07.08.2003
Klubi/Tampere
Viikkoa vaille vuosi sitten olin tipahdella kankulleni hyvän musiikin vaikutuksesta Tampereen Klubilla eikä Puolan reggaetorpedo Paprika Korps tuottanut tälläkään kertaa pettymystä. Erotuksena vuoden takaiseen hurmokseen Paprikajoukot olivat illan ainoa varsinainen live-esiintyjä. Muun ajan yleisöä liikutti Tampere Oak Leaf Soundsystemin poijjaat, jotka eivät tänään aivan täyttä häkää saaneet yleisöstään irti kuin vasta keikan jälkeen.
Se suurin ero edelliseen Klubin keikkaan oli kuitenkin yleisömäärässä. Keikan sijoittuminen Tampereen Tapahtumien yön yhteyteen oli tuonut paikalle aivan älyttömän määrän populaa, en muistaakseni ole moista ahtautta Klubilla kokenut edes loppuunmyydyillä keikoilla. Huhhuh ja annos happea, kiitos. Pakkahuoneen puolella samaan aikaan pyörinyt Kajaanin kaupunginteatterin rock-sovitettu Woyzeck -näytös aiheutti sen, ettei keikkaa voitu Klubin puolella aloittaa kuin vasta puoli yhden aikaan. Mutta hyväähän sietääkin aina hieman odottaa...
Viisimiehinen Paprika Korps on perustettu vuonna 1996 ja bändiä voi kyllä rehellisesti kutsua reggae-bändiksi.Vaikka mistään puhtaasta ja perinteisestä Jamaikan hengestä ei voi puhuakaan, on silti reggae se perimmäinen pohjasävy, jolle rakennetaan. Yleisöstä kuulunut kommentti kuvaa mielestäni kokonaisuutta hyvin: Ei se ole ihan reggaeta, eikä ska:takaan, se on jotenkin itäeurooppalaista.... Tuohon mielikuvaan oli itsekin aika helppo yhtyä, tosin samantein aloin pohtia, että eikös se Suomikin ole aikalailla Itä-Eurooppaa? No, takaisin musiikkiin. Tomasz Krawczykin basso jyrää Paprika-soundissa vahvana ja Marcin Matlakin kitaran kanssa luotu reggae -nykiminen antaa tilaa soolokitaristi Lukasz Rusinekin rokkipaahdoille. Aleksander Zelizniakin rummutteluun mahtuu mukavasti fillejä, olinpa kuulevina monipuolisessa setissä jopa tuplabasaria. Jiihaa!
Paprikasoundin täydentää Piotr Maslankan avaruusretkellä tiluttelevat koskettimet sekä hetkittäin melodika. Sekä myös tilanteen mukaan erilaisia bonussoittimia ja efektiä. Piotrin ja Marcinin yhdessä hoitama laulutulkinta räpäyttelee, laulaa ja kaikuu pääasiassa englanniksi, mutta mukavana bonuksena kuultiin myös puolankielistä settiä. Melko harvoin täälläpäin kuultu kieli taipui reggaesanoituksiin todella mukavasti. Jengi oli silminnähden pähkinöinä ja edellisen keikan perusteella paikalle oli saapunut paljon myös sellaista porukkaa, jotka eivät periaatteessa reggaeta kuuntele. Mutta onhan Paprikassa toki paljon muutakin. Vaikka keikan sijoittuminen isomman tapahtuman yhteyteen ja keikan ilmaisuus olivatkin taatusti osasyyllisiä ahtauteen ja hyvään menoon, niin kyllä Korps olisi mielestäni aivan tarpeeksi mielenkiintoinen ja vetovoimainen vieras vaikkapa Ilosaarirockiin ensi kesänä.
Korpsin Suomi –konnektiot eivät jää tätä nykyä enää pelkästään näihin vauhdikkaisiin keikkoihin, sillä kotimainen punk -lafka Kämäset Levyt on julkaissut bändiltä taannoin toukokuussa sekä vinyylinä että ceedee-formaatissa Przede wszystkim muzyki -nimisen levytuotoksen, jota Klubillakin meni yleisölle kaupaksi nelisenkymmentä kappaletta eli melkoisen hulppeasti. Itse satuin näköjään pokkaamaan kyseisen levytuotoksen Venäjän –painoksen, mutta musiikkihan ei siitä mihinkään muutu. Joten eipä haittaa...
Hikinen livesetti loppui ansaitun encoren jälkeen pikkuhiljaa ensin soolokitaristi Lukaszin ja sitten Marcinin poistuttua muun bändin jatkaessa tasaista junnausta. Keikka päättyi lopullisesti oikeastaan vasta Tammenlehvä –ryhmän jyräyttäessä omat soundinsa täyteen huutoon levysoittimistaan. Myöhäisillassa saatiin vielä lavalle muutamia mikkimiehiä ja tanssijalka nousi keikan jäljiltä huomattavasti usemmalla kuin ennen sitä. Paprika Korps on edelleen paras näkemäni puolalainen bändi.
Ilkka Valpasvuo
