaailman epämääräisiä erikoisuuksia. Melkein voisi kysyä, että mistä ne kaikki levyt oikein ovat löytyneet? Kaiken kaikkiaan ilta oli viihdyttävä, etenkin Kiilan esitys vakuutti. On sitä huonompiakin tapoja viettää torstai-iltaa.
Ilkka Valpasvuo
