Jaakko Laitinen & Väärä Raha: Suomi Disco - Live in Zürich

Mitä yhteistä voi olla Sveitsin suurimmalla kaupungilla sekä pankkimaailman yhdellä keskuspisteellä suomalaisen discon kanssa? Mikä sitoo Zürichin ja slaavilaisittain soitetun kaihoisan iskelmä-/maailmanmusiikin toisiinsa? Vastaushan on tietysti: Jaakko Laitinen & Väärä Raha. Korona tuli ja pisti Euroopan Zürichiä myötä jäihin, mutta ennen sitä Laitinen yhtyeineen esiintyi tuon kuuman finanssikaupungin Suomi-Disco-klubilla. Ja vaikka tämäkin keikkakesä alkaa olla jo etukäteen taputeltu, voimme yhä lämmitellä vanhoilla tallenteilla. Jotenka, hyvät naiset ja herrat, toivottakaa estradille tervetulleeksi: Jaakko Laitinen & Väärä Raha!

Playground Music Finland

Jokaiselle yhtyeelle ja artistille on tärkeää oman soundin vahvuus, joka luo samalla kultaakin kalliimpaa omaa identiteettiä. Jaakko Laitinen & Väärä Raha on niitä ryhmiä, joilla todella on oma soundi, oma persoonallinen ote, sekä aivan omanlaisensa lähestymistapa musiikkiin. Bändi on ravistellut iskelmän ja popin tunkkaisia aidanteita jokaisella julkaisullaan, Balkanin sekoittuessa Karjalaan ja Lapin Novgorodiin. Eikä siinä vielä kaikki: Jaakko Laitinen & Väärä Raha on aivan tolkuttoman kova livebändi, joten livejulkaisu on mitä loogisin ratkaisu toisen koronakesän selättäessä peräjälkeen keikkakesän.

Sveitsi ja Suomi, keskus ja pohjoinen. Kansikuvan fennoskandinaavinen kansallisromanttisuus iskee vihreänä seinämänä suoraan silmään, eivätkä kansikuvan kolme fonttia juuri rauhoita kokonaisuutta. Suomenlippukin on saatu ruhjottua mukaan, joten korniuspisteet ropisevat jo varhaisessa vaiheessa koriin, mutta toisaalta: saksankielisen Euroopan kummaa makua ei kannata koskaan aliarvioida, kun on aika markkinoida omaa, eksoottista tuotetta.

Tallenne on Näennäinen-albumin julkaisukiertueen päättäneestä konsertista, mutta kyseisen kiekon kappaleita setissä ei kuulla kuin kaksi. Yleensähän uusinta pitkäsoittoa tungetaan voimalla kuulijoiden kurkusta alas, mutta nyt vain keikan alkuun potkaiseva Kukkakimppu kainalossa ja enemmänkin basaarimaisen kiivaasti rientävä Supermarketin parkkipaikalla ovat mahtuneet mukaan.

Eikä siinä mitään, sillä yhtyeen itsensä mukaan nimetty debyyttialbumi on edustettuna peräti neljällä numerolla. Sveitsiläisille tarjotaan siis runsaammin vanhempaa materiaalia, mutta tuskinpa nuo kenties paremmin konservatismistaan tunnetut ihmiset moisesta ovat kovastikaan pahastuneet. Sivutien kautta suo sitä paitsi miellyttävän suvantokohdan, jossa bändin riehakas svengailu kolisee aina varhaisen jazzin kylkiin saakka, vaikka balkanilainen ote hallitseva tietysti onkin.

Vajaan tunnin mittainen livehoito karkottaa kieltämättä pahimmat koronabluesit, eikä julkaisulta löydy huomauttelun varaa tekniseltäkään puolelta. Tietysti pakettia olisi voinut hinkata ja hioa jälkituotannossa vielä pitkään, mutta rosot, kokkareet ja kolhut kuuluvat mielestäni olennaisina osina lausekkeeseen. Levyn on miksannut ja masteroinut multi-instrumentalisti Markus Pajakkala, joka on myös tuuraillut yhtyeen keikoilla. Tässä voisi narista soitinten tasapainon hetkittäisistä huojunnoista ja äänten puhtaudesta, mutta oikeasti: näinhän sen täytyykin kulkea.

Mikäli mieli on maassa ja suvi vaikuttaa laimealta kannattaa siis antaa Osman Agan rakin ylistyksen toimia ohjenuorana ja Tanssi tanssi johdattakoon askeleesi kohti huomista. Se on parempi, ja kyllä se sieltä vielä tulee. Mika Roth