Down By The Laiturin lauantai

Rankan edellisen illan jälkeen kesti hieman kauemmin selvitä Jokirannan hälyyn. Teinimeiningit ohitettiin nopeasti ja Donnan terassit ja Ponttoonin lava keskellä jokea kutsuivat hetkeksi. Lazybonez esitti letkeää jazzia ehkä hieman aikuiseen makuun. Tanssahtelijoita riitti ja tunnelma oli mukava, mutta juuri nyt se ei iskenyt. Samppalinnan vuorelle nousevien tuskaisten rappusten jälkeen pääsin kuulemaan muutaman hyvän poppiksen ja encoret Kemopetrolilta. Porukkaa riitti myös päälavalle ja meno oli yhtä hyvä kuin koko ajan joka paikassa. Edellisillan nuorta porukkaa ei ollut niin paljoa joukossa, olivathan erityisesti iltapäivän bändit olleet hieman aikuisempaan makuun (Suurlähettiläät, Remu ja Tommi Läntinen). Muutaman vuoden perinteinen festaribändi soitti ihan mukavasti, mutta Laura Närhellä taisi olla kurkku kipeä.

Turun poplahja The Crash veti kaunista musiikkiaan ilta-auringon valaistessa maailmaa. Kuultiin muutamia legendaarisia vanhempia biisejä kuten Sugared, paljon hyvää edellisen Wildlifen musiikkia sekä muutama uutukainen juuri tekeillä olevalta levyltä. Uusissa biiseissä tuntui olevan vielä enemmän 80-luku soundia, eikä se välttämättä ole hyvä juttu. Porukka toivotti kotikaupungin pojat innolla vastaan, lauloi mukana ja tanssi hurmassa. Mukavaa menoa, kovin samanlaista kuin aiemmillakin Crashin keikoilla, mutta onneksi huomattavasti parempaa kuin viime syksynä Säätämöllä. Kiireesti hulisevan kaupungin läpi ja Säätämön hyvin poikkitaiteelliseen iltaan. Kitarapop jatkui, kun toinen turkulaisbändi Daisy pääsi vauhtiin. Edellisnäkemältä kehittynyt ja musiikillisesti kasvanut bändi sai loppuun myydyn Säätämön mukaansa. Hieman liikaa Teemu Brunilan nasaalia ääneensä napannut Thomas Lilley lauloi hyvin ja vahvasti. Hymykuopista lisäpisteitä... Bändissä on potentiaalia, mutta omaa tyyliä olisi ehkä syytä kehittää vielä hieman.

Kahvi on loppunut Säätämöstä ja energiavarat finito. Jengi bailaa, mutta itselläni alkaa pimetä. Suomenkielisen hiphopin ainut oikeasti arvostettava bändi Tulenkantajat soittaa ja vetää yleisöä keinuttamaan lantioitaan. Saksofoni ja muut instrumentit nappaavat ja sanoituksissakin taitaa olla ideaa. Kahvin ja ulkoilman puutteessa vaihdan paikkaa ennen poikien loppuspiikkejä. Kahvi piristää ja taas jaksaa bailata. Feenixissä esiintyneen Quintessencen tasokas jazz ja soul soljuvat sieluun. Emma Salokosken ääni ja laulutaito ovat vertaansa vailla. Muijassa on todella tyyliä. Porukkaa oli riittänyt myös Feenixiin vaikka paikka ei pursunnutkaan samanlaista energiaa kuin kaikissa muissa mestoissa. Jotenkin hienostunut ja liian aikuinen tunnelma ei oikein napannut, mutta hieno musiikki piti liikkeessä. Hyvää vaihtelua rocki-meininkiin.

Mahtavaa soulia ja funkia kuultiin Pikku Torren täydessä pubissa dj:den tahdissa. Piitu & Felix laittoivat parastaan ja tuttuja oli kiva moikata. Seuraava keikka kuitenkin kutsui ja Torren soul jäi lyhyeen visiittiin. Takaisin rakkaaseen, mutta kuolevaan Säätämöön. Mitä Turussa tulee enää olemaan, kun tämä paikka lakkautetaan? Onneksi illan ja Säätämön tämänkertaisen historian viimeinen bändi oli ylienerginen Boomhauer, joka myös saa kiittää menestyksestään osittain tätä klubia. Boomhauer halusikin antaa parastaan vaikka melkein puolet yleisöstä katosi Martti Servo & Napanderin jälkeen. Stetsoneille osoitettiin kunniaa ja garage-rock paahtoi porukkaa yhä kuumeneviin tunnelmiin. Saku Krappalan karisma on yhä kasvanut ja välispiikit lähentelevät Suomen parhaan titteliä, mutta bändi personoituu ehkä liikaakin laulajaan. Rockimpaa kuin olin muistanut, mutta ei niin repivän grazyä kuin joskus. Jengi jaksoi bailata pilkkuun asti ja sanoa hyvästit yhdelle Suomen parhaista keikkamestoista.

Turkulaiset bändit olivat tänään olleet kunniassa, muutenkin mahtava meno ja fiilis oli vallannut koko kaupungin. Vaikka ilmat eivät aina olekaan olleet niin helteiset, ei se ole haitannut. Lauantai jatkui jatkojen merkeissä aamuun asti ja sunnuntaille jäi yritys raahautua Jokirantaan. Vahvistunut periaatteeni pitää kivaa koko ajan on toteutunut loistavasti ainakin tämän viikonlopun osalta. Down by the Laiturin pitäisi nyt viimeistään olla vakuuttanut paikkansa kesän ehdottomana aloituksena. Kaikki klubit ja Samppalinnan festarialue olivat täynnä samoin kuin kaupungin rannat ja ilmaiskeikat.

Nelli Korpi