Fly Pan Am: Frontera

Frontera on tanssiteos, johon kanadalainen Fly Pan Am -yhtye on tehnyt musiikin. On tietysti osuvaa kysyä, kuinka multimediateos voi toimia pelkkänä äänenä, mutta Fly Pan Am ei olekaan mikään tavallinen orkesteri. Montrealin kokeellisen rockin taiturit ovat tarttuneet haasteeseen tarmolla, eikä instrumentaalilevy jää miksikään taustahuminaksi. Kuulija ei ehkä voi nähdä tanssijoiden ja valojen vuorovaikutusta, mutta instrumentaalialbumin äänivyöryt aiheuttavat taatusti monenlaisia tuntemuksia.

Constellation

On aina vaikeaa ja haastavaa, kun kokonaisvaltaiseksi suunnitellusta taideteoksesta puuttuu jokin merkittävä osa. Voiko ääni välittää sen mikä jää puuttumaan kuvista, pystyväkö pelkät kuvat ja näyt korvaamaan täydellisen äänen puutteen? Nämä ovat osuvia kysymyksiä, mutta mielestäni multimediateokset ovat nimenomaan erilaisten ainesten yhdistelmiä, jossa jokainen osa voi toimia myös omillaan. En taatusti jaa mielipidettäni kaikkien kanssa, mutta kanadalaisen Fly Pan Am -orkesterin työ on mielestäni esiin nostamisen arvoinen.

Tietysti taustalla vaikuttaa se, että yhtyeen parin vuoden takainen C'est ça -pitkäsoitto jäi hyllyyni, kasvaen siellä vielä hitaasti korkoa. En ehkä täysin tuolloin oivaltanut kummalliseksikin laskettavan albumin avant-popin ja kokeellisen taide rockin kaikkia sfäärejä, mutta C'est ça on osoittautunut pitkäkestoiseksi ja hitaasti muuntuvaksi ääniteokseksi. Tältä pohjalta juuri Fly Pan Am onkin mitä loistavin valinta tanssiteoksen ääniraidan luojaksi.

Itse asiassa Frontera-albumi päätyi käsiini jo kevään vaihtuessa kesäksi ja olen kuunnellut sitä todella paljon kuluneen suven aikana. Niinpä kesän viimein kääntyessä loppumetreilleen on myös koittanut korkea aika istua alas ja pohtia, että mistä tässä kaikessa on lopulta kyse. Fly Pan Am on jakanut levynsä kahdeksaan osaan ja niin ikään Montrealista kotoisin oleva tanssiryhmä Animals Of Distinction kummittelee jotenkin alati taustalla.

Kuulenko rytmeissä jalkojen taontaa vain siksi, että tiedän niiden kuuluvan teokseen? Ehkä, tai sitten Fly Pan Am vain tekee niin loistavaa työtä, että tanssijat voi aistia vaivatta, kunhan vain jaksaa sulkea silmänsä. Eikä jokaisessa tilanteessa edes tarvitse muuta kuin antaa ajatustensa liitää, koska musiikki toimii jälleen useammalla tasolla.

Merkittävä osa äänistä on luotu erilaisten perkussioiden avulla, mutta ääniä myös mitä selvimmin muokataan, muunnetaan ja hiotaan, aivan kuten tanssijatkin hakevat liikkeillään seuraavien käännösten ja kurvien alkuja. Loppuja ja alkuja, lukuja ja muunnoksia, käännöksiä ja loikkia. Musiikin matemaattisuus heijastuu kuviteltaviin askeliin, joissa kiihkeät osuudet ja seesteisemmät kohdat vuorottelevat, mutta kaikkea ohjaa myös väkevä orgaanisuus. Kyse on pitkälti tasapainosta.

Multimediateosten todellinen kokeminen näinä haastavina aikoina on hankalaa, mutta Fronteran tapauksessa jo sen osanenkin riittää taatusti liikuttamaan sieluasi. Ole siis rohkea, tartu käteen ja kuka tietää, mistä kohdin lattiaa itsesi seuraavaksi löydätkään.

Mika Roth