Pienet - Toukokuu 2020

erisan: .DFG

erisan on sama asia kuin Mikael Rantanen, jonka uusi EP on melkoinen pala purtavaksi. Ensinn�kin levyn nimi, .DFG, saattaa viitata hyvinkin moneen eri suuntaan ja instanssiin. Eik� otsakkeen takaa l�ytyv� musiikkikaan mit��n peruspaukutusta ole, vaikka elektroniset maisemat jytisev�t ja jysk��v�tkin mielikuvitusta virvoittavasti.

Artisti itse kutsuu luomustaan vaihtoehtoiseksi electronicaksi, josta l�ytyy niin lo-fi kuin glitch -vivahteita. Kuvaus on kiistatta osuva, etenkin kun siihen lis�t��n viel� termit noise ja avantgarde. EP:n kuusi raitaa kest�v�t yhteens� l�hes puoli tuntia, tosin ankkuriraita dngrfllngglss42, jonka nimi siis ihan oikeasti on edell� mainitun muotoinen, nappaa kakusta itselleen l�hes 12 minuutin lohkon.

H�lyn ja musiikin raja saattaa usein olla vaikeasti m��ritelt�v� ja juuri tuo raja-alue on mielest�ni erisanin valtakunnan ydint�. Kaiken pohjana toimii rytmi, jossa tuntematon m��r� ��ni� on t�rm�ytetty toisiinsa, venytyksen, muuntamisen ja k�sittelyn luodessa roskasta taidetta ja p�invastoin. Mit� t�st� nyt sanoisi? Musiikkia moottoriteiden rakentamisen katseluun ja halki ostoskeskusten skeittaamiseen? Kummaa elektroa, jossa on kuitenkin vetovoimaa, ideaa ja luonnetta. Samat ainekset toistuvat ja vaikka k�sitellyt puheosuudet olisi voinut heivata bittilastista, on .DFG v�hint��nkin jotain totaalisen erilaista.

Mika Roth

---

KAIUT: Fenris / Sherwood Babylon

Helsingist� ja Keski-Uudeltamaalta ponnistava psykerockia soittava KAIUT on perustettu jo vuonna 2016, mutta ryhm� korostaa ty�tapojensa verkkaisuutta sek� biisien riitt�vi� hautomisaikoja. N�ill� pohjustuksilla oletan sinkun kummankin raidan olevan jo ohi untuvikkoik�ns�, mik� my�s kuuluu sovitusten hienojakoisuudessa.

Avauksena soiva Fenris ei varsinaisesti piirr� mieleeni muinaista pohjoisen susipetoa, mutta raidan progehtavassa rockissa on kielt�m�tt� sangen ikiaikainen fiilis. Ilmava liito nostattaa satunnaista kuulijaa aina vain ylemm�s, kunnes pitk�n kitarasoolon aikana saavutetaan jo progeusvaisen pilviverhon yl�puolinen taivas. Sherwood Babylon velloo astetta tai kahta metallisempana, s�r�isten kitaravallien muuttaessa maisemat v�lill� lyijynraskaiksi. Nytkin jokainen kohta ja k��nn�s on kuitenkin tarkoin pohdittu, kitaran viedess� karavaania eteenp�in moninaisin soundein.

Kaksi biisi�, 12 ja puoli minuuttia. Kipaleet saavat siis kehitty� ja kasvaa rauhassa, mutta vokalistin kankeahkon englannin lis�ksi en n�e t�ss� juuri petrattavaa. Puollan my�s sutta kisassa, joka on yll�tt�v�n tiukka.

Mika Roth

---

Kes�maa: EP III
Summerland Productions

Turkulainen Kes�maa sai alkunsa vasta viime vuonna, mutta niin vain julkaisuhistorian korkannut EP-trilogia saadaan jo n�in varhaisessa vaiheessa p��t�kseen. Loogisesti nimetty EP III kertoo saatekirjett� lainatakseni kes�n kaipuusta ja sopivan laiskuuden hyv�ksymisest�. Eli positiivisissa fiiliksiss� kuljetaan kohti kes��, murheiden j��dess� taustapeiliin.

Vastustamattoman naiivi ja p�iv�npaisteinen Takaisin aurinkoon -poppis saa jo pohtimaan, ett� kuinka tosissaan t�t�kin auringonkukkapeltoa nyt maalaillaan, mutta mit� sit� moisia murehtimaan. Saatatte ved�tt��, mutta tunnen l�mm�n kasvoillani ja uskallan antaa jalkojeni loikkia Viel�kin t�ss� -biisin tahdissa. Onko t�m� nyt jotain retroiskelm�poppia, varustettuna 70-luvun progehuuruilla ja The Smiths kitaroilla � tied� h�nt�.

Mennyt on mennytt�, mutta n�ht�v�sti my�s t�t� p�iv�� ja huomista. Yhtye ei sen kummemmin paljasta tulevia suunnitelmiaan, mutta EP-trilogian perusteella toivon tarinan jatkuvan tulevaisuudessakin. Iloista ja folkahtavaa retrokitarapoppista kun ei ole koskaan liikaa.

Mika Roth

---

Lionskull: Lionskull EP

Saatesanojen mukaan Lapua-Sein�joki-akselilta kotoisin oleva Lionskull soittaa �tunnelmallista grind/deathia�, mutta tunnelmallisuus on termin� t�ss� yhteydess� ��rimm�isen tulkinnanvarainen. Ryhm�n itsens� mukaan nimetty EP on tinkim�t�nt� turpasaunaa, jossa raskaus ja ehdottomuus ovat ohittaneet teknisen hinkkauksen ja nyanssien ylist�misen.

The Core ja The Distance litistyv�t kumpainenkin alle kolmen minuutin mittaisiksi raivonpurkauksiksi, kun taas ankkuriraita The Room ottaa neliminuuttisessa mitassaan rahdun deathimman l�hestymiskulman samaan pommitusruutuun. On tosin todettava, ett� viimeisen siivun v�liosa yll�tt�� mukavasti ja rytmitt�� samalla koko kiekkoa. Samalla tulee todistettua j�lleen kerran se tosiasia, ett� heng�hdystauot ne ikimuistoisimmat selk�saunat takaavat.

Lionskull on ryhm�n esikoinen ja t�ysin omin voimin luotu kokonaisuus, aina miksausta ja masterointia my�ten. Ei mik��n maailman persoonallisin avaus, mutta omassa genress� kaikki tarvittavat boksit saadaan jo ruksattua paksulla tussilla.

Mika Roth

---

Paraferia: Paraferia EP

Paraferian taannoinen Turmio-sinkku oli todella tuhtia kamaa. Suomenkielisess� metallissa p��see harvoin hehkuttamaan raskasta mutta groovaavaa otetta, mutta niin vain Turmio pamahti kummankin tolpan kautta maaliin. Nyt tuliannos on kasvanut nelj�n raidan mittaiseksi, eik� joukossa ole l�ysi� laukauksia.

Musiikkivideonkin tuekseen saanut Loppuunajettu lienee biisikvartetin rullaavin numero, pahaenteisen fiiliksen hiipiess� nurkista hiljalleen keskemm�lle huonetta. Vokalisti/kitaristi Oskari Grahn ja basisti/vokalisti Aleksi M�kel� tekev�t raidalla kelpo j�lke�, nelikon muita j�seni� mitenk��n aliarvioimatta. Synkiss� vesiss� ui my�s osuvasti nimetty Min� el�n, sin� et, jolla herrain metalli py�rii vinhasti ja ehk� rahdun verran deathimmin keskustansa ymp�ri.

Paraferian paketti on jo esikois-EP:ll� siin� m��rin kelpo kuosissa, ett� t�ss� j�� ihan kieli pitk�ll� odottamaan syksymm�ksi luvattua jatkoa.

Mika Roth

---

Phenol: Shatter EP

Helsingin suunnilla vaikuttava Phenol julkaisi ensimm�isen EP-levyns� viime vuonna, ja paljon muuta taustatietoa orkesterista ei sitten olekaan l�ydett�viss�. Biisien keskimitta niin oletettavalla esikoisella kuin t�ll� uudellakin EP-levyll� painuvat reilusti p��lle viiden minuutin, mutta musiikki on kaikkea muuta kuin pitk�stytt�v��.

Kiekkoa on helppo kutsua teosmaiseksi jo sen perusteella, ett� kappaleiden nimet ovat: One, Two, Three ja Heal. Kuulija voi itse p��tell� mist� t�ss� parannutaan ja kuinka prosessi etenee, mutta kuulasta kitarapoprockia ja kaihoisasti kaiutettuja kitaravalleja voi toki kuunnella ilman sen kummempaa taustatarinaakin. Naisvokalistin utuinen ��ni miltei uppoaa taustaan, mutta pysyy kuitenkin sen verran pinnalla, ett� j�ljet j��v�t ja mielenkiinto pysyy yll�.

Shatter on siis tavallaan hajonnut nelj��n eri osaan, mutta toki jokainen raita toimii my�s omillaan. Keve�, jopa toiveikkaaksi tulkittava One sek� syvimm�lle dream popin utuisiin pilviin uppoava Heal osoittautuivat helpoimmin purettaviksi numeroiksi. T�m� ei kuitenkaan v�henn� raitojen sisarusten merkityst� ja kertaistumalta nautittuna joukkona biisikvartetti toimiikin selvimmin.

Mika Roth

---

Py�rteet: Joutilaisuus ja sattuma

Kauheimmissakin tragedioissa voi piill� my�s siemeni�, joista kasvaa jotain kaunista ja muistettavaa. Py�rteet sai alkunsa, kun nimen takaa l�ytyv� artisti j�i ty�tt�m�ksi alkuvuodesta 2020. Pian tuli koronakin ja putsasi muiden b�ndien kanssa t�yteen rustatut keikkakalenterit ja �kkiarvaamatta oli rajattomasti aikaa. Pian kasassa oli musiikkia ja miksip� noita sattuman kautta syntyneit� kappaleita ei julkaisisikin, ja n�in olemmekin sitten t�ss� hetkess�.

Kuulenko koronan ja ty�tt�myyden myrskyaallot sitten n�iss� viidess� EP:n kappaleessa?

Hmm, kyll� ja ei � sill� kaikenhan voi tulkita aina niin monin eri tavoin. Kun Ajelulla alkaa lopussa vonkumaan venyneen kasettinauhan tavoin, muuttuu folkahtava pop liev�sti v��ristyneeksi kuvajaisekseen. Saatesanoissa kerrotaan, kuinka yksin puurtaessa sietokyky omille virheille kasvoi ja tuo orgaanisuus my�s kuuluu � p��osin positiivisena tekij�n�. Joutilaisuus ja sattuma voisivat olla ensimm�isen levyns� aikaisen Kauko R�yhk�n kummallinen taideprojekti, jossa bassolinjan vaeltelu on silkkaa uutta aaltoa. Iskut vinkkaa my�s mahdollisesta pop-kaavasta, kun siivu vain p��see vauhtiin ja Upeaa avaruus on esimerkillinen ankkuri.

N�m� ovat hieman sijoiltaan olevia pieni� kappaleita, joiden n�enn�inen huolimattomuus on luultavimmin tarkoin suunniteltua sumutusta. Taika syntyy n�et joskus yll�tt�vist�kin paloista, kuten Py�rteet esimerkill��n osoittaa.

Mika Roth

---

Renegaatti: J��leinikki / Luominen

Renegaatti k�ytti aiemmin esiintymisnimen��n Renegaatti Lepp�st�, mutta paljon muuta perustavanlaatuista eroa t�st� ei sitten menneeseen verrattaessa l�ydyk��n. Renegaatti antaa meille kaksi kaunista proge-numeroa ihailtavaksi, muodon kutitellessa folkahtavan popin kylki� ja tunnelmallisen singer-songwriterin kitarakoteloa.

Huimaan yhdeks��n minuuttiin saakka kasvava J��leinikki on murskaavan kaunis ja h�lyinen raita, jonka sielua tuntuu vaivaavan jatkuvasti jokin m��rittelem�t�n kipu. Kappaleella vieraileva njihe p��see tekem��n t�ydellisen yll�tyksen, mutta pohjoissaameksi lauletut rivit luotaavat toisaalta sieluja vastustamattomalla valovoimallaan. Niin saamelaisten kuin koko planeetan puolesta huolta kantava numero on karun kaunis ja silottelematon.

Luominen nojaa vahvemmin akustisiin kitaroihin, puhaltimiin ja folkahtavan progen loputtomaan maailmanpy�r��n, jossa kaikki lep�� sopusointuisessa kierrossa. Runoilija Helena Anhavalle omistettu kappale lymy�� sisaruksensa kyljess� kuin hymyilev� pikkusisko, jonka t�ytt� kauneutta ei v�ltt�m�tt� edes huomaa. Renegaatti lupaa albumia viel� t�ksi vuodeksi, jolla s�hk�isyys on osa suurempaa kuvaa ja t�m�n sinkun perusteella jokainen otettu askel on perusteltu.

Mika Roth

---

Rillip��: Rillip��

Rillip�� ei juuri sen kummemmin taustoita omia tekemisi��n ja valintojaan. Ex-NHL95-kitaristin uusi sooloprojekti on melodista punkrokkia tummalla sivujuonteella, ja siin� se. Musiikkiannoksen kokonaismitta on kolme ja puoli minuuttia, miss� ajassa maailmaan ehdit��n saattamaan kokonaista kaksi (2) s�vellystaideteosta.

Ensimm�isen� kuultava I�m Losing It pohjaa ihan toimivaan kitarakuvioon, mutta laulu sijoittuu aivan liian syv�lle h�lyisess� ��nimassassa. Lis�ksi kun soundit ovat suoraan autotallin takasein�st�, on biisist� hetkitt�in vaikea nauttia ilman irvistely�. Melodista kyll�, punkkia ilman muuta, mutta miksi haaskata tarttuva aihio n�in matalatekniseen suoritukseen.

On the Thin Ice ei kaavaa juuri muuksi muuta. Kitara on p��ll�, rummut kolisevat kurkkupurkkien tavoin ja laulun puolimelodinen huojunta saa pohtimaan, josko t�ss� edes lauletaan kunnolla mikrofoniin p�in. Kitararaita tarjoaa j�lleen suurimman ilon, mutta kuinka paljon nytkin hukataan lo-fi kortin taakse. R�k�isyys ja rosoisuus kunniaan, mutta rahdun selke�mpi ��nimaisema my�s, kiitos.

Mika Roth

---

Teini-ik�: teiniika.zip

Ei, t�ss� ei ole mit��n kirjoitusvirhett�. Yhtyeen nimi on Teini-ik� ja heid�n debyytti-EP:ns� nimi on todellakin teiniika.zip. Saatesanoissa lupaillaan tuotantoa, jossa nousuhumalaiset trance-soundit ja v�kivaltabiitit ly�v�t rehvakkaita yl�vitosia, mutta miten mahtaa olla itse lopputuloksen laita?

Tauin vahvistamana esitetty Scootti on todellisuudessa kaunis rakkauslaulu, joka kuuleman mukaan on ep�virallinen jatko-osa Robinin Frontside Ollielle. Toinen apuvoimin luotu numero, Clicbait, on Automaattinen tunteidenk�sittely -yhtyeen kanssa synnytetty teollisuuspainajainen, jonka eri osat eiv�t tunnu istuvan mill��n samalle ruudulle. Vai onko tuo piinaava kontrasti biisin koko idea? Niin tai n�in, t�ll� r�j�hdysaineen kaavalla ei kaadeta viel� pilvenpiirt�ji�.

Pipi nakuttaa, kolisee ja kaikuilee, mutta on ihan oikea rakkauslaulu. Pehme� laulu ja hempe�t v�lisoundit tekev�t gutaa, kuten my�s p��t�ksen� kuultavan Keulii ku Kendallin maalailut. En sitten tied� kuinka auvoista se Jennerink��n elo oikeasti on, mutta haaveillehan on aina tilaa. Vaikea EP hahmotettavaksi, mutta ainakaan Teini-ik�� ei p��se syytt�m��n rohkeuden puutteesta, mik� on jo ensimm�inen voitto.

Mika Roth

---

Teitur: Modern Era
Playground Music

F�rsaarilta kotoisin oleva Teitur on tehnyt pitk�n ja kunnioitettavan uran aina vuodesta 1997 saakka. Tuona aikana laulaja-lauluntekij� on julkaissut joukon soololevyj�, sek� avustanut monia muita eri tavoin musiikin luomisessa ja ikuistamisessa. Parin vuoden takainen I Want to Be Kind -albumi niitti j�lleen kiitosta ja tuore EP lupaa j�lleen uuden syklin k�ynnistymist�. Kiertueenkin piti l�hte� liikkeelle jo maaliskuussa, mutta sitten maailman meno k��ntyi uuteen suuntaan.

Nelj�n raidan mittainen EP on silti upea kokonaisuus, jonka kaksi sinkkuraitaa, Holiday Inn ja Clara, ovat sanalla sanoen mestarillisia pikku pophelmi�. Teiturin l�mmin ja l�heisyytt� huokuva laulu��ni on vain syventynyt vuosien varrella, eiv�tk� s��steli��sti soitetut soittimet asetu tarpeettomasti laulun tielle. Etenkin koskettimien puolella Teitur ja alankomaalainen monitaituri REYN ovat saavuttaneet pieni� ihmeit�, mutta toisaalta REYN on jo pitk��n tehnyt musiikkia elokuviin, joten hienosyisten tunnelmien luominen on herran leip�laji.

Modern Era on kauneudessa ja ajattomuudessa kypsytetty taskukokoinen popihme, jonka ��ress� hiljentyy kuin huomaamatta. Murskaavan kaunista.

Mika Roth

---

Two of Us: Love Is a Religion

Two of Us on porilainen rock-kvartetti, joka soittaa englanninkielist� poprockia varustettuna vahvoilla melodioilla, sek� komeilla draaman kaarteilla. Vuonna 2019 ryhm� voitti Karmarock-festivaalin studiostipendin, joka johti nelj�n biisin mittaisen EP-levyn luomiseen.

N�ht�v�sti julkaisu on ryhm�n ensimm�inen, mik� selitt�isi osin liev�n persoonattomuuden. Mutta � ja t�m� on iso mutta � se ei peit� tai v�henn� mill��n tavoin nelikon vahvojen s�vellyskynien ter�v�mpi� piirtoja. Always Attracted To Wrong Kind of Girls on j�rkytt�v�n tarttuva melankoliapoprokkis ja h�m�r�mmiss� huoneissa viihtyv� Midnight Sonnet syttyy tuleen varoittamatta, muistuttaen sopivasti muistakin vaihtoehdoista.

EP:n kaksi muuta raitaa, To One Whose Name Was Written in Water ja For As Long As You Like (An Homage to Gabriel Garc�a M�rquez) osoittavat ainakin sen, ett� lyhyiden otsikoiden keksiminen on hankalaa. Lis�ksi kumpikin raita antaa kyll� lupauksia, mutta lopputulokset ovat jotenkin tarpeettoman harmahtavia. Ideat ovat toimivia ja oivallukset osuvia, joten tulevaisuudessa uskokaa niihin vankkumattomammin ja jo alkaisi tapahtua isomminkin.

Mika Roth

---

Vainaja: Kiviristi

Deathin ja doomin v�liss� on aina tilaa pienell� okkultismille, mink� my�s vuonna 2010 perustettu Vainaja hyvin tiet��. Synkkyyteen viehtynyt trio on julkaissut jo pari albumia, joilla myyttisen Wilhelm Waenaan yl�s kirjoittamaa tarinaa on k�yty l�pi. Kyseess� on Suomen 1800-luvun historiaan pohjautuva Vainajan kirkon legenda erilaisine sivujuonteineen.

Pirun loputon pelko ja t�m�n voimien yht� loputon avun tarve ovat saaneet niin saarnasmiehet kuin heit� kuunnelleet laumat tekem��n toisinaan melkoisia hirmutekoja, kuten my�s t�ss� tarinassa. Kiviristi on my�s musiikillisesti raskas tapaus, sill� kahden raidan yhteismitta painuu p��lle 21 minuutin. Murinaa ja synkk�� maalailua kuunnellessa tuleekin pohdittua, ett� ollaanko t�ss� nyt progehtavan deathdoomin parissa, kun biisirakenteet menev�t uusiksi ja suorastaan elokuvalliset osuudet viev�t huomiota uusiin suuntiin.

Alistuneet sielut on tarinansa puolesta tavallaan johdantoa tulevalle, sill� kun Polku k�ynnistyy katoaa kaikki valo niin musiikista kuin teksteist�kin. Helvetin raskasta kamaa, kirjaimellisesti. Pakko antaa silti tunnustusta onnistuneesta kuolonm�rin�st�, joka saa ristit kellahtelemaan kumoon tuosta vain.

Mika Roth