Koma Saxo: Live

Kevät on kolea ja korona rajoittaa eloa, mutta älkää huoliko. Koma Saxo loihtii kuumeisella jazzillaan lämmön Vapun juhlintaan, tällä kahdeksan raidan mittaisella konserttitaltioinnilla. Joulukuussa 2019 Helsingissä, tarkemmin sanottuna We Jazz Festivalin estradilla, Petter Eldhin johtama monikansallinen yhtye oli elämänsä vedossa. Toisen peräkkäisen keikkakesän alkaessa näyttää yhä enemmän suutarilta, onkin mukava palata ajassa hieman taaksepäin ja antaa musiikin tehdä tehtävänsä.

We Jazz Records

Ruotsissa syntynyt ja Berliinissä asusteleva basisti-tuottaja Petter Eldh on yhtyeensä väkevä moottori, jonka visiosta koko kokoonpano on ymmärtääkseni syntynyt. Miehen ote on siinä määrin vakaa ja vankka, että livelevyn tuotantokin on kirjattu ainoastaan hänen nimiinsä. Biisien ydin syntyykin Eldhin kuumeisesta bassottelusta sekä rumpali Christian Lillingerin huikeasta soitosta, kaksikon muodostaessa dynaamisen duon.

Koma Saxossa ei ole vokalistia, mutta soittimet pystyvät kyllä kertomaan vilkkaine käännöksineen monenlaisia tarinoita. Sanotaan kuinka yksi kuva voi kertoa tuhat sanaa, mutta jo muutamalla nuotilla voi kokemukseni perusteella tehdä saman asian – ja enemmänkin. Tietysti puhallinkolmikko on näissä kohdin merkittävässä asemassa, operoidessaan rytmipuolen täydentäjänä ja sen rakentamien äänihuoneiden sisustajana.

Otis Sandsjön tenorisaksofoni asettuu kuin luonnostaan kertojan paikalle, terävien äänten ja pikaisten juoksutusten vaihdellessa maalailevampien osuuksien kanssa. Waltz Me Baby, Waltz Me All Night Long on tällä saralla se huikein kurotus, lemmen viestien sinkoillessa savun täyteisessä ilmassa.

Jonas Kullhammar löytyy toisen tenorisaksofonin äärestä, mutta merkittävä on myös miehen panos huilunsa kanssa. Mitäpä olisi Blumerin alku ilman leikkisän huilun harvoja, mutta sitäkin arvokkaampia palasia. Huilu muodostaa myös toisen puoliskon Otis and Christian -numerosta, jolla äänessä ovat siis vain Sandsjö ja Lillinger, kuten otsikkokin jo antaa ymmärtää. Kolmas lenkki puhallinsektiossa on Mikko Innanen jonka altto- ja baritonisaksofonit tuovat äänikenttään roppakaupalla syvyyttä, sekä kurveihin sitä kuuluisaa mojoa.

Instrumentaaliraitojen ryskeessä saa toisinaan pitää hatustaan kiinni, kun puhallinryhmä intoutuu kisailemaan huippunopeuksilla rytmiryhmän rinnalla. Briljeerausta ja brassailua saadaan kuulla, mutta taiteilu ei kaadu itsetarkoitukselliseksi kikkailuksi, vaan hien tuoksu välittyy reippaasta menosta, jota satunnaiset huudahdukset sävyttävät. Nyt ollaan lauteilla ja hehku tuntuu luihin ja ytimiin saakka. Nopeat vaiheet rytmittyvät kuitenkin suvantojen kanssa ja em. Waltz Me Baby, Waltz Me All Night Long on esimerkiksi elintärkeä lenkki, kun kuumeinen sinkkubiisi Fafraum For Komarum on ensin piiskannnut koneen punaiselle.

Aivan omanlaisensa kummajainen on myös kansanlaulu Fiskeskärsmelodin, jonka melankolinen kaartelu melodiansa ympärille taittuu nyt joksikin aivan muuksi. Huilun pienet kosketukset ja maltillisesti soivat saksarit rakentavat yhdessä taian, jonka voi tuntea kotisohvalla saakka – nyt käy live-yleisöä kateeksi.



Eldhin tuottama ja Juho Luukkaisen äänittämä, miksaama sekä masteroima livelevy on upea taidonnäyte. Eikä vain tekniseltä puolelta, vaan raa’an livemagian välittämisessä. Toivoa sopii, että Eldh joukkoineen pääsee tänä kesänä ilahduttamaan uusiakin yleisöjä. Sitä odotellessa voimme sentään nauttia vanhoista tallenteista.

Mika Roth