31.03.2023
Markku Touronen julkaisi vuosina 2007–2022 kymmenen singleä, joita yhdistää suomirock, suomenkielinen poprock, rautalanka sekä kaihoon kaartuva iskelmä. Kaikki rakentuu ja pohjautuu kuitenkin rockin kulmakiviin, niin asenteen kuin toteutuksenkin puolesta.
SoundByte Music
Tarkennuksena todettakoon heti alkuun, että Touronen on kyllä julkaissut enemmänkin sinkkuja kyseisenä 15 vuoden ajanjaksona. Joukosta on kuitenkin tipautettu pois niin yhteistyön hedelminä syntyneet siivut, kuin myös joulusinkut, joista saatiinkin jo oma maksisinkkunsa viime jouluksi. Eikä kappaleita ole sijoitettu levylle minkäänlaiseen julkaisujärjestykseen, vaan tähtäimessä on oletettavasti ollut mahdollisimman ehyen pitkäsoittokokonaisuuden luominen.
Tällä logiikalla vuoden takainen Elvis-laina Can’t Help Falling in Love on sysätty ankkuriksi, kun sinänsä hieno numero ei oikein muuallekaan istuisi ongelmitta. Toisaalta olen erittäin tyytyväinen kunkun biisin mukanaolosta, sillä se jos mikä kertoo paljon siitä, mikä Tourosta liikuttaa ja miten hänen sisäinen musiikkimaailmansa raksuttaa rattaillaan. Kuningas saattoi saada leffaurastaan ansaittua kritiikkiä, mutta noiden helposti unohdettavien elokuvien ääniraidoilta löytyy monia unohtumattomia musiikillisia aarteita.
Albumin saa puolestaan avata niin ikään sinkkujen uudempaa laitaa edustava Yön tunteina, jolla Touronen tunnelmoi Yö-henkisesti aikuisen miehen jo monenlaista kokeneesta näkökulmasta. Oman rakkauden totaalinen ja suunnaton merkitys selviää vasta yön tunteina, kun olet yksin hiljaisuuden kanssa. Näin luettuna teksti saattaa vaikuttaa kornilta, mutta näissä kohdin kunnon lyriikat nousevatkin keskivertoroskan yläpuolelle – eikä Touronen jää keskikastiin.
Artisti esittää toki muiden kirjoittamaa materiaalia, mutta kysymys onkin omasta tulkinnan vahvuudesta ja sielukkuudesta, sydämen tuomisesta mukaan tekemiseen. Kappaleisiin heittäydytään, vaan niihin ei hukuttauduta, joten ylilyönnitkin jäävät onneksemme uupumaan. Raja on toisinaan epäselvä, linja vaikeasti löydettävissä, mutta mielestäni Touronen onnistuu reippaasti yli 90% tapauksista, mitä on pidettävä genre huomioon ottaen loistavana tuloksena.
Ison rock-soundin ja pehmeämmän laidan toisiinsa liittäminen vaatii myös sovituskyniltä poikkeuksellisen terävää terää, koska nämä hypyt genrejen välillä on niin tavattoman helppoa astua ylitse. Puristus kuitenkin onnistuu ja taika toimii lähes moitteetta. Hieman myöhemmin Lähelläsi ajaa samaista kaistaa vieläkin pidemmälle, ison soundin iskiessä hard rockisti ja sielukkaiden naistaustavokalistien tuodessa mukaan sen viimeisen tuiki tärkeän ripauksen.