Joulusinkut II - 2022
Aarne Pelkonen: Sydämeeni joulun teen (feat. Turku Philharmonic Orchestra)
Texicalli Records
Baritoni Aarne Pelkonen on saanut tuekseen Turku Philharmonic Orchestran, jota ohjaa tällä sinkulla kapellimestari Antti Rissanen. Itse kappalehan on suomalaisille rakas ja tuttu, ja sille tehdään nyt herkin käsin kunniaa. Kassu Halosen sävellys on täydellisyyttä hipova jo sellaisenaan, mutta todellisen yllätyksen tarjoaa enemmänkin kansantaiteilijana tutuksi tulleen Vexi Salmen kyky kiteyttää olennaiset asiat jouluun hiljentymisestä. Eipä ihme että Salmea korpesi aikoinaan se vähättely, jota teksti ilmestyessään kohtasi.
Pelkonen omaa lämpimän, syvän ja lavean äänen, joka asettuu kuin luonnostaan kappaleen ylle. Ei minkäänlaista pakottamista, puristamista tai venyttämistä, vaan kaikki sujuu kuin itsekseen. Iso orkesteri ei myöskään tuuttaa maisemaa täyteen nuotteja ja pauhaa suuruuttaan. Sen sijaan sovitus korostaa hiljaisuuden viestiä ja positiivisen niukkuuden arvoa, korostaen samalla nyansseja. Tämä kappale on todellinen suomalainen jouluklassikko, joka saa ansaitsemansa kohtelun.
Mika Roth
Erja Lyytinen: Kuuma villapaidassa
Tuohi Records
Joulu on kirjaimellisesti ihmeiden aikaa ja se saa ihmisistä esiin yllättäviäkin puolia, kuten viimeistään juhlavan kauden musiikkilistat osoittavat. Tämänkertaisen joulusinkkukoosteen suurimpia yllätyksiä oli ainakin allekirjoittaneelle se, että
Erja Lyytinen esittää itse kirjoittamansa joulubiisin – vieläpä suomeksi. Ja kappaleen muodoksi on valikoitunut bluesrock, mikäpä muukaan, onhan äänessä suomalaisen bluesrockin kiistaton kuningatar.
Kuuma villapaidassa -kappaleen innoittajana ovat toimineet vanhat joulut, aikalinjojen sekoittuessa ja sumentuessa mukavasti. Harvemmin suomen kieleen turvautuva Lyytinen muistelee isänsä joulukiireitä, koulumuistojaan ja kuinka kaikki johtaakaan nykyhetkeen. Ja kun koittaa kitarasoolon aika, niin sehän lähtee tulikuumana lapasesta juuri kuten pitääkin. Rouhealla kitaralla ja asenteikkaalla laululla ryyditetty joulubiisi sopii koosteeseen kuin blues rockin kylkeen, joten tästä kannattaa napata uusia uria auraava jouluaarre omalle soittolistalle. Ja voisi Lyytinen useamminkin sanoittaa kappaleitaan ensimmäisellä kotimaisella.
Mika Roth
Kyle Dixon & Michael Stein (feat. Eva Under Fire): O Holy Night
Better Noise Music
The Retaliators on kaikkea muuta kuin jouluinen elokuva, mutta tuon hyytävän kostotarinan soundtrackilta löytyy yksi joulukappalekin muun mätön lomasta ja jopa kaunis sellainen. Leffan musiikkiraidasta vastanneet
Kyle Dixon & Michael Stein ovatkin ottaneet käsittelyyn todellisen jouluklassikon, O Holy Night kun juontaa aina 1800-luvulta saakka. Vuonna 1843 ranskankielinen runoilija
Placide Ceppeau kirjoitti runon, johon
Adolphe Adam sävelsi puolestaan neljä vuotta myöhemmin melodian, ja tuota melodiaa onkin sitten versioitu lukemattomia kertoja.
Nyt vokaalivastuun saa
Eva Under Firen laulaja
Amanda Lyberg, jonka on reilussa puolessatoista minuutissa täytettävä suunnaton äänten katedraali tunnelmalla. Ja koska kyseessä on elokuvan soundtrack, jyrisee taustalla hiljaa äänimatto, jonka tehtävä on selvästi tihentää tunnelmaa ja luoda jännitystä. Eivätkä Emmy-pystit aiemmin urallaan pokanneet tekijät petä, vaan kutovat kasaan kenties yhden jännittävimmistä versioista, O Holy Night ja nyt yön äänet voi todella tuntea selässään. Mainittakoon että taustalla kuullaan jopa kulkusia, eivätkä ne ole lainkaan juustoisia lisiä. Elokuvissa kun kaikki on mahdollista.
Mika Roth
Local Al & Mummypowder & Mikael H.: Anna tuiskuttaa
All That Plazz
No nyt on joulukeittiössä ruuhkaa, kun kokkia on yhden rakennelman kimpussa enemmänkin.
Local Al &
Mummypowder &
Mikael H. päätyivät julkaisemaan joulusinkun yhdessä ja melankoliselta puolelta tälläkin kerralla ryhdytään joulun piparitaloa kasailemaan, strösseleistä säästämättä ja kuorrutteista tinkimättä. Sävellys ja sanoitus on pistetty koko konkkaronkan nimiin, kun taas lyriikat ovat Local Alin ja
Gun Bergmanin.
Melankolia tuossa tulikin jo mainittua, mutta Anna tuiskuttaa -kappale ei täytä tupaa hyytävän kylmällä lumella. Sen sijaan tuiskutus koetaan lohdulliseksi ja kotoisaksi, joka toimii mainiona taustana lämpimälle jouluhetkelle. Biisi on rakenteeltaan rauhallinen folkpoppis, josta on helppoa kuulla amerikkalaiset indie-vaikutteet, mutta myös kotoinen kaihoilu tyyliin
Leevi & The Leavings on painottanut noppia. Vaikka elämä ei ole aina silkkaa slalomia alamäkeen, saattaa joulu tulla ja pelastaa – ihan kirjaimellisestikin. Kuunnellaan siis näiden modernien tiernapoikien viestiä ja uskotaan, että lopulta kaikki kyllä järjestyy.
Mika Roth
Miikka Paumo (feat. Jukka Perko): Hear the Voice
Halavamusic
Miikka Paumo omaa hienon ja vivahteikkaan lauluäänen, joka on kuin luotu rauhallisemman materiaalin esittämiseen.
Minna Miettisen säveltämä ja sanoittama Hear the Voice onkin osapuilleen täydellinen kappale Paumolle, joka puhaltaa eteerisen biisin purjeet täysiksi. Oman lisänsä tuo saksofonisti
Jukka Perko, jonka sopraanosaksofoni luo Miettisen soittaman pianon kera puitteet vokaaleille.
Rauhaa toivoo tämäkin kappale, kun pimeyden ja pahuuden uhka on jälleen kerran noussut niin kovin, kovin monien ihmisten maailmaan. Rauhaa ei kuitenkaan julisteta kipakoin iskulausein tai kovin soraäänin, vaan ennemminkin rauhaisin ja sävyisin nuotein. Tulkoon rauha Paumo laulaa, saksofoni kulkee halki koko kappaleen ja perustan luo piano, jonka rinnalla kaksi muuta kulkevat sävyisästi. Joskus vähistä aineksista ja tarkoin harkituista nuoteista syntyy suurimpia hetkiä, kuten nyt. Toden totta: tulkoon rauha ja rauhaisaa joulua kaikille.
Mika Roth
NNS: Rauha päällä maan
NNS ehti jo ensimmäiseen joulusinkkujen koosteeseen, kun
Air Maxit -sinkku kohottautui modernin popin voimin lumiukon kyljessä aina taivaisiin asti. Samalla avattiin joulusinkkujen trilogia, joka suljetaan nyt kahdella muulla osalla.
Sinkuista seuraava, eli
Rauha päällä maan, etsii jouluun sitä tärkeintä lahjaa. Rauha ei ole näet enää näinä päivinä itsestäänselvyys, enkä tarkoita tällä vain kotien sisällä tapahtuvia mahdollisia selkkauksia. NNS ei ota sen kummemmin poliittisesti kantaa suuntaan tai toiseen, mutta antaa silti kuulijoille riittämiin ajateltavaa.
Joulu on juhla, johon saatamme pinota joskus liikaakin toiveita, haaveita ja suunnitelmia. Rauha päällä maan on oliivinoksa, joka ojennetaan konfliktin varjossa. Laulaja/lauluntekijä
Juhani Tikkasen vahvistamassa biisissä riidat eivät pysty repimään rikki jotain, joka on riittävän vahvaa, arvokasta ja rauhaisaa. Biisin huippuunsa tuotettu soundimaailma on kiistatta täynnä tunnetta, vaan olisiko kakkua pitänyt paisuttaa vielä hiukan? Moista tulee harvemmin aprikoitua, mutta biisi olisi mielestäni kestänyt kasvatuksen.
Maa on niin kaunis on NNS:n joulutrilogian sulkeva biisi, jonka sydämestä löytyy tuttu ja turvallinen joulukappale. Vaan koska seikkailemme nyt synaisessa NNS-universumissa, ei mikään entinen ole aivan ennallaan. Biisi onkin saanut itselleen modernit kuoret, joiden supercoolit popsoundit silaavat kaiken, pistäen sääntöjä sopivasti uusiksi. Ja silti – ja tämä on iso ’silti’ – itse kappaleen viesti ja sielu eivät ole muuttuneet radikaalisti. Kaikkea on vain päivitetty ja sovitettu nykyhetkeen.
Uudessa maailmassa biitti on jykevöitynyt, mutta jää silti kuulaiden synamattojen alle ja asettuu sävyisäksi pohjaksi kaikelle muulle. Vokaaleja kerrostetaan kertsissä jonkin verran, jotta saadaan luotua kuoromainen viba. Ja juuri kun tuntuu siltä, että nyt pusketaan tarpeettoman uskollisesti sitä samaa vanhaa latua, heitetään päälle pientä rap-osuutta sekä efektiä ja näin kaikki lähtee toimimaan kuin taikaiskusta. Sopivasti uutta, vanhaa ja yllättävää, ihan kuin parhaimmissa joululahjoissa.
Mika Roth
Sam Huber & The True Groove All-Stars: Santa Claus Wants Some Lovin'
True Groove Records
Sam Huber on lyönyt hynttyyt yhteen
The True Groove All-Stars -bändin kanssa ja nauhalle on pistetty peräti kaksi joulubiisiä, jotka julkaistaan kahden viikon välein. Kummatkin siivut ovat lainoja, mutta kun tekijät ottaa huomioon, niin odotettavissa on silkkaa priimaa.
Ensimmäisenä julkaistu
Albert Kingin vuoden 1974 jouluklassikko on saanut päälleen hieman uutta punaa sekä kimalletta. Huber onkin pyrkinyt löytämään hieman vähemmälle huomiolle jääneitä jouluaarteita, joihin on helpompi nakuttaa uutta kulmaa. Omien sanojensa mukaan Huber jopa yllättyi löytäessään Santa Claus Wants Some Lovin' -biisin, sillä King-fanina hän ei edes tiennyt moisen olemassaolosta aiemmin.
Mutta eihän Huber ole kuka tahansa, joten maamme groovaavin ja funkein valkoinen mies ottaa pukkia sarvista kiinni ja antaa palaa. Herran karismaa tihkuva soul-vokalisointi on yksi jykevä tukijalka, jota jo valmiiksi iso bändi tukee mehukkaasti. Kun sekoitukseen mukaan viskataan vielä vierailevat vaskipuhaltajat, niin johan on punssissa potkua. Pukki kaipailee rakkautta ja soulahtavan bluesin soidessa kelpaakin hehkutella pyhien öinä.
I Want to Come Home for Christmas on toveriaan huomattavasti hitaampi ja tunnelmallisempi kappale, joka kertoo Vietnamin sodan aikaisesta sotavangista, joka kaipaa kotiin perhejoulua viettämään. Alkujaan itsensä
Marvin Gayen laulama biisi huokuu kaipuun voimaa ja tenhoa, kun oman elämän kontrolli on tempaistu pois käsistä ja ajan merkityskin tuntuu katoavan kaiken harmauteen. Tuosta harmaudesta nousee kuitenkin ajatus joulusta, vapaudesta, rakkaudesta ja rauhasta.
Näinä ikävinä aikoina teksti on saanut jälleen uudenlaista merkitystä, kun ihmisiä päätyy vankileireille ja tulevaisuus on kaikkea muuta kuin vakaa. Hitaammassa ja vakavammassa rakennelmassa on tummuutta, mutta siivu välttää lohduttomuuden kurakot onneksi väliin. Joulu esittäytyykin tekstissä toivon pilkahduksena, kaukaisen valon majakkamaisena kajastuksena, joka saa kertojan kestämään nykyisyytensä raskauden. Jonain päivänä tie vie vielä kotiin, jolloin odotus ja koettelemukset ovat viimein ohitse.
Mika Roth
Superorganism: Woofin’ and Meowin’
Domino
Lontoolainen
Superorganism koki aiemmin tänä vuonna melkoisia muutoksia, kun indie pop -bändistä poistui peräti kolme jäsentä. Jäljelle jäänyt viisikko ei ole kuitenkaan vajonnut masennukseen, ainakin jos uudesta sinkusta voi jotain päätelmiä vetää.
HouseBroken TV-sarjaan juurikin tehty biisi on joulukappale, mutta hiukan toisenlaisella kulmalla. Onhan nyt kyse Superorganismista, eikä mistään satunnaisesta pop-ryhmästä.
Entä miten kissat ja koirat liittyvät ensinnäkään jouluun ja sen juhlintaan? Taustatarinaksi voi kertoa ainakin sen, että bändin
Harry muisteli oman lapsuudenkotinsa vuffea, joka oli lievästi sanottuna pihalla aina jouluisin, mutta pyrki silti nauttimaan ympärillään muuttuneista olosuhteista. Nopeasti laukkaava poprock-raita purskahtelee, pirskahtelee ja joulun kellon soivat tietysti kaiken kruununa. Efekteissä koirien haukunnat ja kissojen maukumiset sekoittuvat yhdeksi jouluhäslingiksi, jossa on kuitenkin punainen lanka, tai kenties lahjanauha. Muistetaan jouluna olla hyviä myös perheen karvaisimmille kavereille, kaiken kiireenkin keskellä.
Mika Roth
Who Stole The Lipstick: Who the f*ck is Who Stole The Lipstick
Who Stole The Lipstick on Seinäjoelta keikoilleen suuntaava rock-bändi, joka soittaa psykedeelistä energiaa räiskyvää musiikkia. Vaan kuka pitkäkyntinen lienee pöllinyt huulipunat, sitä ei tarina ymmärtääkseni kerro. Vuoden 2021 alussa perustettu yhtye ei jää kuitenkaan toimettomana tuleen makaamaan, vaan vyöryttää katurockiaan punkahtavalla asenteella höökää säästelemättä. Kuusihenkisen bändin kaikki jäsenet on merkattu laulajaksi, tosin
1Tipe taitaa olla enimmäkseen äänessä.
Who the f*ck is Who Stole The Lipstick sulloo kolmeen ja puoleen minuuttiin niin hirmuisen määrän nuotteja, informaatiota ja tunnetta, että ihan täytyy jo pitää reen reunasta kiinni ja haroa glögilasia kouraan toisella kädellä. Ja vaikka kaaoksen reunalla jo keikutaankin, keikahtaa jouluinen äänikakku mielestäni lopulta juuri oikeaan suuntaan. Vahva runttaus ei tapa kertsin melodiaa ja koskettimetkin mahtuvat eteen tuomaan biisiin sitä joulun tuntua, mikä kääntää mistelinoksat suosiollisiin asentoihin. Lopun lyhyt häämarssi kieltämättä hiukan hämmensi, mutta menkööt nyt sekin samaan pakettiin.
Mika Roth
Lukukertoja: 1487
