Nits

Hollantilainen veteraaniyhtye Nits vieraili Suomessa lopultakin, parin vuoden koronasiirtojen jälkeen. Tästä johtuen vuonna 2019 ilmestyneen Knot-levyn Euroopan kiertueen viimeiset piirrot maalailtiin vain kuukausi ennen seuraavan levyn julkaisua. Tampereen G Livelabin yleisö pääsi näkemään bändin poikkeuksellisen intiimillä keikalla.

Hollantilainen Nits on merkillinen yhtye. En tiedä toista bändiä, joka kuulostaisi likipitäenkään samalta. Vaikka Nitsin musiikkia on vaikea sulkea jonkin musiikkityylin vangiksi, yhtyeen lauluja olisi naurettavan helppo parodioida. Kaunis ja haikea klassinen melodia. Tekstissä eri aikakaudella vaikuttaneet kuuluisa taidemaalari ja muusikkolegenda kohtaavat kuvitteellisessa miljöössä. Pop-melodia muuttuu äkkiväärästi hälyääniksi tai lastenlaulumaisiksi progevuoropuheluiksi, jatkuakseen taas harmonisesti. Bassoa ei ole lainkaan, joskus ei kitaraakaan. Lyömäsoitintaiteilijan erilaiset kilkuttimet soivat perinteisen rumpusetin rinnalla.

Tämä ei kuulosta yli 70-vuotiaiden muusikoiden tuoreimmilta albumeilta, mutta niin se vain on. Jos tarkkoja ollaan, juuri pari viimeisintä levyä ovat olleet erityisen haastavia, mikä tuntui keikalla lievänä epätasaisuutena. Osittain tähän vaikutti myös ohjelmiston painottuminen harvinaisempiin poimintoihin uran varrelta.

Ei ole sellaista aihetta, josta Henk Hofsteden mielikuvitus ei väkertäisi toimivaa laulua. Yellow Socks & Angst kertoo hänelle villavaatteita kutovasta isoäidistä ja vaatteiden käyttäjän kokemuksista. Syksyllä 2022 julkaistavalta levyltä poimittu upea Beromünster poimii aiheensa vanhan putkiradion vihreästä valosta, jonka läpi Hofstede kuvittelee katselevansa vanhempiaan nuorina ja onnellisina heidän olohuoneessaan. Laulun nimi tulee Sveitsin yleisradion saksankielisestä kanavasta Radio Beromünster, jonka nimi tai tarra sikäläisissä radioissa ilmeisesti oli.

Kahden vuoden koronasiirtelyn jälkeen toteutunut Suomen-kiertue ja Tampereen-keikka muistuttivat vuosikymmenien Nits-keikkakokemusten aikana kotoisiksi käyneestä asiasta: Hofsteden, lyömäsoittaja Rob Kloetin ja kosketinsoittaja Robert Jan Stipsin humaanista, empaattisesta lämmöstä johon oikeastaan vain Leonard Cohen konserteissaan pystyi. Kolmikko on vihoviimeinen, jolle toivoisi mitään ikävää. Mutta juuri heidän käytössään 1980-luvulta asti ollut kotistudio, treenikämppä, soittimet, äänityskalusto ja bändin koko nauha-arkisto tuhoutui tulipalossa toukokuussa 2022. Tämän vuoksi keikkasettiin oli nostettu House on the Hill, tulipalosta kertova laulu 30 vuoden takaa. Keikka soitettiin fanien rahoittamilla uusilla soittimilla.

Jos piditte alun parodiakuvausta yliampuvana, todettakoon että pelkästään Tampereen-keikalla kuultiin kappaleet, joissa Bob Dylan törmää maalari Claude Monet'n kanssa Lontoon Savoy-hotellissa, Joni Mitchell kyläilee Georgia O'Keeffen luona ja Marvin Gaye tapaa jonkun kolmannen taidemaalarin rannalla Belgiassa.

Onhan bändillä hittejäkin. Vaikka viimeisenä ylimääräisenä kuultu Adieu Sweet Bahnhof tuntui pakolliselta läpivetäisyltä, Sketches of Spain, In the Dutch Mountains ja kylmiltään lauluosuudella aloitettu Home Before Dark -avaus virittelivät kylmiä väreitä. Upealle pianismille perustuva Cars & Cars on osoitus Hofsteden minimalistisesta jiikarjalaisuudesta tekstinkirjoittajana.

Vuonna 1982 ensimmäistä kertaa Suomeen saapuneen trion ja suomalaisten fanien ystävyys on kaunista seurattavaa. Keikan jälkeen bändillä ei ollut tulipalosta johtuen fanituotteita myynnissä. Sen sijaan he jäivät vaihtamaan kuulumisia yleisön kanssa niin arkisesti, että artistin ja yleisön välillä ei ollut minkäänlaista rajaa. Ja puhutaan siis bändistä, joka yleisen mielipiteen mukaan olisi yksi maailman arvostetuimpia, ellei se sattuisi tulemaan Hollannista.

Teksti ja kuvat: Heikki Väliniemi