Lama - Complete 1980–1983

Vuonna 1978 perustettu Lama eli vain lyhyen aikaa, ainakin jos aikaa mittaa näin jälkikäteen vuosissa. Helsinkiläinen punkrocknelikko täytti kuitenkin päivänsä kuumeisella toiminnalla, jättäen jälkeensä pitkäsoiton, pienjulkaisuja sekä näitä niputtaneen pikkukokoelman. Sittemmin Lama on palannut takaisin lauteille satunnaisesti, mutta vasta nyt suomalaisen punkin legenda saa ansaitsemansa summauksen tuplalevyn muodossa.

Stupido Records

Kummalliseksi ja ainutlaatuiseksikin laskettava matka alkoi vuonna 1977, jäsenten ollessa vielä teinejä. Uskoa omaan tekemisiin kuitenkin riitti ja suomenkielisen punkin historiaa tehtiin ilman sen kummempia paineita, tai siltä se ainakin ulospäin näytti. Lappu pistettiin luukulle vuonna 1983, vaikka periaatteessa jatkamiselle olisi ollut kaikki edellytykset. Vaan ehkäpä aika oli tuolloin kypsä eropäätökselle, mistäs näistä koskaan tietää.

Omasta levyhyllystäni löytyi pitkään vain 90-luvun alussa julkaistu CD-levy, jolla bändin pikkukiekkoja oli niputettu yhteen. Karuksi ja minimalistiseksi paketiksi kuvattava …ja mikään ei muuttunut kajauttaa ilmoille heti alkurähinöissä ryhmän tunnetuimman biisin, josta taisi tulla pieni riippakivikin aikojen saatossa. Totuus löytyy kaurapuurosta on kuitenkin se ralli, joka takoi bändin nimen monien muistiin. Ja onhan itse biisi edelleen vähintäänkin yhtä toimiva kuin tuhti aamupala.

Complete 1980-1983 etenee kuitenkin kronologisesti ja alkuun on sijoitettu itseoikeutetusti ainoaksi jäänyt pitkäsoitto Lama. Kiekkojen biisijärjestyksillekään ei ole tehty mitään sen kummempaa viilailua, vaan kaikki kulkee kuten ennenkin. Bonukseksi on sijoitettu viisi demoa, joiden arvo on vähintäänkin tulkinnanvarainen, mutta molemmat viralliset julkaisut ovat pitäneet pintansa ajan hammasta vastaan kiitettävällä tavalla.

Lama reagoi aikaansa väkevästi ja kaikkien onneksi bändiä ei tuotettu/vesitetty kiltiksi. Ajankohtaisia aiheita viistellään, mutta minkäänlaiseen poliittiseen palopuheiluun yhtye ei nuoresta iästään huolimatta sorru. Noina päivinä punkissa oli yhä tilaa liikkua sivusuunnissa, ja uusi aalto oli vielä kirjaimellisestikin uutta. Punk myös kehittyi lyhyessä ajassa huimasti, enkä sulkisi muutamalta raidalta postpunkinkaan ovea täysin kiinni.

Esikoisen materiaali on edelleen ihailtavan tikkuista ja iholle käyvää. Toki Iso Pasi soi ympäristöönsä nähden hetkittäin jopa nätisti, mutta pieni sivuveto on koko kappaleen pointti mielestäni. Sä saatana on yhä yksi aliarvostetuimmista bändin kiskaisuista ja Spurgun huuto tuuppii tiensä vielä syvemmälle uuden aallon ja hardcoren terävimpään laitaan. Raitoja kuunnellessa ei voikaan olla pohtimatta, mitä kaikkea Lama olisi vielä voinut saavuttaa sarallaan, jos se olisi saanut jatkua.

...ja mikään ei muuttunut on muita julkaisuja kokoon haalineena kokoelmana jo lähtökohtaisesti epätasaisempi, mutta jopa epätasaisuus maistuu Laman seurassa herkulliselta. Rahaa viskaa tiiliskivet näyteikkunoiden läpi ja nostaa keskaria kuten kuuluukin, eikä Ainoo lajissaan jää polttelemaan punk-kynttiläänsä vakan alle. Taustan huudahtelut ja toilailut ovat olennainen osa kokemusta, minkä tekijät itsekin ovat terävästi oivaltaneet.

Studioraitojen paraatin sulkee ensimmäisen elämän viimeiseksi sinkuksi jäänyt Ajatuksen Loppu, jonka B-puoli Mun pelko saa yhdessä A-puolen kanssa miettimään syntyjä syviä. Laman soundi vaikuttaa kehittyneen näissä kohdin suorastaan arvaamattomaan suuntaan, mikä on saattanut tekijöistä jopa tuntua aikoinaan umpikujalta. Itse näen siivuissa uuden ajan sarastuksen, mutta nämä nyt ovat silkkoja mielipideasioita.



Niin tai näin, Lama - Complete 1980–1983 summaa kirjaimellisesti kaiken tehdyn. Vuoden 1980 demotkin antavat lisävaloa yhtyeen kultakauden yhteen vaiheeseen, vaikka demojen laatu onkin - demomainen. Lama on poissa, ehkä lopullisesti, mutta kahden oikean vinyylilevyn paketti on rakastamisen arvoinen tapaus. Toki arvioitavaksi saatu CD-levykin soi nätisti, mutta silti.

Mika Roth