The Country Dark: Our Crimes 2007–2018

Rock’n’rollin tummemmalla puolella liikkuu monenlaista kulkijaa. Kuopiolainen The Country Dark aloitti taipaleensa jostain äkkiväärän ja kumman kantrin tuolta puolen. Matka oli pitkä ja antoisa, vaan nyt on tullut aika nostaa stetsonit ja revolverit naulaan. Eli tämä oli tässä, eikä siitä sen enempää. Our Crimes 2007–2018 on kokoelma, jonka myötä The Country Dark ratsastaa verkalleen kohti auringonlaskua. Adios amigos!

Humu Records

Kaikella on alkunsa ja loppunsa, sille ei voi mitään, vaan kylläpä nyt riipaisi liki sydäntä ja ikävästi. Olen aina tuntenut lukkarinrakkautta psykoottisuuteen taipuvaisen countryn ja kotoisen mustan huumorin suuntaan, joten The Country Darkilla on ollut jo pitkään kunnioitettu paikka eloni levyhyllyssä. Tarina ei tarkemmin kerro, että miksi seinä tuli lopulta vastaan, eikä se toisaalta muille kuulukaan, näin nyt vain kävi.

Tiukkoja albumeita ilmestyi hyvä nippu ja niiden äärelle sopii aina palata, koska murhista, intohimoista, kaikenlaisesta mellastuksesta, monenlaisista nautintoaineista, sekä kaikesta muusta rattoisasta kertovat tarinat eivät vanhene. Ajan virta ei tietenkään pysty huuhtomaan pois myöskään jo tapahtuneita asioita, mutten silti kykene välttämään surumielisyyden harmaita varjoja – pitikö tämänkin bändin jo pistää pillit pussiin? Ei auta valitus eikä natina, joten katsotaanpa siis rauhassa, minkälaisella kokoelmalla taival pistetään pakettiin.

Neljätoista raitaa ja ripaus alle 41 minuuttia, ovat vinyylilevylle sopivat numerot. Ja vinyylilevy saatiin myös arvioitavaksi, mistä syvin kumarrus kuopiolaisten suuntaan. Siinä missä monet koplat päätyvät tekemään kronologisia kokoelmia, lähtee The Country Dark rakentamaan musiikillista testamenttiaan toisenlaisesta suunnasta. Ensimmäisen EP:n ja neljän pitkäsoiton kipaleista onkin värkätty tavallaan uusi kokonaisuus, joka ei palvele kronologiaa, vaan pyrkii mielestäni hyvinkin onnistuneesti luomaan jotain uutta. Tämä jos mikä häivyttää näppärästi myös ajan hampaat niskasta, kun yhtye pääsee pistämään vielä kerran parastaan.

Vuoden 2007 Deliriumic Sounds From Life´s Other Side EP on edustettuna parilla täydellisellä vedolla. Tai omasta mielestäni kokoelman startiksi nostettu Lethal Injection on yhä yksi retkueen kovimmista vedoista, eikä hirtehisen hilpeä Mrs. Struthers Udders jätä ketään lämminveristä kylmäksi. Noista ralleista kaikki alkoi ja vinyylin eri puolille päätyneet valioyksilöt tekevät kunniaa isännilleen.

Ärhäkästi keulivan A-puolen rikasteena kuullaan bändin tuimaa livekuntoa todistava Good Riddance, jonka perään kajahtava Burnt Engine Oil edustaa puolestaan vuoden 2016 Hypnic Jerk -pitkäsoittoa kunnialla. Seinät kaartuvat uhkaavasti lähemmäs kuulijaa ja henki kulkee vain vinkaisuina, eli gutaa tekee. Kovat iskut jatkuvat, eikä Dead Man´s Handjob -albumin rasvainen Truckstop Whore jätä hypnoottisella country-voodoollaan ainakaan liettä kylmäksi.

B-puolen korkkaava Shemale jatkaa härskin rasvan levittelyä veikeästi, eikä tällainen pyörittely ole taatusti jokaisen mieleen – vaan hitot siitä! B-puolella muistetaan myös ryhmän viimeisen uudesta materiaalista pääosin kootun studioalbumin parhaita palasia. Olen edelleen sitä mieltä, että kuuden vuoden takainen Cookie Trail rikasti bändin soundia ja antoi sille entistäkin enemmän tykötarpeita hurmeisten tarinoiden luontiin. Death of Kay Kent on puhdas jackpot ja Black Diamond Train puksuttaa täältä ikuisuuteen timanttisena pakettina tummempaa voimaa. Voimme aina pohtia, mihin yhtye olisi vielä tehdä, mutta kyllähän sitä jo saavutettiinkin kaikkea.



Entä mihin lopettaa, mikä olisi sopivin päätösnumero? No sehän on tietysti Hypnic Jerkin soma herkku Fucked Up (In So Many Ways), koska nyt jos koska on aika vollottaa hetki tuopin ääressä. Lyriikat osuvat vielä kerran kohdilleen, kantri narskuu hampaissa ja sitten vain stetson nuppiin. Kiitos ja so long!

Mika Roth