Joulusinkut 2020
Anthuan: Valkea lumi
AN Entertainment
Anthuan nimen takaa löytyy Anton Kettunen, joka saattaa olla muistakin yhteyksistä tuttu. Siis muistakin kuin pelkästään musiikin puolelta. Yhdessä tuottaja-säveltäjä Matti Kankkosen kanssa luotu Valkea lumi -kappale sai kuuleman mukaan alkunsa jo vuonna 2017, mutta lopullisen muodon löytäminen otti oman aikansa. Ydin on kaipuussa toisen luo, joka mitä selvimmin on saamassa päätöksensä, kun joulu tuo ihmiset yhteen.
Onneksi kappaleen kulmia pohdittiin riittävän pitkään, sillä Valkea lumi -kappale on mielestäni osapuilleen täydellinen joulubiisi. Kappale on selvästi popin puolella maailmankarttaa, mutta samaan aikaan modernin vetävä. Tätä täytyy pitää melkoisena saavutuksena, sillä samaan aikaan biisi on kuitenkin perinteisillä joulupopin jekuilla pelaava numero. Rytmipuolella pursi keinuu miellyttävästi, vokaaleissa nojataan puolihuolimattomasti niin räpin kuin loungenkin pylväisiin ja piano tuo muassaan ripauksen jazzahtavaa vibaa. Kepeää vaan ei kertakäyttöistä, ja lyriikoidenkin puolella uskalletaan yhdistää uutta vanhaan, kun valkea lumi peittää maan. Oikein maistuva aperitiivi, josta sopii siemailla enemmänkin pitkin iltaa.
Mika Roth
Antti Railio: Sydämeeni joulun teen
Playground Music Finland
Antti Railio on tietysti tuttu televisiosta ja joulukonserttijutuista jo ennestään, mutta kun suomalainen artisti tarttuu kahden suomalaisen musiikkilegendan luomaan kansalliseen musiikkiaarteeseen, niin tokihan siihen pitää reagoida. Entä mitä uutta
Kassu Halosen säveltämään ja
Vexi Salmen sanoittamaan joulukappaleeseen voidaan sitten löytää armon vuonna 2020?
Luterilainen tapa viettää joulua on hiljentyä, pohtia ja punnita mennyttä vuotta.
Vesa-Matti Loirin alkuperäinen versio osasi kiistatta ruksata kaikki tarvittavat boksit noista kulmista. Railio ei onneksi lähde edes hakemaan samaa tulkintaa, vaan luottaa vahvaan ääneensä, josta hehkuu uskomaton määrä sydämen lämpöä. Taustan orkestraatiot ovat periaatteessa vähäeleisiä, mutta loppua kohden messu kasvaa kunnes Railio päästää hetkellisesti ’heavyrockäänensä’ irti. Onko tuo sitten kokonaisuuden kannalta edes tarpeen? Ainakin peliliike erottaa uuden version vanhoista tehokkaasti.
Mika Roth
Bleached: Jingle Bells
Dead Oceans
Rock’n’roll sopii myös jouluun, siitä ei liene mitään epäselvyyttä. Ja nyt kolahtaa kovaa & korkealta, sillä
Bleached vastasi kesän 2019 yhdestä kovimmista rock-levyistä. Olen sittemmin palannut tasaisin väliajoin
Don’t You Think You’ve Had Enough? -pitkäsoiton pariin, joten ilahduin todella törmätessäni
Clavinin sisarusten johtaman orkesterin joulusinkkuun. Biisihän on vanha ja tuttu, mutta mitä siitä saadaankaan puristettua esiin?
Pääosin ryhmä seurailee tuttuja uria, kunnes koittaa huutosakkimaisen väliosan aika ja nimikirjaimista saadaan runsaasti iloa irti. Siihen päälle vielä isosti soitettuja kelloja – tietysti – ja voittava kaava on kasassa. Calvinit viettivät kuuleman mukaan lapsuudessaan suhteellisen maallisia jouluja, joten tutun rallin kääntäminen rakettirolliksi ei tuota ongelmia ja onhan tässä sellaista toisenlaista joulun riemua. Kitara raastaa riehakkaasti, laulu on tietysti kohdillaan, kertosäe taotaan mistelin antamin voimin maisemaan ja kipaleesta on saatu kasvatettua reilusti päälle kolmeminuuttinen rockjuhla. Tämä paketti on tosi kova!
Mika Roth
Daggerplay: Let’s Have a Peaceful Christmas
En väitä olevani mikään vallaton
Slade-fani, mutta jokin tuon reippaan englantilaisen rockryhmän otteissa on aina miellyttänyt. Tietysti legendaarinen 80-luvun joululevykin on tuttu, ihan jo sen takia, etten ole sattunut viettämään lapsuuttani ja nuoruuttani radiottomissa luolissa. Helsinkiläinen
Daggerplay paiskoo tiskiin pari astetta punkimpaa rockia, mutta jokin tässä tuo väistämättä mieleen myös brittien touhun. Ehkä se on se pieni jouluinen välke ja tuike, mikä tälläkin raidalla on havaittavissa.
Jouluun kuuluvat tietysti olennaisena osana perinteet, niin ruoan, koristeiden, lahjojen kuin etenkin musiikin saralla. Let’s Have a Peaceful Christmas voidaan laskea iloiseksi ja tiedostavaksi joulurocktsibaleeksi, jossa rehvakkaan muodon kainalossa muistutetaan niistä oikeasti tärkeistä asioista. Rauhasta, rakkaudesta ja etenkin siitä jouluisesta asenteesta, joka kääntää negatiivisen positiiviseksi ja puolityhjän glögilasin täydeksi pikariksi. Kun vielä kaiken kukkuraksi itse biisi on erinomainen rock-siivu, niin helppohan tässä on vain nojata taaksepäin ja nauttia Daggerplayn tarjoamasta rekikyydistä.
Mika Roth
Frozen Factory: Christmas Crazy (feat. Lily M)
Aivan viimeisenä mukaan sinkkukoosteeseen ehti vielä mainioksi heavyrockpumpuksi osoittautuneen
Frozen Factoryn tuore sinkku, joka julkaistaan itse asiassa vasta perjantaina. Kipakkaa ryhmää avustaa naisvokalisti
Lily M, jonka ääni istuukin hienosti
Stephen Bakerin laulun kanssa samalle sohvalle. Vai pitäisikö sanoa, että samalle kontrollipaneelille, kun biisin tarinana on tulevaisuudessa tapahtuva intergalaktinen reissu jäniksenä kotiin jouluksi. Kyllä, luit oikein. Eli tarina on periaatteessa tuttu, mutta se on vain siirretty avaruuteen, tuosta käymättömistä korpimaista vihoviimeiseen.
Christmas Crazy on nimensä veroinen heavyrockittelu, jossa kepeä hard rock on napannut kiinni ruorista ja hyvä fiilis säteilee jokaisesta ohi kiitävästä auringosta. Kuuleman mukaan raita on pistetty pakettiin suhteellisen tiukassa aikataulussa, mikä kuuluu positiivisena välittömyytenä sekä reippaana etupainona. Tästä nostetaan tietysti hattua rumpali
Marianne Heikkiselle sekä basisti/kiipparisti
Tomi Hassiselle, jotka uurastavat kuin pukin pajalla konsanaan.
Mika Roth
Ismo Leikola: Taika vuodenaika
Kaiku Recordings
Hetkinen, kansainvälistä uraa luova stand up -koomikko laulamassa joululaulua? Joulunpunaiset hälytyskellot pärähtivät kieltämättä soimaan, kun
Ismo Leikolan joulusinkku tuli vastaan. Kansikuvakin vain pahentaa tilannetta, vaan mitä paljastui dancen kiiltävien paperien ja teknohtavien nauhojen takaa?
Jynkyttävä teknorytmi tuo välittömästi mieleen millenniumin aikaiset jytäpikkujoulut, joista muistan edelleen tarpeettoman paljon. Huumori on joulumusiikin(kin) saralla vaarallinen elementti, jota heilutellessa konkareillekin on tapahtunut kivuliaita haavereita. Tipe-tipe-tip-tap pamahtaa iloisesti laatikosta, mutta en oikein osaa kaiketi asennoitua näihin ha-ha-hassutteluihin riittävän mertarantamaisesti. Toisaalta: tämä järjetön hölmöily iskee taatusti kuin terästetty booli pikkujouluissa, joissa tunnelma kohoaa nopeammin kuin – pukin reki. Pinnat apuna häärineelle tuottaja
RAFAELille, jonka nimi päätynee kilttien listalle. Nyt tarvitaan todellakin sitä joulun taikaa, tai ainakin riittävästi terästettyä munatotia.
Mika Roth
JP Leppäluoto: Heinillä härkien kaukalon
Playground Music Finland
JP Leppäluoto on jo pidempään kuulunut mm.
Raskasta Joulua -joukkoon, joten joululaulut istuvat herralle kuin punainen pukin päälle. Ja kuten olettaa sopii, on vanhasta ja rakkaasta joululaulusta lähdetty työstämään jotain uudenlaista. Kuuleman mukaan biisistä on muovautunut todellinen keikkajyrä, joten tulkintahan lähtee elämään aivan omaa elämäänsä Leppäluodon bändin osaavissa käsissä. Ja onhan alkuperäinen sävellyskin jostain 1600-luvun Ranskasta, joten kappale on elänyt jo monta elämää.
JP Leppäluoto on tietysti vokalisti paikallaan, ja häneltä luonnistuu niin väkevämpi ilmaisu kuin hiljaisuuden rajoillakin herkin askelin liikkuva tulkinta.
Elias Kahilan sello sekä
Samuli Erkkilän sopivan niukasti annosteltu sähkökitara ovat myös tärkeitä palasia tässä tulkinnassa, joka samaan aikaan tekee kunniaa menneelle ja siirtää vanhan laulun tähän päivään, näihin ongelmaisiin aikoihin. En kovinkaan usein lämpene näin hartaiden joululaulujen modernisoinnille, mutta nyt työssä ovatkin mestarit.
Mika Roth
Khruangbin: Christmas Time Is Here
Dead Oceans
Joka päivä oppii jotain uutta, jopa näin joulusesongin aikaan. Enpä olisi osannut arvata aiemmin, että vanha kunnon Christmas Time Is Here on alkujaan sävelletty
Tenavat TV-sarjan jouluspessua varten. Tuo fakta selittää näin myös kansikuvan, jota ehdin jo hieman ihmetellä. Biisistä tehtiin itse asiassa jo tuolloin vuonna 1965 kaksi versiota, laulettu ja instrumentaali, jotka kumpainenkin soivat klassikoksi laskettavassa spessussa.
Psykedeelisesti sävyttyneen rock’n’soulin, funkin ja vastaavien kanssa puuhailevan
Khruangbinin näkemys on itse asiassa laulettu, mutta kuulaan loungeilun taustatapettiin uppoavat vokaalit ovat niin vaimeita, että eipä niistä juuri selvää saa. Silti krediitit kuuluvat sävellyksestä vastaavalle
Vince Guaraldille ja tekstittäjä
Lee Mendelsonille. Sovitus tekee kunniaa alkuperäiselle, jazzahtavalle ja übercoolille chillailulle ja teksasilaisten toteutus saakin kiistatta leijumaan kohti kattoa. Tämä paketti on pehmeä, ihanan, upottavan, rentouttavan ja virvoittavan pehmeä.
Mika Roth
Kipinät: Hei, joulumieli
Kipinät-kuoro on jyväskyläläinen vuonna 2018 perustettu sekakuoro, joka keskittyy rytmimusiikkiin. Kesäinen
Poikkeustilassa-sinkku oli raikas veto vakavassa tilanteessa ja yhtä ajankohtainen on myös uusin sinkku. Joulumieli – mitä se oikein on, mistä se syntyy ja kuinka sellaisesta voisi saada kiinni, kun nuo kaiken maailman murheet puskevat joka tuutista niskaan? Ehkäpä heleä kuorolaulu, joka kuuluu jo muutenkin olennaisena osana jouluun, voisi olla tiketti henkiseen joulumaahan.
Hei, joulumieli -kappale polveilee jazzahtavan sovituksensa voimalla, ja a cappella nyt sopii juhla-aikaan kuin misteli oviaukon yläpuolelle. Kuoronjohtaja
Kaisa Halmemiehen säveltämä ja sanoittama kappale hyödyntää 80-luvun suurten joulupophittien sfäärejä ja duurissa puksuttava biisi täyttää plus kolme minuuttiaan siten, että aina jää nälkä enemmällekin. Jos siis kärsit adventtimurheista ja jouluväsymyksestä, niin nautipa tästä lämmin annos joulumieltä.
Mika Roth
Lord Est: Tappituntuma
Kaiku Recordings
Joulu on – tai paremminkin sen pitäisi olla – läheisyyden aikaa, joten ilmankos
Lord Estiä korpeaa poikkeuksellisen kovasti, kun ei pääse enää millään tappituntumaan. Suomireggaen grand old man tarjoaa siis pari astetta rasvaisempaa kinkkua, mutta hyvän maun rajat pysyvät edelleen ehjinä. Korona putsasi kenties jokaisen keikkakalenterin, karkotti lähes kaikki läheltä, mutta eihän kaikkea voi etäistää, vaikka mikä olisi.
Kriiseistä syntyy usein parhainta taidetta, eikä Tappituntumakaan mikään hullumpi kipale ole, jos nyt sitä on vaikea kutsua uudeksi jouluklassikoksi. Jouluhenkisyyden tip-tap-tip-tapit voi tietysti tulkita kahdellakin tavalla, mutta dancehallin iloisessa kolinassa voi oikeastaan vain nojata taaksepäin, hymyillä leveästi ja antaa mennä. Samalla voi unelmoida niistä ihanan paineettomista päivistä, jolloin voi taas murheitta lojua aurinkolomilla ja juhlia täysissä baareissa – noin saatesanoja lainaillakseni. Jouluhenkisyyttä on monenlaista.
Mika Roth
Mari Rantasila: Eka joulu
Texicalli Records
Joulu on perinteisesti perheen yhteinen juhla, jossa isät ja äidit ehtivät olla lastensa kanssa kerrankin yhdessä. Leikitään leikkejä, puuhaillaan kaikkea kivaa, lekotellaan ja vain nautitaan toisten seurasta. Entäpä sitten ne toiset perheet, ne jotka eivät ole ns. ehjiä?
Mari Rantasilan joulusinkku on tarina ensimmäisestä joulusta yksinään, kun rakas lapsi on toisen vanhemman luona.
Aihe on arka, mutta Eka joulu ei onneksi sorru yhtäältä murheen alhoihin ja toisaalta saarnaamaan asioiden rikkoutuneisuudesta. Tämä kappale on pieni hetki, suora toteamus asioiden tolasta. Vaikka tilanne on kertojalle kipeä, hän ymmärtää ja hyväksyy sen. Mitä siis voit tehdä? Seurata toisten jouluriemua kauempaa ja lämmitellä omilla muistoilla? Pohtia jo seuraavan vuoden joulua, kun tämä vuosi on ns. menetetty? Hankala aihe on otettu käsittelyyn kauniin kappaleen avulla, jonka on säveltänyt
Suvi Isotalo ja jonka tekstissä Rantasila on osunut mielestäni juuri oikeisiin kohtiin.
Mika Roth
Minna Eleonoor: Oot mun joulu aina
Music Production Alliance
Minna Eleonoor luo omia sanojaan lainatakseni mansikanmakuista rakkauspoppii, mikä sopii tietysti joulun aikaan kuin lahjat muhkean kuusen juurelle. Oot mun joulu aina -kappale on omistettu juuri sille ihmiselle, joka tekee joulustasi joulun arvoisen. Ja mikä olisikaan sopivampi alkupiste uudelle sävellykselle?
Tuleva joulu ei monessa kodissa välttämättä kulje aivan samoilla raiteilla kuin aiemmat, eivätkä läheiset ihmiset ole itsestään selvä aarre ja lahja nyt, kun maailma on muuttunut. Siihen päälle kuin pistetään vielä arjen kiire ja pyhien mukanaan tuoma paine, niin onkin hyvä pysähtyä hetkeksi ja kuunnella tätä kaunista popballadia. Minna Eleonoor vie kappalettaan eteenpäin lähinnä pianolla, vaikka takaa kuuluu mm. joulunkelloja. Fokus on kuitenkin sanoissa, lauseissa, jotka löytävät joulun ihmeistä tärkeimmän: aidon ja oikean läheisyyden. Ehkäpä se on ainoa asia, jonka pitäisi löytyä jokaisen joulun toivelistasta.
Mika Roth
Reeta Vestman: Jouluna he kaikki ovat täällä
HPN Recordings
Laulaja-näyttelijä
Reeta Vestman lähestyy joulua muistamisen ja muistojen kautta. Kappaleen on säveltänyt muusikko-pianisti
Jiri Kuronen ja tekstin siihen on kirjoittanut
Anna-Mari Kaskinen, joka on kokenut joulu- ja hengellisen runouden taitaja. Taustavoimat ovat siis kohdillaan, vaan kuinka on itse kappaleen ja sen tulkinnan laita?
Kiistatta Vestmanin esittämä kaunis balladi on mitä upein ja mieltä nostattavin. Valokeilassa on oikeutetusti laulu, pianon koristellessa vähäeleisesti taustoja ja enemmänkin luodessa tunnelmaa. Muistaminen, muistoissa kulkeminen, rakkaimpien kaipuu – näinä aikoina, kun jouluna kaikki eivät enää välttämättä olekaan täällä ja halattavissa. Lyriikat saavatkin tänä jouluna aivan uudenlaisia tasoja ja merkityksiä. Tekstissä vilahtelevat tutut termit ja kuvastot, mutta sokerisuus ei muutu missään vaiheessa luotaantyöntäväksi äitelyydeksi, vaan vokalistin sanoja ihan oikeasti uskoo.
Mika Roth
Tara Lee: Christmas Time in Dublin City
Riverman Records
Tara Lee on irlantilainen laulaja-lauluntekijä/näyttelijä, joka on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut aktiivinen niin elokuvien, televisiotuotantojen kuin musiikinkin saralla. Iso sinkkuketju saa nyt jatkoa peräti päälle kuusiminuuttisesta Christmas Time in Dublin City -kappaleesta, josta on tosin saatavilla myös vajaa kaksi minuuttia lyhyempi, radioystävällisempi versio.
Minkälainen sitten on Dublinin kaupunki joulun aikaan? En ole koskaan käynyt vihreällä saarella, mutta ainakin tämän herkän balladin perusteella siellä kannattaisi piipahtaa ainakin joulun aikoihin. Tara Leen kappale on mitä suorin ja puhtain rakkaudenosoitus omalle kotikaupungille, jonne hän ei tänä vuonna ole päässyt näkemään. Muistoissa tutut paikat kuitenkin elävät ja lämpimän tunnelmallinen kappale maalaa kuulijoille kuvan kaupungista, joka on todellinen ihmemaa. Eri kadut, kulmat ja alueet näyttäytyvät kuin hitaimmassa paraatissa, joulun hengen rauhoittaessa mielen. Kotiin ei ehkä voi päästä, mutta muistoja meiltä ei voi ottaa kukaan.
Mika Roth
The Cribs: Christmas (Alle Year Long)
Sonic Blew
Jouluna on hyvä olla lähellä sukulaisia. Tästä kulmasta pohdittuna englantilainen rock-ryhmä
The Cribs nauttii melkoisesta etulyöntiasemasta, onhan kyseessä kolmen veljeksen muodostama trio.
Jarmanin veljesten yhtye nautti etenkin 10-luvun alkupuolella menestyksen hedelmistä, tosin marraskuussa ilmestynyt
Night Network -albumikin otettiin pääosin positiivisesti vastaan.
Entä ovatko joulun merkantilismiset voimat sitten kesyttäneet meluisan rockryhmän?
Ei todellakaan, vaikka biisin soundissa nostetaankin hattua menneiden vuosien ja vuosikymmenten jouluisille rock-siivuille. Jouluinen ei tarkoita kuitenkaan juustoista, joten taustan kellot ja kilkkeet pidetään aisoissa, eikä lapsikuoro pääse (luojan kiitos) ääneen. Napakka perusriffi, jykevä rocksoundi ja säkeistöissä jalkaa nostetaan kaasulta sen verran, ettei touhu tukehdu omaan massaansa. Siihen kun lisätään vielä kaarteleva laulumelodia, niin kasassa on todellinen rock-täsmäisku keskelle joulufiilistä, josta ei jää puuttumaan mitään. Mittakin on sopivasti siinä neljän minuutin tietämissä.
Mika Roth
Tuija Rantalainen: Harjutorin joulusaunassa
Playground Music Finland
Toisille joulu on yhtä juhlaa, toisille se on enemmänkin selviytymistaistelua, jossa kekseliäisyys pistetään testiin.
Tuija Rantalainen kertoo meille rahdun arkisemmasta joulusta, jossa työttömyys ja verokarhun raskaat mätkyt vievät joulun ihmeestä sen ihmeen pääosin pois. Onneksi sentään löytyy saunakavereita, ettei tarvitse ihan yksin olla Tetriksensä kanssa.
Pääosin akustinen kappale on muodoltaan selvimmin popin puolta pitävä, tosin soitinpaletiltaan rikas ilmaisu ottaa tuubasta ilon irti ja pianosta niitä parempia nuotteja kaveriksi. Päämelodia vie mukavasti ja sovituksen nykivä marssi vaihtuu yhdessä hetkessä tunnelmalliseksi pyörteilyksi, aivan kuin ilma täyttyisi hetkittäin oikeasta lumesta. Biisistä on myös stadin slangilla ikuistettu versio, mutta kun Helsinki on osa Suomea, eikä toisinpäin, päädyin tämän yleiskielisen muodon äärelle. Ja sehän maistuu kuin vain parhain joulusilakkarulla, jos ne lohet sitten jäivätkin pöydästä tällä erää.
Mika Roth
U.S. Girls: Santa Stay Home
4AD
U.S. Girls on monikkomuotoa nimessään käyttävä yhtye, jonka kuitenkin muodostaa vain yksi muusikko:
Meghan Remy. Alkuvuodesta jo seitsemännen pitkäsoittonsa julkaissut U.S. Girls on syystä tai toisesta jäänyt aiemmin täysin huomioitta Desibeli.netin sivuilla, joten johan oli jo korkea aika korjata tilanne. Remy on viehättynyt popin vapaampaan laitaan ja lapsuus Illinoisissa sekä opiskeluajat Oregonissa kuuluvat taustalla, vaikka Remyn sympatiat punkimpaan musiikkiin ovatkin löydettävissä lähinnä asenteista ja teksteistä.
Jouluhan on kulutuksen aikaa, ja juuri tuota vastaan U.S. Girls asettuu. Eikö olisi parempi ihan koko planeetan kannalta, jos ne lahjavuoret jäisivät jakamatta ja jouluna keskityttäisiin antamisen sijaan koko juhlan taustalle jääneeseen ideaan: läheisyyteen, hiljentymiseen, sydämen lämmön löytämiseen? Lopetetaan siis napajäätiköiden sulattaminen ja chillaillaan toisenlaisen joulun viileydessä – sitä sopii jokaisen tahollaan miettiä.
Mika Roth
Verhot: Luistinradan laidalla
Joulu on valon ja ilon aikaa, mutta eihän se aina niin mene kuin elokuvissa. Ja tarkoitan tällä nyt niitä Hollywoodin kimaltavan kirkkaita jouluelokuvia, jossa kaikki kääntyy lopulta imelällä tavoin parhain päin. Helsinkiläinen indie-rockyhtye
Verhot kiteyttää oman joulukappaleensa hengen osuvasti saatetekstin otsakkeella:
Joulu se on yksinäisenkin joulu. Kuinka paljon yhdessä lauseessa voidaankaan sanoa?
Verhot on osannut hyödyntää postpunkin pehmeämpää puolta taiten, ja sinne hattaramaisten synapoppilvien tienoille kohoaa myös Luistinradan laidalla. Biisihän on kaunis kuin talviyön tähtitaivas ja yksinäisyyden teemaa pyöritetään upein kurvein, tekstin keskipisteen sijoittuessa nimenomaan yhteisiin hetkiin ja niiden synnyttämään kaipuuseen. Etenkin kertosäkeessä jäähän piirtyvät kaarrokset murskaavat silkalla kauneudellaan, jokaisen yksityiskohdan asettuessa kohdilleen. Vastapuolella säkeistöjen varjot pitävät sisällään surun ja kaipuun lisäksi myös jotain muuta, jotain johon voi tarttua viimeisillä voimillaan. Luistinradan laidalla on kylmää mutta kaunista, joten kukapa sen ääreltä tahtoisi pois lähteä.
Mika Roth
Viitasen Piia: Eilen luvattiin lunta (Hoosianna)
Texicalli Records
Joulusinkkukoosteen vanhempia julkaisuja on kiistatta
Viitasen Piian Eilen luvattiin lunta (Hoosianna) -kappale, joka ilmestyi alkujaan jo vuoden 2015
Uni onnesta -albumilla. Joulunaikaan sijoittuva biisi on kuitenkin jäänyt aiemmin käsittelemättä, joten napataan kiinni Texicallin puffaamasta tarinasta, jossa haetaan jälleen hieman erilaista kulmaa valon juhlaan.
Mistä on joulu tehty? Lahjoista, lumesta, haaveista – vai kaikesta tuosta? Nämä kysymykset tietysti risteilevät monien mielessä, kun lapset laulavat Hoosiannaa ja taivaalla on erilaisia pilviä. Viitasen Piian kyky luoda elon pienistä muruista sielua koskettavia tarinoita on aina ollut samaan aikaan jotenkin ihmeellistä ja tavallista. Sanat ovat tuttuja, melodiat usein vähäeleisiä ja sovituksetkaan eivät räjäytä portteja, mutta pienistä puroista syntyy toistuvasti suuria virtoja. Slide-kitaran kaihoisa soundi, kaipuu valkoisesta (lapsuuden?) joulusta ja unen maailmojen leviäminen todellisuuteen – siitäkin on joulu tehty.
Mika Roth
Lukukertoja: 3090
