Veljesten Lolly ja Pat Vegas luotsaama Redbone on varsin kiehtova 70-luvun alkupuolen suosiollisesti kakkosdivariin sijoittunut rockyhtye. Vuosien 1970 ja 1974 välillä Redbone julkaisi kuusi laadukasta studioalbumia. Yhtyeen varhaistuotanto painottuu swamp rockiin, mutta myöhäisemmillä albumeilla musiikilliset vaikutteet laajenevat esimerkiksi soulin ja cajunin suuntaan. Suurelle yleisölle Redbonen tuotannosta tutuiksi ovat muodostuneet ensisijaisesti yhtyeen suurimmat singlehitit Witch Queen of New Orleans ja Come and Get Your Love.
Veljekset Pat (basso/laulu) ja Lolly Vegas (kitara/laulu) perustivat Redbonen Los Angelesissa vuonna 1969. Yhtyeen suosion huippuaikaan kaikki sen jäsenet edustivat joko Amerikan alkuperäisasukkaita tai meksikolaisamerikkalaista alkuperää. Mainittu seikka heijastui voimakkaasti Redbonen kappaleiden lyriikoissa, yhtyeen keikkapukeutumisessa sekä albumien kansitaiteessa.
Redbonen originaalikokoonpanoon kuuluivat Vegasin veljesten lisäksi kitaristi Tony Bellamy ja rumpali Pete D' Poe. Viimeksi mainitun paikan otti vuonna 1973 Butch Rillera. Vegasin veljeksillä oli takanaan varsin merkittävä musiikillinen ura jo ennen Redbonen vuoteen 1969 ajoittunutta perustamista. He olivat muun muassa säveltäneet Jim Fordin kanssa P. J. Probyn levyttämän ja top 30:een kohonneen singlen Niki Hoeky. Bobbie Gentry versioi samaisen kappaleen niin ikään vuonna 1967 ilmestyneelle menestyksekkäälle esikoisalbumilleen Ode to Billie Joe ja Aretha Franklin vuotta myöhemmin klassikkotuotantoonsa lukeutuvalle pitkäsoitolle Lady Soul.
Nimellä Niki Hokey mainittu kappale päätyi myös Redbonen vuonna 1970 ilmestyneelle esikoisalbumille, joka julkaistiin sekä tuplalevynä että tiivistetyssä muodossa yksittäisenä albumina. Mainitulla pitkäsoitolla Redbonen swamp rock-vaikutteet olivat esillä kaikkein voimakkaimmin ja ehkäpä myös onnistuneimmin. Albumin huippuhetkistä mainittakoon kappaleet Crazy Cajun Cakewalk Band, Prehistoric Rhythm sekä Tennessee Girl. Redbonen esikoisalbumille sisältyy lisäksi mm. kolme pitkää instrumentaalikappaletta; Jambone, Suite Mode ja Things Go Better.
Vielä vuoden 1970 aikana ehti ilmestyä yhtyeen toinen pitkäsoitto Potlatch, jolta poimittu Maggie oli Redbonen ensimmäinen singlemenestys. Kyseessä on lisäksi eräs yhtyeen vahvimmista albumikokonaisuuksista, jonka huippuhetkiin lukeutuvat nimikappaleensa ja edellä mainitun singlehitin lisäksi etenkin Chant: 13:th Hour, rivakka svengipala Light as a Feather sekä sulavasti rullaava New Blue Sermonette. Lähestulkoon albumin revittelevimpään tuotantoon lukeutuva Judgement Day päätyi coverina vuosina 1972 ja 1973 kaksi albumia julkaisseen naisrockyhtye Birthan levytysohjelmistoon.
Vuonna 1971 ilmestynyt Redbonen kolmas pitkäsoitto Message from a Drum julkaistiin Espanjaa lukuun ottamatta muualla Euroopassa nimellä Witch Queen of New Orleans. Samanniminen kappale on Redbonen tuotannon toiseksi suurin singlemenestys, joka saavutti Billboardin listalla sijan 21. ja oli vielä suurempi menestys muualla maailmassa.
Vuonna 1972 ilmestynyt Redbonen neljäs albumi Already Here edusti edeltäjiään kevyempää musiikillista ilmaisua ja hitiksi mainitulta pitkäsoitolta poimittiin cover The Coastersin levytyksenä ensisijaisesti muistetusta kappaleesta Poison Ivy. Balladituotantonsa osalta Already Herella on tarjottavanaan lähes klassikkotasoinen, kitarasoundeissaan jopa Santanaa muistuttava kappale Power (Prelude to a Means).
Vuonna 1973 ilmestynyt Redbonen viides pitkäsoitto Wovoka on eräs yhtyeen tuotannon vahvimmista albumikokonaisuuksista sisältäen muun muassa klassikkotasoisen nimikappaleensa, upean melodian kannatteleman raidan Clouds in My Sunshine sekä Redbonen tuotannon suurimman singlehitin, viidenneksi nousseen Come and Get Your Loven. Mainitulle singlelle kertyi 24 listaviikkoa ja se saavutti kultalevyn. Samaisena vuonna Redbone julkaisi poliittisesti orientoituneen singlensä We Were All Wounded at Wounded Knee.
Redbonen huippukauden viimeinen pitkäsoitto oli vuoden 1974 tuotantoa edustava Beaded Dreams through Turquoise Eyes. Alkukautensa selkeämmän swamp rock-vaiheen jälkeen Redbone rikasti musiikillista ilmaisuaan elementeillä esimerkiksi soulista, funkista, cajunista, Tex-Mexistä ja rhythm and bluesista. Leslie-speakeria soitossaan hyödyntänyt Lolly Vegas oli jopa Jimi Hendrixin arvostama kitaristi ja Pat Vegasin mukaan juuri hän rohkaisi Vegasin veljeksiä perustamaan kokonaan Yhdysvaltojen alkuperäisasukkaista koostuvan rockyhtyeen.
Lolly Vegasin edesmentyä maaliskuussa 2010 Pat Vegas on ollut Redbonen nykyisin toimivan lineupin ainoa originaalijäsen. Ensikosketuksen sittemmin varsin voimakkaasti diggaamani Redbonen musiikkiin tarjosi 90-luvun alussa hankkimani 20 kappaleesta koostuva ja varsin edustava kokoelma Come and Get Your Redbone. Sittemmin Redbone-kokoelmaani ovat kartuttaneet yhtyeen kaikki vuosien 1970–1977 välillä julkaisemat albumit. Esikoisalbumi löytyy sekä yksittäisenä vinyylinä että kaikki 17 biisiä sisältävänä Wounded Bird Recordsin julkaisemana cd-versiona.
Veljesten Lolly ja Pat Vegas luotsaama Redbone on varsin kiehtova 70-luvun alkupuolen suosiollisesti kakkosdivariin sijoittunut rockyhtye. Vuosien 1970 ja 1974 välillä Redbone julkaisi kuusi laadukasta studioalbumia. Yhtyeen varhaistuotanto painottuu swamp rockiin, mutta myöhäisemmillä albumeilla musiikilliset vaikutteet laajenevat esimerkiksi soulin ja cajunin suuntaan. Suurelle yleisölle Redbonen tuotannosta tutuiksi ovat muodostuneet ensisijaisesti yhtyeen suurimmat singlehitit Witch Queen of New Orleans ja Come and Get Your Love.
