Dortmunder - rumempi rillumarei ja zydeco
15.12.2021
Dortmunder ilmestyi ensi kertaa Desibeli.netin sivuille vuonna 2019, kun Lyhyt kylmä kesä EP päätyi toimitukseen ihmeteltäväksi. Saatesanoissa persoonallista kantria veivaavan orkesterin todettiin olevan tuolloin 1–4 henkinen zydeco-duo. Tarkempi lajitunnistus paljasti, että perintötekijöissä on hyvä annos Amerikan countryn suunnalta, hiukan Louisianan rämeiden helkettä ja tietysti kotoista, asteen jäyhempääkin vääntelyä. Herra Dortmunder, eli bändin primus motor Marko Aho, vastaili Desibeli.netin kysymyksiin.
Eli kuinka kaikki saikaan alkunsa?
- Tutustuimme Tapsa Kojon kanssa kymmenisen vuotta sitten, kun Arto ”Pilli” Pajukallio kertoi kaavailevansa kantribändiä nimeltä Kevyet Mullat, jossa me molemmat olisimme mukana. Bändi perustettiin ja se toimii edelleen aina tarvittaessa. Varsin pian huomasimme Tapsan kanssa, että kimpassa musisointi on vaivatonta ja mukavaa. Niinpä yhteistyö lähti kehittymään ja alkoi löytää uusia muotoja.
- Noihin aikoihin Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit oli tulossa tiensä päähän. Olimme reilu kymmenen vuotta sauhunneet menemään vauhdikkaasti ja saaneet kaiken muun elämän ohessa aikaiseksi melkoisen nipun levyjä. Myllykosken viisikymppisille kokoamani PMJJ-coverbändi M ja Rytmijäte oli niin ikään näivettynyt ja muuttunut hetken aikaa reenikämpällä Hurriganesia soitelleen Morganganesin kautta Dortmunderiksi. Siihen olivat seurakseni valikoituneet rumpali Mako Kelokaski ja basisti Jysky Ristilä.
Dortmunder perustettiin siis vuonna 2011 ja EP Sihijuomaboogie saatiin ulos maailmanlopun vuonna 2012, eli kauan ennen kuin Desibeli.netin postilaatikko ryhtyi laulamaan zydecolla. Noissa sessioissa asiat ryhtyivät hakeutumaan paikoilleen, kun Tapsa soitti aluksi kiipparit yhdelle biisille ja sitten saapui vielä kahdelle julkkarikeikallekin vierailijana. Jo ensimmäisen keikan jälkeen Tapsasta tuli Dortmunderin virallinen jäsen.
Bändi löysi muotonsa, mutta keikkoja ei tahtonut lohjeta riittävästi. Jossain vaiheessa budjettisyyt kavensivat muodon duoksi ja konsepti oli toimiva. Soolona olet susi, mutta kahdestaan roudauskin sujuu simppelisti.
- Seuraavina vuosina teimme kaikenlaisia äänityksiä ja keikkojakin alkoi hiljakseen ilmaantua. Myllykoski oli välillä mukana molemmilla.
Entäs se jo alussa mainittu zydeco? Saataisiinko lyhyt oppimäärä tuosta ihmeellisestä genrestä?
- Yhdysvalloissa Louisianan osavaltiossa syntynyt ja pääsääntöisesti elänytkin zydeco on sekoitus korostetun yksinkertaista haitaribluesia ja funk-/reggaerytmiikkaa – todellista hippamusiikkia siis. Suomenkielistä zydecoa ei ole vuosien saatossa juuri muut tehneet kuin U-Bayou 90-luvulla, joten päätin yrittää. Pohjasessiossa visioni luiskahti pari askelta punkahtavan rokin suuntaan.
Zydeco sai myös Tapsan ja Parkkosen Jussin hyppäämään nopeasti mukaan ”silleen clashisti” soivaan musaan.
- Dortmunderin perusideana onkin ollut tehdä eri juurimusiikin tyylein rokkaavaa suomenkielistä musaa. Tapsan ja Jussin kanssa se on erityisen helppoa. Heillä molemmilla on vankka pohja 80-lukuisessa rokissa ja sellaista rouheampaa svengiä irtoaa luontevasti. Olisi järjetöntä jättää tuo voimavara hyödyntämättä – etenkin kun itse diggaan kovasti Jason and the Scorchersin ja The Bottle Rocketsin kaltaisten ryhmien kantripunk-sekoituksista.
- Zydeco oli tullut Dortmunderin kuvioihin jo varhaisessa vaiheessa. Kesällä 2011, kun olimme vasta saaneet bändin hahmolleen, minua pyydettiin järkkäämään Tampereen Mustassalahdessa järjestettyihin cajun-bileisiin bändi. Ilmoitin Dortmunderin hoitavan homman, vaikka bändi oli ihan alkutekijöissään.
- Louisiana Cajun Partyksi nimetty tapahtuma oli menestys. Soitimme Mustassalahdessa vielä kolmena seuraavanakin kesänä vaihtelevien solistien kanssa. Yksi single ja EP julkaistiin Mustanlahden bileiden oheistuotteiksi.
Jytäjemmari Ahosta tuli siis dortmunderi Aho, mutta mikä on suurin ero noilla kahdella ryhmällä?
- Kyllähän tuo jytäjemmarius tuntuu tiukassa istuvan ja olevan yhä edelleen se mistä minut tunnetaan, jos tunnetaan – mutta enpä minä valita. Suurin ero Dortmunderin ja Jytäjemmareiden välillä on se, että nykyisellään homma on enemmän mun varassa.
- Kun PMJJ loppui, niin mun pitikin yhtäkkiä olla itse myös se tuottaja, jonka vision ja harkinnan mukaan hommat tehdään. Totta kai Tapsalla on nykyisin todella iso rooli siinä miltä meidän levyt kuulostaa, mutta lopulliset päätökset jäävät pitkälti mun harteille. Onneksi oon löytänyt oivallisia miksaajia avukseni: aiemmin tein paljon Alangon Jussin kanssa hommia ja nyttemmin Masi Luoman.
Julkaisitte juuri Hold Your Horses EP:n, jolla pätkitään taas tuttuja biisejä kasaan. Kitara, haitari ja rummut, eikä juuri enempää tarvita – vai tarvitaanko?
- Tapsahan soittaa melkein mitä vain soitinta. Oli kerrassaan oivallinen sattumus ajautua duoon sellaisen hepun kanssa. Kahdestaan tekemillämme keikoilla hänellä on ollut ainakin kitara, haitari, mandoliini ja bajo quinto mukana. Studiohommissa skaala on ollut vieläkin laajempi. Haitari nousi varhaisessa vaiheessa leimaavaksi elementiksi Dortmunder-kuviossa.
Yhtyeen nimi on Dortmunder, mutta herrat eivät ole dortmundilaisia. Eikä nimi juonnu edes kyseisen nimisestä olut-tyypistä, vaan jostain aivan muualta.
- Nimi on lainattu dekkarikirjailija Donald E Westlaken luomalta John A. Dortmunderilta. Kepeän lennokkaiden seikkailujen perusta on se, että Dortmunder on maailman huono-onnisin murtovaras. Hän punoo toinen toistaan uskomattomampia ja monimutkaisempia suunnitelmia jenginsä kanssa. Lähes poikkeuksetta niiden toteutus kuitenkin onnahtaa ja menee jollain tapaa mönkään. Tekijät itse selviävät yleensä kuin ihmeen kaupalla suht ”kuivin jaloin” – ja hetken päästä onkin jo seuraava suunnitelma tulilla. Mielestäni tämä kuvasi todella hyvin bänditoimintaamme, vaikka lain puitteissa toki toimimmekin, ja mennyt vuosikymmen on osoittanut olettamukseni oikeaksi.
Niihin aikoihin, kun Aho tapasi Tapsan oli Artturi Ketola järkkäämässä Nääskantri-toimintaa. Näin syntyi uusia Tampere-aiheisia kantripiisejä kollektiivisesti Facebookissa. Mainio house band saatiin kasaan ja intoa oli, mutta ravintoloilta ei herunut kiinnostusta edes huokeammilla hinnoilla.
- Nyt Hold Your Horsesilla julkaistu Aivan kuin vierivä kivi on noita ralleja. Myös Tapsa oli ”wannabe-tamperelaisena” aktiivisesti mukana Nääskantreilla. Hän ehdotti Facebookissa, että voisikos siitä Metson edustalla pyörivästä kivestä tehdä laulun. Pyörät lähtivät pyörimään tuon kiven lailla ja teksti syntyi rivakasti. Mukana hääräili myös Turo´s Hevi Geen keulilta muistettava sananiekka Hara Laukkanen. Niputin kertyneet ideat laulutekstiksi ja tein piisin niiden taustalle. Kuvasimme Artturin ja Tapsan kanssa kappaleesta tuoreeltaan Youtube-videon Nääsgrääs Triona. Viime keväänä uutisoitiin pyörivän kiven poistosuunnitelmista, joten katsoin aiheelliseksi kaivaa kappaleen uudelleen esille. Teimme Tapsan kanssa uuden version pikaisesti. Siitäkin on video tulossa.
Mainittakoon tässä yhteydessä, että Aivan kuin vierivä kivi -biisistä julkaistiin juurikin tänään erittäin komea video, jonka on tehnyt Mika Melender. Melender on siis mm. kuvannut, ohjannut, suunnitellut, käsikirjoittanut ja editoinut teoksen, mikä jätti Dortmunderille lähinnä kameran edessä heilumisen vastuun. Desibeli.net onkin ylpeä, että video saatiin näyttää ensi kertaa sivuillamme.
Pari joulua sitten julkaisitte Ihmisroskan joulu ja Kulahtaneet puolipohjat -biisit, jotka löytyvät siis Snadi joululevy -nimiseltä kiekolta. Voitko hieman taustoittaa noita rahdun erilaisia joulukipaleita?
- Myös Ihmisroskan joulu on Nääskantrien satoa. Kirjoitin sen syksyllä 2012 ja sekin julkaistiin tuoreeltaan Nääsgrääs-videona. Laulu sai alkunsa siitä, kun edeltävänä kesänä oli kaupunginvaltuustossa puitu Tampereen ydinkeskustaan pesiytyneen syrjäytyneen kansanosan siirtämistä pois silmistä. Valtuustokeskustelussa eräs kokoomuslainen lääkäri käytti tuosta ryhmästä nimitystä ihmisroskat. Asiattomaan ilmaisuun onneksi puututtiin, kohukin nousi ja minä tein piisin, joka Artturin kanssa viilattiin valmiiksi.
- Syksyllä 2019 Tapsa sanoi, että heillä olisi Jussi Raittisen ja Maria Hännisen kanssa suunnitelmissa slangijoululaulu, tehtäisiinkö se? Tehtiin ja julkaistiin Dortmunderin slangijaosto Gamlojen Skeggejen nimissä. Pohjasession alla ehdotin samalla vaivalla talteen riuhtaistavaksi yhä vain harmillisen ajankohtaista Ihmisroskan joulua. Se löysi uuden muotonsa vaivattomasti.
- Myllykosken kanssa vuonna 2011 levytetyn Kulahtaneiden puolipohjien tuottajattomuutta hutiloidun äänimaailman fiksaamista olin suunnitellut jo jonkin aikaa, joten sekin päivitettiin samaan nippuun.
Dortmunder nousi esille myös taannoin lukemassani Jaetut retket, kerrotut tarinat -kirjassa, jonka kirjoitit yhdessä kahden muun Jytäjemmarin kanssa. Kantritohtori Myllykoski on poissa, joten miltä tuntui palata vanhojen juttujen pariin?
- Olimme kesällä 2019 tehneet periaatepäätöksen jo pitkään takaraivoissamme kummitelleen Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit -historiikin kirjoittamisesta. Homma oli lähtenyt verkkaisesti käyntiin, koska se oli pitkälti minun varassani ja oli olevinaan kaikenlaisia kiireitä. Koronan lopetettua isoimmat kiireet ja pistettyä kaikki stoppiin päätin käyttää lisääntyneen kotonaoloajan kirjaprojektin työstämiseen. Voinkin sanoa, että ilman koronaa Jaetut retket, kerrotut tarinat ei olisi vielä ilmestynyt. En tiedä olisiko ikinä.
- Kirjan kirjoittaminen oli järjettömän suuritöinen urakka. Se oli myös todella antoisa ja tunteikaskin matka menneisiin. Tuon savotan aikana palautui mieleen paljon unohtunutta ja sellaistakin, joka on vuosien saatossa jäänyt tyystin huomaamatta. Sijoittaessani tapahtumia aikajanalle en voinut kuin hämmästellä, että miksi sitä on pitänytkin noin silmittömästi joka suuntaan sepeillä. Myös vanhat kappaleemme nousivat ihan uudella tavalla mieleen. Innostuinpa niitä aikamoisen nipun julkkareita varten reenaamaankin. Mehän ei Pekan kanssa keikoilla Jemmari-piisejä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta soiteltu. Näin ollen kuvio oli yleensä se, että levyn ilmestymisen jälkeen sen kappaleiden pariin ei juuri tullut palatuksi.
Voiko musiikilla muuttaa maailmaa, vai kannattaako keskittyä ennemminkin sen kuunteluun ja oman rauhan etsintään?
- Ainakaan täältä marginaalista käsin ei asioihin juuri musiikilla pysty vaikuttamaan, mutta eihän mikään estä yrittämästä. Toisinaan tulee lauluja kirjoitettua päivän polttavista teemoista ja epäkohtiakin ruodittua. Hold Your Horses on siitä hyvä esimerkki. Kirjoitin sen jo vuonna 2011. Silloin oli nähtävissä, että ”hevosia olisi ehkä aiheellista hieman holdata”. Kuluneen vuosikymmenen aikana kappaleen sanoma ei ainakaan ole laimentunut. Nyt se on mielestäni ajankohtaisempi kuin koskaan – vuoden päästä luultavasti vielä ajankohtaisempi.
- Samalla tavoin koronan myötä peruuntuneiden keikkojen tuoma turhautuminen kiteytyi kappaleeksi nimeltä Väistämisvelvollinen. Levytimme sen pikaisesti etänä. Huhtikuun 2020 alussa tein ekan demon ja valmis piisi videoineen oli YouTubessa pari viikkoa myöhemmin.
Entä mihin suuntaan haluaisit suunnata tulevaisuudessa Dortmunderin kanssa? Onko jokin musiikillinen haave tai visio, jota kohden on jo lähdetty - tai tullaan mahdollisesti myöhemmin suuntaamaan?
- Ei Dortmunderin suhteen mitään varsinaisia muutoshaluja ole. Mielestäni se on varsin toimiva kuvio nykyisellään. Pitäydytään rumemmassa rillumareissä. Parhaillaankin on muutaman kappaleen äänitykset työn alla ja jokunen valmis rallikin sopivaa julkaisuväliä odottamassa.
Onko luvassa julkaisuja, keikkoja, striimattuja keikkoja tai jotain muuta huomioitavaa?
- Nyt työstettäviä lauluja laitetaan luultavasti alkuvuodesta pihalle. Pari vierailevaa solistia on ilmaissut mielenkiintonsa yhteistyöstä, joten hieman spesiaalimpaa juttua saattaa olla tuloillaan. Sitä ennen joulukuun alkupäivinä ilmestyy uusi vinyylipainos Doctor´s Orderin 15-vuotisjuhlalevystä Mean Business, joka ilmestyi Maaseutumusiikki.fi:n kautta vuonna 2013. Nättilä halusi uuden version bonukseksi kolme Tohtoreiden ja Dortmunderin kimpparaitaa. En tietenkään vastustellut.
Entä onko pitkäsoitto aivan mahdoton ajatus?
- Monet ovat jo pitkään kyselleet Dortmunderilta pitkäsoittoa ja jossain vaiheessa sellaista useamman vuoden lupailinkin. Sittemmin olen lopettanut lupailun. Materiaalia kyllä sitä varten olisi ollut, mutta jotenkin vain luontevammalta tuntuu näiden pienipainoksisten viisi-kuusipiisisten pakettien julkaiseminen. Taloudellisestihan tällaisessa touhuilussa ei ole mitään järkeä, mutta eipä näitä hommia toisaalta talous tai järki edellä ole tähänkään asti tehty.
Desibeli.net kiittää ja rumempi rillumarei soikoon meidänkin puolestamme.
Haastattelu: Mika Roth
Mustavalkokuva: Mika Melender, kippiskuva: Sami Kamppinen, muut kuvat: Dortmunder
