Status Quo: Quo’ing In — The Best of the Noughties

Mitä enemmän asiat muuttuvat, sitä enemmän ne ovat kuin ennen. Uupumaton boogierockin bilekone Status Quo päivittää vanhoja herkkuja ja Quo’ing In — The Best of the Noughties antaa rockin raikaa kolmen levyllisen edestä. Mukana on päivitettyjä siivuja tuoreen rapeilla soundeilla, sekä muutama yllätys. Studiossa uudelleensoitettuja, uudelleenmiksattuja ja kavereiden kanssa lämmiteltyjä ralleja kuunnellessa voi myös muistaa, mihin kauteen olemme hiljalleen tulossa. Tästä siis lahjavinkkiä muutamallekin isälle, isoisälle ja isoisoisälle, äitejä, tyttöjä ja poikia unohtamatta. Rockin’ All Over The World!

Ear Music

Okei, kysymys on aiheellinen: mitä uutta ja ihmeellistä tämä kieltämättä komea kokoelma tuo Status Quon maailmaan? Hmm, jos satut omistamaan merkittävän osan bändin katalogista, joka on tätä kirjoitettaessa noin 33 pitkäsoiton mittainen, niin uuden tuplan tai triplan (versioita löytyy tästäkin) hankinta saattaa olla turhaa. Toki mukana on vuonna 2022 uudelleensoitettuja ja miksattuja siivuja, mutta silti?

Yksi aika vahvakin vastaus on deluxe-version kolmannelle levylle sijoitettu keikkatallenne vuodelta 2008. Yhtye oli tietysti tuolloinkin loistavassa vedossa, ja aiemmin julkaisemattomaksi jäänyt livepaketti osoittaa Status Quon vankimman vahvuuden: timantinkovan livesoiton jykevän voiman. Herrat Rossi, Parfitt, Bown ja Edwards ovat tunnetun musiikinhistorian napakampia nelikoita, joita tuolloin täydensi rumpali Matt Letley. Keikkasetistä löytyy sitä paitsi vain yksi raita, joka kuullaan kahdella muulla levyllä ja Paper Plane lentää kyllä niin studiossa kuin lauteillakin komeasti.

Entäpä sitten nämä uudemmat versiot vanhoista luottojyristä? En ole ensimmäisenä hihkumassa päivitysten perään, kun puhutaan kitararockin kulmakivistä, mutta todellisuudessa Caroline ei ole koskaan kuulostanut näin raikkaalle. Tiedän saavani (mahdollisesti ansaittua) kuraa niskaan, mutta myös In the Army Now soundaa nyt ajankohtaisemmalle – ja ajankohtainen kappale taas harmillisesti onkin, myös toisesta kulmasta pohdittuna. Muutokset musiikin ja soundien ovat pieniä, osin herkkiäkin, mutta mielestäni kaikki kerrassaan hyvin perusteltuja.

45 raitaa on tuhti annos musiikkia, oli esiintyjänä sitten kuka tahansa. Uusi akustinen versio Pictures Of Matchstick Men -hitistä auttaa kuitenkin asiaa, samoin kuin That’s a Fact -herkku, joka osoittikin jo akustisten kynsiensä täyden potentiaalin toisella Aquostic-kokoelmalla. Monipuolisuus onkin mammuttimaisen annoksen pelastaja, sillä kolmen soinnun rokista on lopulta yllättävänkin moneksi, kunhan sormista parhaimmat pääsevät jahtaamaan neljättä sointua.

Eikä tässä vain muistella vanhoja, vanhoja aikoja, sillä paketin saa itseoikeutetusti avata toistaiseksi uusimman studioalbumin, eli Backbonen, nimibiisi. Ykköskiekon sulkee puolestaan vuoden 2013 Bula Quon ykkössinkku Bula Bula Quo – Kua Ni Lega, jonka hulluttelevassa eksoottisuudessa voi vaikka vain loikoilla aurinkotuolilla ja siemailla jotain virkistävää juomaa – satakoon ulkona lunta, räntää ja vettä.

Status Quo pitää siis pintansa ja onnistuu veivaamaan jälleen kerran voiton kotiinsa tutuin konstein ja rikkain maustein. Kaikki oleellinen on lähestulkoon paikalla, eikä edes The Beach Boysin kanssa kiskaistu Fun Fun Fun vuodelta 1996 saa ananasta keikahtamaan drinkkilasin reunalta hiekkaan. Ja jotta kaikki olisi kohdillaan tulevaa silmällä pitäen on kakkoskiekon sulkeva It’s Christmas Time vielä mainita. Eihän koskaan ole liian aikaista joululle, eihän?

Maailmaa muuttuu ja muuttaa, mutta mikäli haluat annoksen vanhaa kunnon ränttätänttää ilman vanhoiksi käyneiden soundien taakkaa, voisi Quo’ing In — The Best of the Noughties olla vastaus odotuksiisi. Mukana myös hyvän mielen takuu, joka ei petä missään olosuhteissa.



Mika Roth