Maaseutumusiikkia vol. III

Aika kuluu ja kuluttaa, mutta Maaseutumusiikki.fi pit�� lippuaan korkealla. Yhti� kokoaa yksiin kansiin kolmannen kerran kotimaista, juurevampaa musiikkia. Kantri- ja kantrihenkiset kappaleet taittuvat ison maailman ja syrj�isemm�n H�rm�n eri puolia yhdistellen. Tuopit ovat vajaita, el�m� potkii muutenkin, mutta periksi ei anneta.

Maaseutumusiikki.fi

Maailma muuttuu ja muuttaa, eik� marginaalisempaan asemaan ajautunut kotimainen juurevampi musiikki ole t�ll� hetkell� sit� kuuminta uutta. Tuo on fakta, jota mitk��n nen�ll� keikkuvat lasit eiv�t muuta, mutta Maaseutumusiikki.fi vain jatkaa eteenp�in porskuttamistaan. Kolmannella kierroksella sakkiin on mahtunut kokonaista 17 biisi�, joista kolme on aiempaan eroten englanninkielisi�. Eli muutoksen tuulet puhaltavat my�s kantrimaisemissa.

Albumin ytimen ja punaisen langan muodostaa kantrin, countryn, rootsin ja n�iden johdannaisten ��rell� kaarteleva suomenkielinen tuotanto. Melankolia jyr�� melodisuutta unohtamatta, rempse�n leppoisuuden leimatessa toimintaa. Tietysti tuopit ovat tekstien puolella toisinaan vajaampia, mutta kyll� niit� muistetaan my�s kohotella veren kohistessa korvissa. Kuningas alkoholin aiheuttamien probleemien ja tempausten ohella lemmen loiskeet ja roiskeet puhuttavat, mink� lis�ksi nostalgiakin py�r�htelee toisinaan nurkastaan esiin � tietysti.

Lontooksi lauletut siivut ovat kaikki per�kk�in kiekon keskivaiheilla, mik� on ratkaisuna perusteltu. Hieman yll�tt�v��n seuraan joutuneista siivusta tunnelmallisin on mielest�ni The Tree Song, joka on samalla heitt�m�ll� albumin pisin numero. Reilusti p��lle kuusiminuuttisen progepoprockfolk-hybridin takaa l�ytyy Kanadan Matti, jonka seurassa kulkisi toinenkin moinen aikaa helposti.

Ohuessa yl�pilvess� taivaita halkoo my�s Bizzarro & Jukka Nissinen, joiden juureva J�tkien kesken on kiistaton kultakimpale. Rootsista on moneksi, eik� Siunattu hulluus ole lainkaan hullumpi kantriviisu Janttersin soittamana. Mit� on hulluus ensinn�k��n, kun baarin vetovoimalle ei voi en�� mit��n? Artturi Ketola Trion leppoisessa soundissa voi jopa hetken uskoa, ett� Naiset ja koirat on luotu odottamaan.

T�ysin toista avaran kattauksen laitaa edustaa kunnialla Dortmunder feat. Kari Jones, jonka rennoissa k�siss� r�ntt�t�ntt� paukkuu herkullisesti Rock-ottein. Status Quon pyh�� nime� ei lausuta todellakaan turhaan. Toisinaan v�h�ll� p��see pitk�lle, kun muistaa vain painaa etunojan tappiin saakka. H�r�ttelyt j�tet��n kuitenkin toisille, sill� halvalla huumorilla on lyhyet j�ljet.

Masa & Iilimarot saattaa pamauttaa osuutensa jo rahdun takalaittomaksi, mutta ainakin Pomminpurkajien pikkujoulu j�tt�� muistiin pysyv�n j�ljen suomirockin rutistelullaan. Periaatteessa Tuomas Hirvonen liikkuu t�sm�lleen samoissa maisemissa kaasutelleessaan Guldstadeniin, mutta mukana on se selitt�m�t�n annos h�rm�l�isyytt�, jonka syyst�/ansiosta n�it� kokoelmia kannattaa k�yd� l�pi.



Hirvonen ei todellakaan ole maamme vastine Springsteenille, eik� Byman & Hipp k�y rypist�m�ll�k��n Cashista, mutta jokin silti yhdist�� n�m� pisteet toisiinsa. Ainakin suomalaisessa sielussa, joka kest�� kovimmankin syksyn loskineen kaikkineen.

Levyn saatelause �En�mpi asenne kuin genre� onkin totisinta totta n�iss� karkeloissa, joissa Amerikan laveus ja kotoinen karuus k�yv�t vapain askelin tanssaamaan. Kiitos ja kumarrus siis Maaseutumusiikki.fin leirin suuntaan. K�dest� suuhun -periaatteella ehk� menn��n, mutta kaikenlaista siin� ehtii todellakin tekem��n.

Mika Roth