God´s Lonely Men oli, ja on taas, punkahtavaa rockia soittava kokoonpano. Bändin juuret juontuvat aina 80-luvulle saakka ja jäsenistö on sittemmin tehnyt yhtä jos toistakin, mutta GLM on aina palannut takaisin. Nyt Hiljaiset Levyt on kerännyt kaiken julkaistun materiaalin ja lisukkeiksi on löydetty arkistoista mm. julkaisematta jäänyt sinkku, sekä tietysti kaikenlaista muuta jännää.
Hiljaiset levyt
Maailma oli kovin erilainen paikka 80- ja 90-lukujen taitteen kohdilla, eikä ainakaan Varsinais-Suomessa katsottu usein hyvällä liian ’poikkeavaa’ menoa. Punkkarit ja heidän rokkinsa olivat helppoja maalitauluja, kun soittajilla saattoi olla jopa pitkä tukka. Turpaanvetotarjouksia sai väärästä päähineestä, naamasta ja musiikkimausta, joten itsestään tuli pitää huolta. Tiedän tämän koska satuin käymään kouluni juurikin samaisessa pienessä kaupungissa, jossa God´s Lonely Men keikutti venettä ja aiheutti närää.
Muistaisin olleeni ainakin viidellä yhtyeen keikalla, mutta tarkempia muistikuvia taitaa tässä vaiheessa löytyä enää vain kahdesta tai kolmesta. Koska puhelimet olivat yhä lasisissa kopeissa kaduilla ei mitään kuvia koskaan oteltu, kaikki tapahtui tässä ja nyt, ajat olivat totta tosiaan erilaisia. Bändi soitti kroonisesti liian lujaa, mutta niinhän tuohon aikaan kaikki tekivät, eikä kellään mitään korvatulppia ollut – hifitulpista nyt puhumattakaan. Kaiken kukkuraksi yhtyeen jäsenet, tai ainakin keulahahmo Vesa Vahtera, oli nuottiöljyä nauttineena hankalan miehen maineessa, joten osa kotikaupungin muun asujaimiston kanssa syntyneestä kitkasta menee taatusti sporttijuomien piikkiin.
Entä miltä musiikki kuulostaa nyt, armon vuonna 2023? Yllättävänkin tuoreelta ja ajankohtaiselta, joten jotain heput tekivät jo noinkin varhaisessa vaiheessa oikein. Luoja tietää mihin oma vinyyliversioni bändin ainoasta pitkäsoitosta lienee päätynyt vuosien saatossa, mutta kokoelma korkataan tuolla legendaariseksikin katsottavalla paketilla.
Pääasiallinen biisinikkari Vahtera ja hänen kanssaan krediitit joillain raidoilla jakava Teemu Horto osuivat vuoden 1991 All This And More -albumilla siis useamminkin maalitaulun keskustan tuntumaan. Heppujen kehuminen hienon kiekon luomisesta oli kuitenkin turhaa, sillä heidän julkinen fanittamisensa tuntui lähinnä ärsyttävän vähintäänkin osaa soittajista. Sain kokea tämän itse kertaalleen suhteellisen karusti, minkä jälkeen päätin vain antaa artisteille tilaa. Varsinaissuomalaisuuden syvimmät salat ovat kummia, mutta erästä ystävääni lainatakseni: "Uusmaalaisen vittuilu on varsinaissuomalaisen small talkkia." Ja joidenkin mielestä muka Pohjanmaa on vaikeaa paikkaa, bring it on, sanon minä.
Silti loppua kohden kiihtyvä avausraita They Wanna See You Down on yhä timanttinen kiekon korkkaaja ja hieman myöhemmin kuultava Playing With the Wild Child rähjää hiljaisesti kuin yhtye olisi jonkin uuden aallon hukkuneen aarteen jäljillä. En tiedä missä määrin hattua tulee nostaa tuottajana häärineelle Kari Hipposelle, jonka osuus Vaavissa on taas yksi palanen salolaista musiikkihistoriaa, mutta tällaisessa puolislovarissa veri tunnetusti punnitaan ja pitkäsoitto on halki matkan hienoa kuunneltavaa.
Aika muuttaa ja muuntaa, mutten muistanut sitäkään kuinka lähelle varhaisia R.E.M.:in tekemisiä Things Are Going Wrong osuu ja miten hanakasti Love Turned to Hate svengaa. Bändin monimuotoisuus ja suoranainen taituruus saattoi hukkua juottoloiden superäänekkäissä keikoissa, mutta kokoelman myötä GLM nousee toivottavasti ansaitsemalleen paikalle kotimaisen rockin monenkirjavassa historiikissa.
Albumin kanssa samoissa sessioissa äänitetty ja julkaisematta jäänyt sinkku vuodelta 1991 pitää sisällään pari makoisaa helmeä. A-puolelle on uskallettu ottaa Ratsian Täältä tulee yö, joka on nyt kääntynyt komeasti Here Comes the Night -ralliksi. Versiossa on voimaa, vääntöä ja vetoa, joka kuuleman mukaan kelpasi myös biisin alkujaan kirjoittaneelle Honkavaaralle. B-puolen This Ain’t the Place to Be on taas yksi ’hittoon tästä läävästä’ -siivu, mutta fiilis ei prässää biisiä kuoliaaksi etenkin kun välillä päästään ohituskaistalle. Mikä lienee syy ollut sinkun hyllyttämisessä, mutta onneksi se kuullaan sentään nyt.
Muu kokoelma koostuu varhaisemmasta materiaalista, kolmen Stolen Golden Greats -kasetin lainarallin sulkiessa koko paketin. Covereista nostan esiin oman suosikkini, eli Clashin Garagelandin, jonka raaka energia välittyy jopa bootleg-tasoisesta äänityksestä. Rähjäistä seiskaseiskaa edustava Advertising on myös tutustumisen arvoinen kipale, vaikkei sitten oikeasti mikään lainaralli ollutkaan.
Loppu materiaali on lähinnä tosifaneille suunnattua arkistojen aarretta ja holvien hämäriseittiä. Vuoden 1990 hartiapankilla nauhoitettu sinkku Proud of Being Myself kärsii karuista soundeista, kun taas pari vuotta vanhemmalla The Days of Glory EP:llä kaikki ei vain tuntunut jotenkin olevan kohdillaan. Seikkailu uuden aallon ja punk rockin välillä oli sinällään rohkeaa, mutta ei tuottanut saman kaliiberin onnistumisia kuin em. esikoisalbumilla. Tämän kaiken jälkeen bändin päätös pistää hanskat naulaan aika pian debyyttialbumin julkaisun jälkeen tuntuukin yhä käsittämättömältä: juuri kun kaikki oli viimein kohdillaan niin ei, the end ja siinä se. Onneksi yhtye on sittemmin kasaantunut tasaisin väliajoin uudelleen, eikä loppu ollut sittenkään totaalinen loppu.
Niin tai näin, GLM on aina pysyvä osa nuoruuttani, sillä pienessä kaupungissa oli vain niin monta kelpo bändiä yhtä aikaa. Ja sainhan sentään tarjota basistille bissen ja jollekin toiselle narikkamarkkoja, jos enää oikein muistan muinaisia tapahtumia. Sen sijaan tuoreeseen muistiin jää tämä kokoelma, jolla parikin asiaa saadaan viimein selvitettyä ja pääteltyä.
God´s Lonely Men oli, ja on taas, punkahtavaa rockia soittava kokoonpano. Bändin juuret juontuvat aina 80-luvulle saakka ja jäsenistö on sittemmin tehnyt yhtä jos toistakin, mutta GLM on aina palannut takaisin. Nyt Hiljaiset Levyt on kerännyt kaiken julkaistun materiaalin ja lisukkeiksi on löydetty arkistoista mm. julkaisematta jäänyt sinkku, sekä tietysti kaikenlaista muuta jännää.
