Rylos: Solarworks 1 & 2

Miltä varsinaisesti ottaen maistuu porkkananmakuinen heavy rock? Tuota kysymystä kotimainen metalliorkka Rylos on pyrkinyt avaamaan jo vuosien ajan. Pohdinta ja puntarointi ovat synnyttäneet nyt kahden albumin mittaiseksi kasvaneen teemateoksen, jonka ensimmäinen osa, Solarworks Pt. 1, julkaistiin jo syksyllä 2018. Avaruusmatkat ottavat kuitenkin aikansa, joten saaga saa seuraavan lukunsa vasta nyt.

Inverse Records

Reilun kahden vuoden takainen ykkösosa sai siis jatkoa taannoin, itse asiassa jo viime vuoden puolella, kun Rylos palasi takaisin matkoiltaan. Kannessa loistaa oranssi aurinko – kuinkas muutenkaan – ja meno on tuttua sekä turvallista. Rylos on aina rakastanut rapsakoita melodioita, jotka kantavat myös tämän kokonaisuuden kumpaakin albumikammiota.

Pääasiallinen työntövoima löytyy jykevästä ja nopeasta rytmityöstä, jossa Misca Muhli antaa rumpupatteristolleen todellista kyytiä, eikä bassotaiteilija Matti Sorsa päästä itseään yhtään sen vähemmällä. Nopeus ja riemukkaat kurvit pistävätkin taas muistelemaan power metalin tuttuja lakeja, jotka Rylos on ottanut komeasti haltuun. Kuninkaiden paikalla patsastelevat kuitenkin kitarat ja komeasti kiskaistut vokaalit, jotka eivät kiippareita kylkeensä kaipaa.

Entä miltä reilun kahden vuoden takainen Solarworks Pt. 1 -pitkäsoitto kuulostaa tässä päivässä? Avaruusmatkailun lakeja pyöritelläkseni: huima vauhti on johtanut siihen, etteivät porkkanautit ole ikääntyneet juuri päivääkään titaanisen aluksensa sisällä. Super-Duperstore pamahtaa yhä leukaperiin kuin kymmenen tonnin raastin, ja Meltdownin lyriikat tuntuvat jopa pelottavan ajankohtaisilta nyt, kun maailma on ottanut jälleen pari harha-askelta arvaamattomaan suuntaan. Mitenkäs ne massan ja energian fysikaaliset lait taas menivätkään?

Interstellar Explorerin koukut nappaavat myös edelleen tiukasti ja saavat vanhat NWOBHM-palasetkin purskahtelemaan herkullisesti hampaiden välissä. Rylos on aina osannut tehdä kunniaa juurilleen, kuulostaen silti samaan aikaan tuoreelta ja väkevältä. Ensiluokkainen sinkkubiisi ja ykkösosan avaaja Leaving Earth pitää myös yhä mainita erikseen, koska näin napakoita ralleja on vain niin paljon maailmassa. Celestial Rendezvous osaa puolestaan tunnelmoida, sortumatta kuitenkaan äitelään sokerisuuteen, joten kaikki palaset ovat tälläkin saralla paikoillaan.

Taannoin ilmestynyt Solarworks Pt. 2 saa sisaruksensa tavoin vähintäänkin lentävän lähdön, kun sinkkukaksikko Pure Energy / Black Liquid Fixation kajahtavat peräjälkeen maisemaan. Tämän yks-kaksi iskusarjan jälkeen kaipaakin jo kompassia kouraansa, jotta tietää missä päin ylös taas mahtoikaan olla. Etenkin sinkuista jälkimmäisen melodiakuvio on niitä, jotka jäävät pysyvästi kaikumaan takaraivoon, mutta vain ja ainoastaan positiivisella tavalla. Ryhmä tekee nyt myös kansikuvalla kunniaa Iron Maidenin legendaariselle Eddielle, tai sitten kyseessä on mitä härskein varkaus/vahinko.

Sanotaan että jatko-osien on aina oltava synkempiä, raskaampia ja majesteetillisempia, mutta Rylos on onneksi antanut piut paut moiselle säännölle. Toki Solarworks Pt. 2 on tekstiensä puolesta tulkittavissa tummempisävyisemmäksi osaksi, mutta vaikka albumin sulkeva Me or Machine jättääkin paljon auki – mm. oven jatko-osalle – on toinen kierros mielestäni jotenkin energisempi, menevämpi ja innoittavampi.

Miltä siis näyttää Rylosin matka, nyt kun Afterburner on antanut sille lisävauhtia, ja Hive on paljastanut mahdolliset salaisuutensa? Näitä pähkinöitä voi purra vaikkapa albumin kanssa julkaistun Adventure of Rylos – Solarworks the Game -tietokonepelin parissa. Aiempaa powerimpi ja mahdollisesti pari unssia painavampi lasti jatkavat mielestäni juurikin kohti oikeita suuntia, joten toivokaamme myötäisiä aurinkotuulia myös vastaisuudessa porkkanauteillemme.

Mika Roth