M.A.Numminen Greatest Hits

M.A.Nummisen Greatest Hits -keikka on aina elämys. Niinpä en hetkeäkään epäröinyt vaan suuntasin illanviettoon Semifinaaliin. Kello kymmeneltä ovella oli jo jonoa. Miten mahtaa käydä? Onko keikka jo loppuunmyyty? Jääkö minulta nyt tämä väliin? Hetken pelkäämisen jälkeen jono alkaa kumminkin vetää ja maksettuani 6 euroa pääsen sisälle odottelemaan keikan alkua. Jo tässä vaiheessa Semifinal on jo aivan täynnä ihmisiä ja lisää pukkaa sisään. Yleisö on nuorehkoa ja yllättävästi sukupuolijakauma on suht tasainen. Illan lämmittelijänä esiintyy Georg Kalliola & Tango O. Rautiainen jotka esittivät viisi itsetekemäänsä tangoa. Ja ihan hyviähän ne ovat. Varsinkin Lähde kanssani toiseen maailmaan jäi mieleen. Kun Georg Kalliola + hanuristi siirtyivät lavalta olen näkevinäni Pedro Hietasen profiilin lavan takana! Voisiko olla että Pedro olisi paikalla? Se vasta olisi jotain. Nyt jännittää!

Ja sitten tapahtuu, bändi tulee lavalle ja Pedro! Hän on paikalla! Ja sitten illan pääesiintyjäkin tulee paikalle. Hän seisoo minusta vain vajaan kolmen metrin päässä! Loistavaa! M.A.Numminen lupaa, että niille jotka ovat nähneet Greatest Hits -keikan aikaisemminkin on luvassa jotain aivan uutta! Tuskin maltan odottaa. Mutta ennen varsinaista ohjelmaa kuulemme äänenavausbiisinä kappaleen Sika on kunnossa. Taustabändissä Pedro Hietanen soittaa Synaa, Olavi Louhivuori rumpuja, Lasse Lindgren bassoa ja Santeri-jonka-sukunimeä-en-kuullut levysoittimia(!).

Ja äänenavauksen jälkeen varsinainen keikka aloitetaankin sitten komeasti kappaleella Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa. Yleisöä alkaa pakkautumaan lavan eteen ja ahdasta tulee. Seuraava biisi onkin vuoden 1969 minihitti, Toivo Kärjen Liljankukka. Kappaleesta kuultiin tuore versio scratcheineen kaikkineen. Ja se 60-luvusta. Ja seuraavaan biisiin luvataan scratch-soolo + syna-soolo: Olen nähnyt Helka-neidin kylvyssä. Lopuksi vielä osa säkeistä myös saksaksi! Ja seuraavaksi siirrytään jazzin pariin, eikä vähempää kuin Glenn Millerin In The Mood tai suomeksi tietysti Tunnelmassa. Täytyy sanoa, että jazzin ja scratchin sekoitus on kyllä aika perverssiä. Jotain johon vain M.A.Numminen pystyy...

Sitten koittaakin illan pakollinen slowari: Maailma se on silkkiä vaan. Yleisö on kyllä kunnolla mukana biiseissä. Porukka laulaa mukana ja joka biisin jälkeen taputuksista ei meinaa tulla loppua. Loistavaa on, että kun yleensä Semifinalissa soitetaan niin kovaa kun PA:sta lähtee tänään äänenvoimakkuus on säädetty siedettävälle tasolle eikä korvatulppia tarvita. Ainoastaan yleisön huuto alkaa jossain vaiheessa ottamaan korviin... Mutta sitten: KUMIPALLO! Täyttä asiaa. Tätä varten tänne on tultu. Hurmos on täydellinen! Sitä seuraakin sitten minulle hieman tuntemattomampi Tartu rytmikapulaasi, lyö mua -kappale. Lopputykityksen aloittaa Kuinka saisin rikki kookospähkinän, yleisö ulvoo onnesta. Ja meno jatkuu, sillä seuraavaksi Yes Sir, osaan Boogien räjäyttää tajunnan. Nyt viimeisetkin, jotka ovat istuneet cooleina sivustan tuoleilla ryntäävät lavalle. Biisien välillä yleisö huutelee omia toiveitaan ja minäkin yritän toivoa Jänikset maailmankartalle mutta vastaus tulee "Teillä ei ole yhtään mahdollisuuksia toivoa mitään". Valitettavasti.

Ja nyt he lähtevät pois, NYT JO! Mutta yleisö saa onneksi äkkiä houkuteltua esiintyjät takaisin lavalle ja kappale Minä soitan harmonikkaa vie miltei tajun. Toiseksi encoreksi tulee vielä Mielitautirock. Lopuksi vielä M.A.Numminen lohduttaa, että lokakuun alussa Sama talo, Sama kokoonpano. Sinne!

Tero Lyytikäinen