Suicide Commando: Axis Of Evil - 20th Anniversary

Vuodesta 1986 lähtien toiminnassa ollut belgialainen Suicide Commando on alansa legenda. Kyseinen ala on elektroindustrialin, EBM:n ja aggrotechin teollisuusalueiden katveesta löytyvä maailma. Dystooppiset ja postapokalyptiset näyt ovat yksi puoli Johan van Royn painajaismaisista visioista, mutta vähintään yhtä paljon hän uuttaa musiikkiinsa aineksia ihmisen pahuudesta. Meistä jokaisesta löytyvästä pimeästä puolesta.

Out of Line

Monesti palkittu ja alallaan tunnettu van Roy palaa kahden vuosikymmen taa tupla-albumilla, joka kertaa kaiken tapahtuneen ja avaa uusia kulmia klassiseksi laskettavaan teokseen. Alkujaan lokakuussa 2003 ilmestyneellä Axis of Evil -albumilla oli kymmen raitaa, mutta jo seuraavana keväänä julkaistulla remix-albumilla Cause of Death: Suicide kuultiin kyseiseltä levyltä oletettavasti syystä tai toisesta pois tipahtaneita raitoja.

Keskitytäänpä siis alkuun näihin arkistojen helmiin, jotka täydentävät alkuperäistä pitkäsoittoa paketin toisella levyllä. Disposable Paradise takoo indua rytmiä hyvin perustyylisesti, yllättävän rauhalliseksi laskettavan siivun ollessa jopa tavallaan lohduttavan. Kasarisiin soundeihin nojaa myös The Killing Game EBM-rakenteine kaikkineen. Rytmin ja vokaalien yhteistyö on nytkin avain lukkoihin, portti uusiin halleihin.

En voikaan kuin hämmästellä, kuinka van Royn raskaasti efektoitu vokalisointi ja erittäin karsitut soundit toimivatkaan yhä täydet kaksi vuosikymmentä myöhemmin. Nämä kappaleet kuulostivat retron moderneilta aikoinaan ilmestyessään ja jotenkin ne ovat onnistuneet pitämään saman tilan yllä aina näihin päiviin saakka, mikä on elektronisen musiikin saralla melkoinen saavutus.

Puoli vuotta ennen alkuperäistä Axis of Evil -albumia ilmestyneeltä Face of Death EP:ltä on bonuslevylle mahtunut niin ikään kaksi numeroa. Face of Death (Torment 1) versioi itse albumillakin kuultua numeroa. Tai albumin kappaleen nimi on Face of Death (Blind Rage Mix), joten kumpi nyt sitten versioi kumpaa? Ja jotta soppa olisi riittävän mausteinen on samaisesta kipaleesta tarjolla nyt kolmaskin näkemys. Face of Death (2023 Mix) on kolmikosta tuorein ja ikävä kyllä myös laimein.

Se toinen Face of Death EP:n kappale onkin sitten tyystin toinen tarina, jota kannattaa avata hivenen lisää. Deliver Us from Evil oli, ja on yhä, loistava elektrosiivu. Kaiken pohjana toimii nerokas kosketinkuvio, joka on puhtainta A-luokkaa. Asiaa auttaa myös rytmin suorastaan groovaava taonta ja tiheä tunnelma jatkaa voittavista korteista muodostunutta pelikättä. Joskus luojatkin taitavat olla hiukan sokeita lastensa potentiaalille, mutta onneksi biisi saa nyt paikkansa auringossa.

Bonuslevyn kuusi viimeistä raitaa ovat uusia versioita vanhoista biiseistä, eikä näistä oikein löydy tuoreita kulmia ja/tai huomioitavia oivalluksia. Poikkeuksena toimii Plastik Christ (Instrumental Version), joka joitain puhesampleja lukuun ottamatta on täysin instrumentaali ja näin kauhuelementit toimivat mielestäni tehokkaammin. Evildoer (2023 Mix) tähtää rohkeasti korkealle, asteen pehmeämpien soundien korostaessa biisin draamaa ja tämä laskettakoon puolittaisten onnistumisten joukkoon.

Itse alkuperäinen levy on kestänyt ajan hampaan loistavasti, eikä materiaalia ole lähdetty (onneksi) suodattelemaan, filtteröimään tai muokkailemaan sen kummemmin uudestaan. Yli kahdeksanminuuttinen avausraita Cause of Death: Suicide on edelleen uskomaton startteri, jonka jälkeen ei tarvitse enää viittoilla turhaan: tämä on tie, tätä on luvassa lisää. Svengaava The Reformation saa yhä bitit sinkoilemaan tahtonsa mukaan, jos nyt van Royn karheus uskonto(j)a kohtaan onkin hivenen ylikorostettua.



Aika on armoton, mutta toisinaan asioita saattaa kadota madonreikiin ja pullahtaa takaisin aivan muualla. Tai siltä ainakin tuntuu toisinaan musiikin maailmaa seuratessa. Mordfabrikin retrompi indusoundi taitaa kuulostaa nykyään tuoreemmalta kuin kaksi vuosikymmentä sitten. Neuro Suspension on sen sijaan muovisine synineen jo niin pahasti ysäriytynyt, että nyt esiin nostettuja arkistojen helmiä olisi kannattanut aikoinaan ottaa albumille mukaan tämän ruosteisen ankkurin sijaan.

Pahan akselit ovat sitten 00-luvun hahmottuneet uudestaan, joten van Royn musiikilla ja sanomilla on edelleen merkitystä. Ehkä enemmänkin kuin haluamme aina myöntää. Aggrotechin ja elektroindustrialin pioneeri on jatkanut töitään, viimeisimmän pitkäsoiton ilmestyttyä kesällä 2022. Tehtaalla jatkuvat siis työt, hallit eivät hiljene, eivätkä akselit jää lepoon.

Mika Roth