Iron & Wine: Tallahassee; Archive Series Volume no. 5

Iron & Wine on yhdysvaltalaisen Sam Biemin yhden miehen folk-yhtye, jolla on jo pitkä ja menestyksekäs ura takanaan. Iron & Wine julkaisi esikoisalbuminsa The Creek Drank the Cradlen vuonna 2002, minkä jälkeen pitkäsoittoja on ilmestynyt tasaiseen tahtiin. Tallahassee; Archive Series Volume no. 5 on nimestään huolimatta vasta kolmas Archive Series -nimen alla julkaistu kokoelma. Tällä kertaa kuullaan Biemin varhaisia kotiäänityksiä ajalta ennen esikoisalbumia, eikä näistä yhdestätoista raidasta kymmentä ole kuultu koskaan aiemmin virallisilla äänitteillä.

Sub Pop

Iron & Winen debyyttialbumiksi päätynyt The Creek Drank the Cradle oli kuuleman mukaan alkujaan silkka kasa demoja, jolla Biemin oli tarkoitus löytää itselleen jalansijaa ja biisit piti viimeistellä myöhemmin taustabändin voimin. Toisin kuitenkin kävi ja suoraan julkaistut demot antoivat Iron & Winen musiikista kenties hieman virheellisenkin kuvan, kun kaikki pinnat olivat viimeistelemättömiä. Raa’an paljas lo-fi soundi ja silottelematon ilmaisu olivat tuolloin uraauurtavia, mutta näillä vieläkin varhaisemmilla kappaleilla ja niiden tallenteilla tyyli on toisenlainen.

Kuten vajaan kolmen vuoden takaisella Weed Garden EP-levyllä, myös näillä raidoilla äänessä ovat lähinnä mies ja akustinen kitara. Toki takana paukahtelee minimalistinen rumpusetti ja bassokin vaeltelee matalilla taajuuksilla, mutta bändisoitinten äärellä kädet ovat herkillä. Tärkeämpää on rauhaisa fiilis, joka ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö soitto voisi kulkea reippaastikin.

Kappaleista huokuukin intiimiä lämpöä, joka tuntuu huomattavasti aikuisemmalta ja valmiimmalta, jos näitä numeroita vertaa esikoisen rämisevämpään settiin. Saatesanoissa korostetaan kuinka Beam oli tuohon aikaan, eli 90-luvun lopulla, suorastaan ujo soittaja. Hän ei esiintynyt julkisesti ja piti oman materiaalinsa pitkälti omana tietonaan. Onneksi Beamin kämppäkaveriksi päätyi EJ Holowicki, joka sai lopulta artistin vakuuteltua siitä, että materiaalia kannattaisi tallentaa. Holowicki soittaa näillä biiseillä bassoa, Beamin hoitaessa kaiken muun.

Neliraiturilla on saatu aikaan syvä, läheinen ja hohkava soundi, joka tekee kunniaa näille samaan aikaan vahvoille ja verkkaisille folk-biiseille. Etenkin akustisen kitaran soundi on hunajaa kaikille heille, jotka pitävät Neil Youngin rauhallisemmista ja folkimmeista touhuista. Calm on the Valleyn poljento kantaa vaivatta askeleet maaliin saakka ja jopa päälle kuusiminuuttinen avausraita Why Hate Winter kestää mittansa jännitteet, kiitos pitkälti leonardcohenmaisen rakenteen.

Pelkkä muoto ei kuitenkaan riitä, ja näillä pienillä sävellyksillä Beam on jo työstänyt melodioitaan tavalla, joka tulisi nostamaan hänet seuraavina vuosina yhdeksi amerikkalaisen folk-musiikin lupauksista. Tallahassee; Archive Series Volume no. 5 on potretti ajasta, jolloin laulaja/lauluntekijä oli vasta löytämässä ominta tyyliään ja soundiaan. Sen jokainen kappale ei ole merkkipaalu, mutta siitä voi jo nähdä tulvaisuuden asettuvan urilleen – ja juuri tästä syystä se on ehdottomasti tutustumisen arvoinen kokoelma.

Mika Roth