Haraamo: Aikamatkustaja

Haraamon elektroninen sci-fi soundien tähtipilvi nimeltään Aikamatkustaja ilmestyi verkon puolella jo vuoden 2021 loppupuolella. Visionäärisen duon kunnianhimoinen tuotos sai viimein ihka oikean vinyylilevyn muodon, joten nyt suomielektron retroinen tulevaisuustrippi voidaan nauttia myös fyysisessä todellisuudessa. Taipukoot aika siis edessämme kuin viini ja palakoot huomiset kiinni eilisiin, oletko valmis matkoista suurimpaan?

Karhuvaltio Records

Aikamatkustaja on sama asia kuin laulaja/kosketinsoittaja Jussi Saarelman ja rumpali Mikko Matikka. Herrat ovat aiemmin vaikuttaneet erilaisissa metalli- ja rockbändeissä, mutta Haraamossa kysymys ei ole metallista, eikä pitkälti rockistakaan. No, ehkä post-rockin laaja sateenvarjo kattaa osan Aikamatkustajan seitsemästä jykevästä raidasta, mutta painopiste on ehdottomasti elektronisissa sfääreissä.

Ainoastaan yhden alle viisiminuuttisen siivun sisältävä albumi on tekstien puolesta nähtävissä niin joukkona outoja tarinoita, kuin yhtenä kokonaisuutena. Juonen palasia voi löytää sieltä ja täältä, vaikka todellisuudessa dystopiaa tihkuvat lyriikat jättävätkin enemmän kysymyksiä kuin vastauksia jälkeensä. Minä, sinä, me – menneisyys, tämä hetki, tulevaisuus. Silkkoja tylsiä termejä kolmiulotteiseen universumiin turtuneille aisteillemme, mutta niistä kelpaa aloittaa uuden työstäminen.

Kertoja kohtaa nähtävästi välillä jopa itsensä, onhan aikamatkustaminen mahdollistanut senkin, mutta kaikista näennäisistä voimistaan huolimatta surulta ei voi suojautua. Menetykset kohtaavat kertojan, joka saattaa puhua itsestään useammassakin persoonassa – kuten todettua, tekstit ovat monitulkintaiset kuin pyhät kirjat konsanaan. Liekö multiversumi yksi selitys kaikelle?

Musiikki sanojen ympärillä, takana ja yläpuolella ei ole sitä helpompaa pilkkoa osiin. Albumilla on kiistatta popimpikin puolensa, mutta syvimmälle industrialin painajaisnäkyihin roihahdetaan Muista seurata tulta -raidalla. Yhtymäkohdat saattavat olla täysin satunnaisia, mutta omaan korvaan osa näistä elementeistä, niin sanallisista kuin soundillisistakin, viittaa Twin Peaksin mustiin varjoihin. Black lodge / musta kilta, kuinka asiasta ikinä puhuukaan, tältä se voisi tuntua, kuulostaa ja maistua.

Saatesanoissa puhutaan rohkeasti siitä, kuinka Deftones kohtaa Vangeliksen. Mainospuheethan ovat aina mainospuheita, mutta avausraita Valitse minut venyttää kiistatta vertausta ansiokkaasti. Takaa-ajon syntetisoidussa sykkeessä on puolestaan läsnä toinenkin ripaus Blade Runner -henkistä pikselöitymistä, josta ei selvää ota. Eikä pidäkään ottaa.

Isosti maalatuissa äänimaisemissa voikin aistia loputtoman sateen, lentävät autot ja väistämättömyyden kohtalokkaat kädet, jotka ohjaavat kaikkea kulisseista käsin. Niinpä kun Olemme ansainneet aivan kaiken, asettuu kuin kaikki huomaamatta kohdilleen.



Aikamatkustaja on elektronisen äänitaiteen hieno saavutus, jonka todellinen merkitys paljastunee vasta ajan myötä. Se saattaa olla myös hivenen unohdettu aarre, niin julkaisuajankohtansa kuin tyylinsäkin ansiosta, mutta uskotaan siihen, että aika kyllä oikaisee jokaisen vääryyden ajallaan.

Mika Roth