12.02.2021
Maailman tuulet tuivertavat tätä nykyä arvaamattomasti, ja tämänkin hienon julkaisun ilmestymispäivämäärää on lykätty jo kuukausilla. Miljoonasade ja Jyväskylä Sinfonia ovat pistäneet jyväskyläläisen poprocklegendan biisejä uuteen uskoon, etsien kappaleista uusia puolia. Helmikuun 12. tuplalevyn digit ja fyysiset kappaleet ovat viimein saatavilla, eikä soittolistalla ole tietenkään ainoastaan ns. pakollisia numeroita.
Sateen Ääni
Okei, okei - tietenkään sinfoniaorkesterin ja poprock-yhtyeen saattaminen yhteen ei ole enää tässä maailman ajassa mikään vallankumouksellinen idea. Mielestäni toteutuksessa on kuitenkin huomionarvoista se, että kovasti teksteihin painottuneista kappaleista kuullaan nyt myös instrumentaaliset versiot. Eikä tämä ole mitään ’viuluja peruspaketin päälle’ -silailua, vaan sovituksista vastanneet Sampo Kasurinen, Mauri Sumén ja Jyrki Heikkilä ovat todella paneutuneet materiaaliin täydellä sydämellä.
Muutama vuosi sitten paluun tehnyt Miljoonasade on ehtinyt historiansa aikana tekemään yhtä jos toistakin. Muistan jopa olleeni joskus todistamassa ryhmän vedenalaista keikkaa, mutta kaiken keskiössä on aina ollut musiikki. Raitoja albumille on valittu vain kaksitoista kappaletta, ja nämä täsmälleen samat 12 kappaletta kuullaan siis myös instrumentaaliversioina.
Koska yksikään itseään kunnioittava bändi ei tahdo olla vain vanhoja hittejään toistava jukeboksi on myös Miljoonasade napsinut mukaan hyvän määrän yllättäviä valintoja, etenkin jos yllättäjät suhteuttaa 12 kuultavan raidan kokonaismäärään. Albumin avaa itseoikeutetusti bändin ensimmäinen, ja kenties jopa suurin, hitti, Lapsuuden sankarille, joka sai aikoinaan avata myös debyyttialbumin Pesuhuoneesta keittiöön.
Muutaman vuoden takaiset sinkkubiisit Ruusunnuppu ja Tänään rakastan ovat kumpainenkin kieltämättä hienoja sävellyksiä, mutta samaa nuoruuden taikaa niissä ei tietenkään ole. Tuoreemmasta materiaalista Maailma rakastaa unohtaa sen sijaan loikkaa suoraan silmille ja syliin, eikä vähiten huiman sovituksensa ansiosta – tätä varten mukana kannattaa olla täysi orkesteri. Vuoden 2016 Sähköinen Rouva Maa -albumi on edustettuna nimibiisillään ja Runoilija II, joista kumpikin seisovat tukevasti jaloillaan ja puolustavat paluuta.
Vanhassa silti vara parempi ja Marraskuu kuullaan luonnollisesti, eikä muotoa ole lähdetty sorkkimaan liikoja. En suinkaan väitä, että Ostarin helmi olisi mitenkään unohtumaton kappale musiikkihistoriaa, mutta jokin tämänkin biisin riveissä ja simppelissä melodiakulussa vain toimii. Vanhemmasta materiaalista esiin on nostettava myös albumin kohokohdaksi nouseva Merestä löytynyt, joka ei ole menettänyt voimaansa – ennemminkin päinvastoin.
Poppia ja rockia isolla orkesterilla, vaan ei biisejä suuremmilla äänivallituksilla. Miljoonasade voikin jatkaa hyvillä mielin kohdin kevään mahdollisesti tapahtuvaa konserttitapahtumaa, jos maailman tuulet sen vain suovat.
Mika Roth
