Marraskuun kasetit
Kai-Jorma: Eetterisilta
Salatut Elämät
Kai-Jorman tuore C-kasetti ei itse asiassa saapunut toimitukseen kuin kämäisenä cd-r läpyskänä, mutta jossain tuolla ulkona on kuuleman mukaan kassu, jonka piti saapua Desibeli.netille. Ilollahan Kai-Jorma silti mukaan otettiin, sillä esimerkiksi hieman hämmentävä Remus Animatronik osasi hämmentää hyvällä tavalla.
Mikä siis on Eetterisilta, mistä se tulee, minne se menee ja keitä se pystyy kantamaan? Tällä erää Kai-Jorman ’lappi-lofi’ on riisutumpaa ja kappaleiden teemat vaikuttavat synkemmiltä ja tummemmilta. Biisit tuodaan tähän maailmaan akustisemmin, herkemmin ja hellemmin, mutta itse lyriikat ovat täynnänsä monitulkintaista tummuutta.
Saatesanojen mukaan kymmenen kappaletta tarjoavat viisi eri näkökulmaa yhden yön tapahtumiin, mutta tätä musiikillista tarinaa ei ole ohjattu Hollywoodin opein, vaan ennemminkin kokeellisen eurooppalaisen koulukunnan käsin. Eli kunnianhimoisempaa tarinankerrontaa ja hieman kerrostetumpaa äänitaidetta, jossa vähemmän on enemmän, eikä kaikkea tarvitse alleviivata ja ylikorostaa. Lappi-lofi kehittyy ja jalostuu.
Nyt on turha puhua mistään folkista, sillä luonnosmaisia biisejä esittää lähinnä mies & kitara. Mies ei huuda, eikä kitara kaipaa sähköjä. Toki taustalla kuullaan muitakin soittimia, mutta erittäin säästeliäästi. Ja hyvä niin, sillä näillä keinoin Eetterisilta voi kantaa suuren sanallisen ja sielullisen lastinsa ongelmitta.
Mika Roth
Peltilelut: Aamurusko
Panama-levyt
Kaikella on aikansa ja
Peltilelut-yhtyeen tapauksessa aika tuli täyteen jo toisen pitkäsoiton kohdilla. Niinpä
Desibeli.netin haastateltavanakin käväissyt hips’n’rollin nouseva ihme on jo tätä kirjoitettaessa laskeutunut autuaammille keikkamaille.
Yhtye ja sen tukena toiminut Panama-levyt jää kuitenkin Desibeli.netin historiankirjoihin ensimmäisellä toimitukseen saapuneella minidisc-julkaisulla, jolle ei tosin löytynyt käypää soitinta. Onneksi kyljessä tuli C-kasetti, jonka kautta musiikin sai kuunneltua myös analogisessa universumissa ja vanhalla kunnon kasettidekillä. Itse musiikki on toisella kierroksella aiempaa suorempaa ja kenties näin myös helpommin lähestyttävää, vaikka rockin oudot kulmat ja äkkiväärät pinnat yhä saavat kengät luiskahtelemaan.
Kummallekin puoliskolle on sijoitettu viisi raitaa, ja trion ilmaisun runsaat sävyt ilahduttavat jälleen. Soittimia ei ole periaatteessa paljoakaan, mutta nyt ei olekaan kyse siitä mitä soitetaan, vaan miten soitetaan.
Kaikki on hyvin nykii uuden aallon generaattorilla ja
Rattaat raksuttavat sellaisella voimalla, että Peltilelut olisivat puolestani saaneet raksuttaa vielä pitkään eteenpäin tämänkin jälkeen.
Kun olen kuollut on myös riemukkaan loistava tarina, jossa svengi jyskää ja talkingheadsmainen venkoilu lähtee juuri sopivasti hivenen lapasesta. Ei vedetä överiksi, mutta ärsytyskynnystä kyllä kutitellaan.
Suorastaan valitettavaa että kaikella on aikansa, mutta ehkäpä lelujen palasista sukeutuu jotain uutta ja erilaista. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä kaikkea aamurusko saattaa tuoda vielä muassaan.
Mika Roth
Pölykuu: Shimanon vaihteet
Suolavesi Records
Pölykuu on julkaissut todella päräyttävillä väreillä ryyditetyn kasetin, jonka kansien tummansinisestä esanssin keltaiseen ja takaisin tapahtuva väriliukuma on jotain, jota ihan jokainen ei voisi/haluaisi tehdä.
Värit voivat olla ääniä, mutta tällä kertaa sisus on boogaavaa ja retroisan tanssittavaa rockia. Sitten alkuvuonna 2018 arvioimani
Helvetinkone-kasetin Pölykuu on muuttunut
Ville Väisäsen sooloilusta oikeaksi bändiksi. Kitara-rummut-basso kolmikanta toimiikin tyylillä ja jokainen jäsen osallistuu vielä lauluunkin, joten kasetin sisäkansista löytyvä
”jos solidaarisuus ei koske kaikkia, se ei koske ketään” on muutakin kuin sanahelinää, myös tällä kulmalla.
A-puolella on neljä biisiä, B-puolella toinen moinen, eli kasassa on kunnon pitkäsoitto. Musiikki on pehmoisen pyörähtelevää kitarapoprockia, jossa vokaalit saavat kirkkaimmat parrasvalot ja sovituksissa muistetaan silloin tällöin yllättää kuulija iloisesti. Sinkkubiisi
Usko tai älä saa avata albumin, mutta
Ihmepoika nappaa ainakin allekirjoittaneen viittansa alle. Samoin karipeitsamomainen
Näin kuuta valloitetaan osaa vain jotenkin pistää pienet palikkansa mitä hurmaavimpaan pinoon.
Sanovat ettei rockilla voi pelastaa maailmaa, mutta Pölykuu tekee siitä huomattavasti mukavamman paikan olla. Harmi että viime vuonna ilmestynyt
Historia palaa -albumi on mennyt jotenkin ohitseni. No, nyt on hyvä hetki paikata vahinko.
Mika Roth
Rene Kita: Rheingold
Artsy
Musiikki on taidetta. Toisinaan tuo toteamus on huomattavasti paremmin perusteltua kuin joinain muina hetkinä.
Rene Kita pistää kyllä termin ’taide’ koetukselle omalla Rheingold-kummajaisellaan, jonka kuuntelu-urakka oli urakka sanan varsinaisessa ja hikisemmässä merkityksessä.
Kaikki kasetilla kuultavat äänet on luotu kahdella tavalla: joko ihmisen keholla tai vinkuvilla leluilla. Siinä se, ei enempää, eikä vähempää. Olen jo pitkään epäillyt, että jossain on huippusalainen tutkimuslaitos, jossa eri alojen huipputieteentekijät kehittävät alati uusia, entistä ärsyttävämmillä äänillä varustettuja leluja. Rheingold on uusin todistuskappaleeni, jolla voin todistaa salaliittoteoriani oikeaksi. Vingahduksia, pulpahduksia, pörähdyksiä ja pärähdyksiä. Toki osa noista äänistä on saattanut tulla ihmiskehostakin, mutta silti – raivostuttavaa.
Mutta palataan takaisin äänitaiteen käsitteen pariin. Onko tämä siis taidetta, kun joku henkilö murisee, kirkuu, höpöttelee ja pärisee mikrofoniin? Onko se syvempää totuutta, kun ääniin liitetään lelujen puristelulla ja käsittelyllä aikaansaatuja ääniä? Mikä on kaiken tarkoitus? Taide on taidetta, eikä sen tarvitse selittää itseään. Niinpä julistan tämän arvion myös taiteeksi, räts, piip, viuh, kra-pow! Kuvittelen nyt itseni Batmanin jaksoon, jossa roistoja lyödään niin lujaa, että tekstit piirtyvät ruudulle. Seuraavaksi kuvittelen rikkovani em. leluja ja vingahtelen entistäkin kovemmin. Siitä saitte Wagnerit. Ympäristön lukuisista pyynnöistä ja aneluista huolimatta kuuntelin teoksen kolmeen kertaan, vaikka parisuhde ja pari muutakin suhdetta oli hetkittäin kovilla.
Mika Roth
Lukukertoja: 1848
