Veijo Peso – loopperilla pääsee paikkoihin
15.03.2021
Veijo Peso -nimen takaa löytyy T.V.O. Vänttinen, joka tekee musiikkia ja ääntä myös Cleaning Women -yhtyeen pyykkitelinesoittaja CW04:na sekä Kometa-yhtyeen laulaja-kitaristi Olavi Vänttisenä. Veijo Peso julkaisi taannoin Going Places -albumin, joka on ensimmäinen virallinen julkaisu ainoastaan tämän nimikkeen alla.
Aiemmin Peson materiaalia on julkaistu ainoastaan yhden live-improvisaation verran. Tarkemmin sanottuna Avantgardevekkula-näyttelykokonaisuudesta julkaistulla C-kasetilla, jota kannattaa etsiä verkon hämäristä. Mutta keskitytään nyt Veijo Pesoon ja hänen tekemisiinsä.
Miten musiikin luominen tällä nimellä sai alkunsa?
- Veijo Peso on tyyppi, joka tehtailee musiikkia vähän vinksahtaneista lähtökohdista käyttäen työvälineinään pääasiassa romuperkussioita, sähköbassoa, loopperia ja laulua.
Cleaning Womenin CW-numeroidut jäsenet ovat tunnetusti siivoojarobotteja Clinus-planeetalta, joten he ovat ihan oma lajinsa. Mutta miten Veijo Peso eroaa Olavi Vänttisestä ja T.V.O. Vänttisestä?
- Kometan Olavi Vänttinen ja Veijo Peso ovat kuin musiikillisia sisaruksia, joissa on noin puolet samaa perimää. Veijo Peson ei myöskään voi sanoa olevan T.V.O. Vänttisen sooloprojekti sanan varsinaisessa merkityksessä. Peso-jutut on jonkinlainen tutkimuskenttä sille, minkälaista soundia voi yksi henkilö saada aikaan aika pienestä määrästä tavaraa.
Going Places on melkoisen persoonallinen annos yhtäältä rockin romupihasoundia ja toisaalta, hyvinkin tarkkaan rakennettua äänimaisemaa. Tai noin ainakin itse kiekon koin. Kuinka tarkkaa kuva lopputuloksesta oli, kun lähdit kasaamaan albumia?
- Yleissoundi oli etukäteen tiedossa, koska levy on monien debyyttialbumien tavoin kokoelma keikoilla siihen asti esitetystä materiaalista. Olin myös tarkka siinä, että levy on tehty mahdollisimman pitkälti samassa hengessä kuin livekeikatkin, eli perustuu looppaamiseen ja samaan instrumentaatioon. Soitinarsenaali on tarkkaan mietitty, koska eräs homman ideoista on siinä, että voisin tarvittaessa lähteä esiintymään hyvin matalalla kynnyksellä ja saan raahattua kamat mukanani vaikka julkisilla.
Peso ei halunnut rajoittaa itseään musiikillisesti albumin rakennusvaiheessa, vaan ennemminkin venyttää jo olemassa olevia rajoja mahdollisimman paljon. Mutta kuinka tuo kehitys varsinaisesti ottaen ilmenee?
- Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että koska jokainen teos perustuu yhteen looppiin, niin joudun koko ajan pohtimaan paljon sitä miten pystyn rakentamaan kokonaisuuden, joka toisteisuudessaan kuitenkin kehittyy ja varioituu riittävästi pitäen kuulijan mielenkiintoa yllä. Tai kuinka saan soitettua samalla sähköbassolla sekä riffejä, tuplauksia, sooloja ja välillä rytmiäkin eli käytettyä skaalaa mahdollisimman mielettömästi. Monet näkemäni looppausjutut ovat olleet mielestäni vähän tylsiä, ja ajattelin että voisin saada aikaan jotain mielenkiintoisempaa.
Studiossa Peso vastasi kaikesta mahdollisesta soitosta ja äänittämisestä aina tuotantoon saakka. Urakkamainen työtapa oli alusta saakka selviö, ja Peso käytti syntynyttä mahdollisuutta hyväksi nähdäkseen, pystyisikö hän oikeasti tekemään itse kaiken. Tämä onnistuikin, mitä nyt kansikuva ja taitto tulivat muualta. Yksi tekijä yhtälössä oli tietysti talous, koska itse tehdessä myös säästöt ovat huomattavia.
Veijo Peson ensimmäiset esiintymiset ajoittuvat vuoteen 2013. Monet levylle päätyneiden biisien pääriffit ovat sieltä, mm. Taxi Driver, Something in the Air ja Atlantic Ocean. Tuolloin kyseessä oli kuitenkin enemmänkin improvisaatio, ja esiintymisiä oli hyvin harvoin. Materiaali lähti rakentumaan hitaasti mutta varmasti.
- Vuosina 2013–2017 esiinnyin vain yhteensä 7 kertaa, mutta jouduin rakentelemaan materiaalia esiintymisiä varten. Levyn ensimmäiset äänitykset on tehty 2016, jolloin äänitin 5–6 biisiin rungot. Seuraavana vuonna tein ja äänitin loput pohjat. Levylle päätyneet raidat ovat äänitetty vuosina 2016–2020, mutta arviolta noin 80% kaikesta oli äänitetty jo vuosina 2016 ja 2017.
Työn periodimaisuus oli siitä hyödyllistä, että materiaalia pääsi toistuvasti kuulemaan uusin korvin, mikä johti tietysti asioiden muokkaantumiseen, muuttamiseen ja kokonaisuuden jalostukseen.
- Päätin että aina kun joku asia häiritsee, niin muutan sen keinolla tai toisella sellaiseksi että olen siihen tyytyväinen. Samalla pyrin välttämään ylituottamista ja pikemminkin karsimaan kuin lisäämään asioita. Luulen että nämä kaudet, jolloin en tehnyt mitään myös kuuluvat levyllä juuri siten, että taukojen jälkeen pystyin itse kuuntelemaan musiikkia ikään kuin ulkopuolisena ja korjailemaan miksauksia tai äänittämään tarvittaessa lisää.
Viime kesänä albumi vaikutti täysin valmiilta, joten sen julkaiseminen oli seuraava looginen askel. Näin levylle ei myöskään päätynyt mitään viime hetken korjaussarjoja, eikä siltä tipautettu mitään oleellista pois. Mahdollista avainraitaa pohtiessa Peso ottaa varovasti esiin Various Places -kappaleen, joka on kuuleman mukaan lähimpänä sitä tunnelmaa, jota alusta asti haettiin.
Mihin albumin moniselitteinen nimi viittaa?
- Going Places vie kuulijan paikkoihin, mutta Going Placeshän kääntyy sanontana suomeksi myös "pääsee pitkälle". Eli Veijo Peso tulee pääsemään vielä pitkälle. Onko kyseessä ironia vai ei, se riippunee siitä, pitääkö kuuntelija musiikista.
Genrenimikkeitä on aina hankala käyttää, kun sijoitutaan hieman ns. ei-kenenkään-maalle. Yhtäältä levysi on rock, mutta siinä on myös saksalaista teollisuuskolinaa, elektrorätinää ja urbaania hälinää. Miten itse määrittelisit ja kuvailisit musiikkiasi jollekin, joka ei ole sitä kuullut aiemmin tahtiakaan?
- Itseään on vaikeaa genrettää, mutta tiedotteeseen muotoilin asian näin: "Peso-musassa on sekaisin post-punkkia, elektroa, vaihtoehtorokkia, industriaalia ja jumitusta sellaisen oman musasuodatinpussin läpi survottuna". Myöskään oma kuvailusi ei kuulosta korvaani täysin vieraalta.
Kuinka muut musiikilliset projektisi ovat vaikuttaneet lopputulemaan?
- Kaikki aiempi hääräilyni ääni- ja musiikkimaailmassa kuuluu varmasti myös Peso-touhuissa. Myös Veijo Pesohan on tavallaan bändi, jossa vaan satun itse soittamaan kaikki soittimet.
Entä keiden muiden musiikki on vaikuttanut tekemisiisi?
- Veijo Peson referenssejä ovat itselleni olleet mm. Devo, Radiopuhelimet, NoMeansNo, Sonic Youth, Swans, Kumikameli, John Lennon, Laurie Anderson, Einstürzende Neubauten, M.A. Numminen ja Slint.
Listaus on rikas ja komea, mutta se ei tietenkään tarkoita, että Peso olisi mitenkään pyrkinyt kuulostamaan samalta kuin yksikään edellä mainituista. Eivätkä vaikutteet rajoitu suinkaan vain musiikin saralle.
- Kuvataiteen puolelta voisin mainita Michaël Borremansin, jonka näyttely Taidehallissa aikoinaan teki vaikutuksen tunnelmallaan ja mainittakoon vielä elokuvaohjaaja Luis Buñuel eräänä vaikuttajana. Ja itse hämmästyin että Atlantic Ocean, jonka sanoituksen tein jo vuonna 2017, tuntuu kuin se kertoisi Greta Thunbergistä Atlantin ylitysmatkallaan, joka tietenkin tapahtui vasta pari vuotta sanojen tekemisen jälkeen. Eli mainittakoon myös Greta Thunberg vaikuttajana, joka onnistui jopa rikkomaan aika-avaruusjatkumon ja vaikuttamaan tulevaisuudesta.
Albumin kannessa on komea heppa, hiukan vääristyneessä otoksessa. Mistä moinen idea?
- Idea kannen hevoseen tuli valokuvaaja Niina Vatasen näyttelystä, jossa näin tuollaisen vääristyneen hevosen. Niina otti sittemmin Pesosta promokuvia samassa vääristyneessä hengessä ja hevonen kannessa tuntui hyvältä idealta, joten teimme sitä varten hevosesta uuden version. Greta Thunbergin lailla myös tämä hevonen liikkuu vapaasti ajassa ja paikassa, symboloiden siten levyn kuulijan päänsisäistä matkustamista.
Kenen puhetta kuullaan Dear residents of this land... -introssa?
- Äänessä on ystäväni Ranjit Menon, osittain Hanoi Rocksin takia Intiasta Suomeen opiskelemaan muuttanut monilahjakkuus. Ranjit spiikkasi intron äidinkielellään Malayalamilla. Introssa sanotaan jotakuinkin: "Hyvät tämän maan kansalaiset, suoraan Helsingin undergroundista, iskevä huippuartisti – Veijo Peso!". Hänen kotikaupungissaan kuulemma käytetään paljon tuota "Hyvät tämän maan kansalaiset" -tervehdystä, joilla aloitetaan mitä mielikuvituksellisimpia puheita, joita pidetään ulkona säröllä olevien hyvin kovaäänisten megafonien läpi.
Spiikkauksista puheen ollen, onko tarkoituksesi esiintyä myös livenä jossain vaiheessa, ja jos on, niin minkälainen bändi/kokoonpano nousee lauteille?
- Kyllä livepuoli on kiikarissa ja olen sitä tehnytkin. Alun perin Peso-projektilla oli nimenomaan tarkoitus keikkailla ja levy tuli siinä sivussa. Keikoilla lavalle nousee – Veijo Peso! Eli teen soolona käytännössä livenä kaiken saman kuin levylläkin. 2019 tein jo vähän enemmän keikkoja, mutta korona sotki kaikkien livekuviot, enkä ollut siinä säännössä poikkeus.
Mitä seuraavaksi? Onko luvassa julkaisuja, striimi-keikkoja, videoita vai joko studiossa syntyy uutta musiikkia?
- Teen ehkä tältä levyltä vielä yhden musiikkivideon, jossa painottuu livesoittotekniikat. Olen ajatellut myös jonkinlaista informatiivista opastusvideota, jossa kertoisin instrumentaatiostani ja systeemistäni enemmän. Striimikeikkojakin tehtäneen. Going Places on myös tarkoitus julkaista yhden kasettifirman toimesta. Kakkoslevyn materiaalia on työstetty jo pitkälle ja alan äänittelemään sitä piakkoin.
Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.
- Käykää tsekkamaassa YouTubesta kaksi aiempaa musiikkivideotani. Suosittelen aloittamaan Various Places -biisistä, koska siitä saa vähän hajua tuosta livepuolesta. Ja jos haluatte tukea tekemistäni, niin Bandcampistä voi käydä ostamassa levyn digiversion, josta kilahtaa muutama kolikko Peson säästöpossuun. Se piristää näinä aikoina.
- Jos joku haluaa julkaista Going Placesin vinyylinä, niin ottakaa yhteyttä. Ja vielä lopuksi ehkä se tärkein; noudattakaa koronasuosituksia niin hyvin kuin ikinä pystytte, niin ehkä joku päivä päästään kaikki vielä keikoille.
Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Benjamin Phillips Nozdrachev
