10.08.2003
Telakka/Tampere
Marsu on paras –musiikkikollektiivin j�rjest�m� kiertue p��ttyi Tampereen Telakalle, jossa saatiin nauttia sunnuntai-illan ratoksi kollektiivin ”omien” b�ndien, vinosti venkoilevien The Rollstonsin ja hissuttelupoppailevien Harry Hunksin esitysten lis�ksi Kanadalaisesta elektroclash –popista, jota esitti Euroopan kiertueella taitojaan esittelev� Barcelona Pavilion. Kaksi eepeet� julkaissut nelikko jatkaa Suomesta viel� ainakin G�teborgin ja Amsterdamin kautta Englantiin. Joten mielenkiintoa tuntuu riitt�v�n.
Inhimillisen aikaisin alkaneita keikkoja oli saapunut katsomaan kiitett�v�n hyvin kansaa noin sunnuntaille, joutuipa osa loppuillasta jopa seisoskelemaan. Helsingin indiepoppailijat Harry Hunks alkoivat viihdytt�� yleis�� jo ennen kymment� valssi- ja countrypohjaisine poppailuineen, joihin Matin hetkitt�in falsettiin taittuvat laulutulkinnat tuovat mukavia pikkupohdintoja eiv�tk� Harryt ihan sinne totiseen rokkiin asti yll� edes yritt�m�ll�. Ja hyv� niin.
Edelliseen n�kem��ni Harry -keikkaan verrattuna b�ndi oli saanut ehk� hivenen lis�� juoksevuutta ja sujuvuutta ralleihinsa. Puoliv�liin keikkaa menness� Matti totesi b�ndin soittaneen riitt�v�sti surumielist� materiaalia yht� iltaa kohti, mutta se sama hilpe� molli siell� s�ilyi edelleen. Kohokohtia keikalla olivat, ainakin minulle, tarttuva I’m Not Your Pet sek� Bambi Eyes tuoreimmalta 20 Miles Per Hour -l�tylt�, vaikka toki muukin materiaali tippui kiitett�v�sti. Ja vaikka kuinka olisi surumielist�kin pohjavirett� kappaleissa, niin aina se biisi p��ttyy Matin hymyyn ja kohteliaaseen kiitokseen.
”Hey Ronnie, why do you look so James Dio?” Siin�p� se keskeisin kysymys, mik� viimeajat on noussut puheisiin, kun mainitaan mainio Jyv�skyl�l�inen vino-lo-fi-rockpop –yhtye The Rollstons. Monelle b�ndin pienet rock-tutkielmat olivat k�yneet tutuiksi jo ennen mainion Our Grain Could Fill Your Stadium -pitk�soiton julkaisemista aiemmin t�n� vuonna, mutta viimeist��n pitk�soiton my�t� b�ndill� alkaa olla mukavasti fanipohjaa. Ja uutta tulee...
Laulaja-kitaristi Mikon johdolla Rollstonsit ryk�isiv�t keikan k�yntiin todella vauhdikkaasti ja melkoisella hittiputkella: Symptoms, Translate The Change ja Weekdays Are Schooldays, Weekends Are Mine heti alkuun ja fiilis alkoi olla melkoinen. Mikon kitara ja Panun koskettimet k�viv�t pieni� keskustelujaan s�risevien rokkipaahtojen v�liin eik� basisti Kallekaan mokaillut kotikeikallaan, vaikka muka oli j�nnitt�nyt. P�invastoin, yleis� (eli Kallen kaikki kaverit Yo-talolta) kehuivat miest� jo basson kuninkaaksi, mist� mies meinasi tikahtua nauruun. Vaikka etenkin pitk�soitolta alkurevityksen ohella soitetut So Real ja Old Age Comes With A Smile vanhoina tuttuina vakuuttivat, mahtui settiin my�s vieraampaa materiaalia. Kaiken kaikkiaan b�ndi tuntuu paranevan kerta kerralta, kuten toki kokemuksen kasvaessa asiaan kuulukin. Helvetin puusilm�t, kuten b�ndi esitteli itsens� keikan aluksi, oli mainiossa vedossa.
Tiukan aikataulun takia ei keikkojen encore –venytys ollut ohjelmistossa, paitsi illan ulkomaanstaroilla. Barcelona Pavilion koostuu kahdesta neidosta ja kahdesta herrasta ja ensimm�inen fiilis neitsytkeikan j�ljilt� liikkuu jossain ”ohhoh?” ja ”jassoo” –v�lill�. Kahdella bassolla ja rumpukoneella varustettu b�ndi eli oikeastaan vain laulajiensa voimalla. Tai oikeastaan laulu ei ehk� ole se kaikkein kuvaavin termi, voidaan pikemminkin puhua huutamisesta, r�yh��misest� ja tietyiss� rajoissa tietysti my�s tulkinnasta. Naislaulajan jalat eiv�t koko keikan aikana juurikaan paikalleen j��neet, paitsi niiss� kohdin, miss� koko nelikko ”j��tyi” paikoilleen. Muuten liikett� riitti, niin lavalla kuin yleis�n seassa. My�s bassoa soitellut miekkonen huolehti kiitett�v�sti liikkeest� mikrofoneilun ohessa, koneista vastannut miekkonen j�i keikan harmaaksi liikkumattomaksi eminenssiksi taustalle eik� bassoa n�pp�illyt neitonenkaan juuri askelmerkeist��n poistunut. No se urheilullisesta n�k�kulmasta, musiikin kuvaaminen onkin asteen pari vaikeampaa. Jos yhdistet��n elektro ja punk, voidaan p��st� l�helle. Silti muutakin viel� tarvitaan Barcelonan paviljongin keitokseen. Joka tapauksessa, riehakasta, viihdytt�v�� ja energist�. Tosin, kuten vieress�ni keikan j�lkeen todettiin: No, onneksi se ei kest�nyt pidemp��n. Eli pidemm�n p��lle aika puuduttavaa.
Lis�v�ri� nelikolle antoi Monitor –tekstill� varustetut liinat, jotka olivat soittajilla missi –tyyliin yli olan ja laulajaneidolla kaulassa. Jos esitykseen viel� lis�isi hiukan monipuolisemmin valaistusta, voisi vauhkoaminen ja poseeraus saada viel� entisest��n lis�potkua, isommalle lavalle en l�htisi nelikkoa viem��n. Nelikon musiikillisista vaikuttimista saattaa ainakin jotain kertoa keikan p��tteeksi soitetut kaksi New Order -coveria. Samaan aikaan melko hulvaton ett� erikoinen tuttavuus t�m� Kanadan nelikko. B�ndien toisilleen heittelemist� herjoista p��tellen yhdess� k�ydyll� pienehk�ll� kiertueella on ollut hauskaa. Tampereen Telakan iloisiin tunnelmiin oli siis hyv� p��tt�� sekin reissu. Kiitti Harryt, The Rollstons ja Vaahteranlehtimaan hullut!
Ilkka Valpasvuo
