Ajankohtaista

Alice Cooper: Road ja loistava show

09.09.2023



Cooper ja hänen viisihenkinen bändinsä ovatkin selvästi elämänsä vedossa, joten kun Welcome to the Show esittää kutsunsa siihen kannattaa tarttua hanakasti. Kunnon show’n hengessä osa numeroista on paikalla vain tukeakseen naapureitaan, mutta niinhän asianmukainen rock’n’roll show rakennetaan. Enkä nyrpistä nenääni edes Baby Please Don’t Gon sydänsuruille tai Rules of the Roadin helppoheikkimäiselle menolle. Tuokin on osa eloa tien päällä keskellä huijareita, onnenonkijoita ja pummeja.

Paketin toinen puoli, eli vuoden 2022 Hellfestin konsertti, koostuu kuudestatoista kappaleesta, sekä juuri sopivan mittaisesta Straussin kitarasoolosta. Vaikka keli oli kaikkea muuta kuin tilannetta suosiva, ottaa bändi sadepäivän illastakin kaikki tehot irti. Feed My Frankenstein ja No More Mr. Nice Guy ovat tietysti sen luokan iskuja, että niillä lämmitellään kylminkin iglu tarvittaessa ja Cooper ryhmineen tietää kuinka yleisö saadaan nopeasti syömään kädestä.

Toinen vahva osuus käynnistyy em. soolon perään soivasta Roses on White Lace -numerosta, jonka jälkeen potti vasta räjähtääkin. I’m Eighteen istuu yhtyeen asenteikkaaseen soittoon, mutta tietysti Poison on se, mitä iso osa väestä odottaa ja jonka se viimein saa. Osa albumilla alkujaan kuulluista kosketinhässäköistä ottaa lievästi osumaa, mutta olennainen välittyy kyllä kolmen kitaran voimin.

Billion Dollar Babies tuo lisää näyttävyyttä show’hun ja samaiselta klassiselta pitkäsoitolta löytyvä I Love the Dead on aina ollut yksi kiistanalaisimmista vedoista tekstinsä perusteella. No, kiistanalainen on toisaalta herra Cooperin toinen nimi, joten lentäkööt kaikki Dead Babiesia myöten vain samaan loistavaan kokemusten röykkiöön. Cooper osaa näet vetää ja työntää juuri sopivasti, jotta jännitteet elävät, outo ei käänny liian kummaksi ja kaiken alla musiikki pysyy silti etusijalla.



Konsertin sulkeva Schools Out on (tietysti) jälleen elämää suurempi rock’n’rollin taivasmatka, johon osataan kutoa myös palasia Pink Floydin klassisesta Another Brick in the Wall -vedosta. Toimii kuin koulun vessa, röökitauolla. Klassisen konsertin kaikki puolet täyttyvät kun yhtye vielä esitellään ja yleisö saa ulvoa sielunsa kyllyydestä. Esitelläänpä myös uskollinen tanssija ja Cooperin vaimo Sheryl, joka esiintyy useampaan otteeseen show’n eri vaiheissa.

Mitä sanoa, mitä todeta kaiken koetun jälkeen? Road on tasaisen vahva luku aina vain pidemmäksi käyvässä tarinassa. Alice Cooper on samaan upea tirehtööri ja loistava yhtye hänen taustallaan tekee töitään laadusta tinkimättä. Vanhoihin numeroihin osataan löytää piristystä ja uusista kappaleista tarttuu keikkasettiin taas pari helmeä ja matka se vain jatkuu tietä pitkin eteenpäin.

Mika Roth




Lukukertoja: 750
Facebook
Artistihaku
Ajankohtaisissa my�s