Musta Valo loistaa toivoa, voimaa ja lohtua
10.05.2020
Musta Valo on kulkenut pitkän matkan sitten vuoden 2014 Uusi aika on täällä -pitkäsoiton. Desibeli.net haastatteli Lauri-Matti Parppeita, jutun kulkiessa etenkin uusimman, neljännen albumin ympärillä. Aiemmin tiukkoja dogmia itselleen asettanut ryhmä on luonut materiaalia enemmän ryhmänä ja kitararaitojakin saatiin nyt latoa isompiin pinoihin.
Vuonna 2018 julkaisitte viiden biisin mittaisen Talvipuutarha EP-levyn, josta itse pidän todella paljon. Tavallaan EP kuulostaa uuden levyn pikkusisarukselta, mutta kuinka itse näette tai koette näiden kahden julkaisun väliset mahdolliset yhteydet?
- Kaikki on haurasta -albumia tehtiin melkein kolme vuotta, ja halusimme sen jälkeen tehdä mahdollisimman nopeasti ja spontaanisti jotakin uutta. Talvipuutarha-EP äänitettiin reilussa viikonlopussa ja julkaistiin noin kuukausi äänitysten jälkeen.
- Sama tekemisen tyyli säilyi jossain määrin uudella albumilla. Levy sävellettiin, sovitettiin, treenattiin ja äänitettiin kokonaan vuoden 2019 aikana, ja prosessi oli koko ajan hyvin tiukasti kiinni nykyhetkessä. Luomisvimma oli aika kova, ja teimme jopa lisää biisejä kesken albumin äänitysten ja jätimme jo valmiiksi sävellettyjä raitoja tyystin pois. Pois jäi myös levyn ensimmäiseksi sinkuksi tarkoitettu Iguazu, joka ehdittiin jo julkaistakin tammikuussa 2019.
Musiikkinne on tummaa post-poppia, josta voi löytää myös postpunkin kohtalokkuutta ja uuden aallon terää, mutta kuinka itse määrittelisitte oman musiikkinne? Genreviittojen käyttö on aina hankalaa ja ikävääkin, mutta onko esimerkiksi jotain yhtyeitä tai artisteja, jotka ovat erityisesti innoittaneet teitä kaikkia, tai ainakin joitain teistä?
- Olemme viime aikoina hakeneet tietoisesti ideoita ja ajatuksia täysin toisenlaisesta musiikista kuin mitä itse eniten kuuntelemme, ja sovittaneet ideoita bändillemme sopiviksi. Tuleville sukupolville -albumilla on paljon ideoita ja kaikuja esimerkiksi 1990-luvun trip hopista ja elektronisemmasta musiikista. Omalta osaltani tämän levyn biisejä innoittivat erityisesti Fever Ray, Talking Heads, Prince, LCD Soundsystem, Beach House, Shortparis ja FKA Twigs.
Jossain vaiheessa suunnittelupöydällä viivähti jopa ysäri-breakbeat kiekon teko ja seuraavan levyn referenssinä on ollut meemi, jossa Tupac ja Bach paiskaavat kättä. Tuleva on siis monella tasolla avoin.
Sinkkubiisinne Saariston lapset kertoo ymmärtääkseni käsistä karanneesta ilmastonmuutoksesta ja nykyisessä karanteenimaailmassa kaikki on kieltämättä toisin kuin ennen. Kaksoisolento-kappaleessa todetaan puolestaan, että planeettamme on jo tuhottu. Onko kaikki siis mennyttä?
- Saariston lapset on eräänlainen post-apokalyptinen Astrid Lindgren -novelli. Albumin syvin teema on minusta kuitenkin toivo. Elämme mahdollisesti aikaa ennen kaikkein pimeintä hetkeä, mutta se tarkoittaa myös sitä, että vielä on aikaa tehdä mitä vaan. Oma sukupolveni, minä mukaan lukien, saattaa olla liian mukavuudenhaluinen saadaksemme mitään aikaan, mutta ehkä tulevat sukupolvet repivät kaiken palasiksi ja rakentavat jotain parempaa. Elin levyä sävellettäessä itsekin isoja muutoksen aikoja ja olin matkalla kohti paljon, paljon parempaa elämää.
- Kuuntelin albumin teon aikana paljon 1990-luvun musiikkia. Silloin maailmaa ravistelivat HIV-epidemia ja otsonikerroksen oheneminen. Toinen niistä taisteluista on osittain voitettu, toisen kanssa on vielä paljon työtä, varsinkin kehittyvissä maissa, mutta siinäkin on nähtävissä hyviä merkkejä. Koronaviruksen jälkeen moni asia ei voi enää olla kuten ennen, ja toivottavasti muutos johtaa siinäkin parempaan.
- Toisaalta – tämä albumi on myös eräänlainen todistuskappale siitä, että me tiesimme kyllä, mitä tapahtuu, mutta emme osanneet oikein tehdä mitään. Meillä oli arkiset sydänsurumme ja huolemme, joiden kanssa yritimme pärjäillä. Bertolt Brechtin runossa, josta levyn nimi tulee, pyydetään, että tulevat sukupolvet arvioisivat edeltävien touhuja armollisesti, ja eipä tässä voi muuta toivoa. Yritämme parhaamme!
Voiko - ja pitääkö - musiikilla muuttaa maailmaa?
- Voi ja pitää, mutta luultavasti se tapahtuu ennen kaikkea henkilökohtaisella mikrotasolla. Musiikki voi tehdä ihmisistä empaattisempia, tai auttaa ajattelemaan asioita uudella tavalla. Me olemme pienen yleisön musiikkia, ja tuskin saamme maailmaa mullistettua, mutta yksittäisen ihmisen elämän saatamme hyvinkin muuttaa. Ainakin itsemme olemme pelastaneet monta kertaa.
- Musiikin metatasollakin voi vaikuttaa. Mustan valon tekstit ovat erityisesti kakkoslevystä lähtien olleet mahdollisimman inklusiivisia, jotta kuka vain voisi asettua tekstin kertojaksi. Jos mainitaan tytöt ja pojat, voi samaan aikaan mainita kaikki muutkin.
Hyvälle on siis aina sijaa ja Parppei toteaa kappaleiden auttaneen ihan jo häntä itseäänkin. Maailma on kieltämättä näinä päivinä vaikea paikka elää, mutta kuinka Musta valo on selvinnyt tilanteesta? Ainakin keikkoja on jouduttu perumaan, mutta aiotteko tehdä perutun julkaisukiertueen myöhemmin kesällä?
- Soittelemme syksyllä ja toivottavasti jo loppukesästä keikkoja, joista tiedotamme myöhemmin. Toivoimme myyvämme ison määrän levyjä levynjulkaisukiertueella, ja siten tilanne tekee aika ison loven taloudellisesti, mutta ei näissä hommissa varsinaisesti voittoa ole ennenkään tehty.
- Teimme myös studioliven valosuunnittelijan ja kuvaajan kanssa, ja ihmettelimme itsekin, miten hyvin soitetaan. Harmittaa, että ihmiset eivät päässeet todistamaan timanttista keikkakuntoamme, mutta ehkä päästään tykittelemään ja räjäyttämään yleisön päät tämän kriisin toisella puolella.
Uuden albumin materiaali on syntynyt suurimmaksi osaksi Parppein ja kitaristi Timo Kuismasen yhteistyönä. Lähtökohtina ovat toisinaan sävelet ja rytmit, joskus jopa hienon kuuloinen soundi on toiminut sytykkeenä.
- Syksyllä Timo lähetti pedaaleistaan löytämänsä hienon kitarasoundin, ja tuota puhelinäänitystä luuppaamalla ja leikkelemällä syntyi uuden albumin raita Mun on päästävä kotiin. Musiikin kirjoittaminen yhdessä on jännittävämpää, yllättävämpää ja antoisampaa kuin yksin puuhasteleminen.
- Nykyään rakennamme sävellyksiä kollaasimaisesti pienistä palasista ja ideoista sen sijaan, että ne olisi sävelletty kitaralla sängyn reunalla. Siihen nähden, miten eheältä biisit lopulta usein kuulostavat, leikkaa & liimaa -tyyppinen sävellystyömme on välillä aika kaoottista. Esimerkiksi Kaikki mun ystävät kävi läpi vaiheet noise-shoegazesta Radiohead-henkiseen sovitukseen ennen kuin muuttui raumalaiseksi kankeaksi funkiksi, ja välillä kokeilemme vaan sotkea kaikki palaset ja katsoa, mitä tapahtuu.
Biisit kuitenkin treenataan yleensä valmiiksi ennen studioon menoa ja muu ryhmä osallistuu kuuleman mukaan yhä enemmän myös itse materiaalin luomiseen.
- Pidämme kaikenlaisista spontaaneista kokeiluista ja jopa vahingoista. Pitkälti valmiiksi treenattuun Sinä päivänä kun kuolen -kappaleeseen keksittiin äänityksissä tehdä (rumpali Tuulin kauhuksi) kahdet rummut, äänittää kirkonkelloja ja sanoituskin löytyi vasta päivää ennen levyn lähtöä miksaajalle. Talvipuutarha-EP:n Talo on musta -biisiä äänitettäessä kosketinsoittaja Iiro pyysi minua vääntämään efektipedaalin reverb-aikaa. Juostessani auttamaan tiputin vahingossa kuulokkeeni synalle, ja ne painoivat yhden koskettimen alas. Biisiin syntyi uusi ja kiinnostavampi sovitus, joka jäi raidalle sellaisenaan.
Uuden levyn kappaleista vanhin on Musta valo soittaa mun kotonani, joka oli pyörinyt mukana vuodesta 2015 saakka.
- Olimme sopineet, että jos se ei tälle levylle päädy, kaikki demot siitä tuhotaan ja biisi unohdetaan lopullisesti. Olin täysin turhautunut ja kyllästynyt biisiin, joten lauloin siihen mahdollisimman typerän sanoituksen. Se yllättäen pelasti biisin tuholta ja unohdukselta.
Ja onneksi näin, sillä toki terhakka biisi ansaitsee elämänsä. Albumin sulkeva Kaksoisolento on jättimäinen raita, joka lähes yhdeksässä minuutissa esitetään kiehtova tarina, mutta Parppei ei ollut alussa lainkaan innostunut teoksesta.
- Muut olivat säveltäneet Kaksoisolennon keskenään, ja kuullessani sen treeneissä ensimmäisen kerran olin aivan pihalla biisistä. Turhautuneena soitin vitsillä päälle Prince-henkistä kitarasooloa ja improvisoin pahaenteisen sanoituksen, ja kappale oli äkkiä aika lailla siinä.
- Kaksoisolennon teksti perustuu hatarasti hirvittävään painajaiseen, joka taas liittyi entiseen traumaattiseen ihmissuhteeseeni. Muut taisivat kehottaa minua käyttämään sen sanoituksena jossain, joskus. Kun treenasimme kappaletta, yhdistin laulaessani painajaisen keskeneräisen elokuvakäsikirjoitukseni kohtaukseen, ja juttu alkoi äkkiä elää omaa elämäänsä ja muodostui joksikin ihan muuksi. Biisin henkilökohtaista tarkoitusta ja merkitystä en edes osaa tarkalleen avata, ja eri kuulijat tuntevat kokeneen jokainen sen hieman omalla tavallaan. Juhlissa tavatun kaksoisolennon jättämä viesti on kuitenkin selvä.
Sanoittaminen on myös asia, joka on kehittynyt ja muuttunut vuosien varrella.
- Olin nuorempana hyvin kiinnostunut kirjoittamisesta ja kappaleiden sanoittamisesta. Nyt Mustan valon kolmella uusimmalla levyllä biisit ovat syntyneet nimenomaan musiikki edellä, ja tekstit olen kirjoittamisen sijaan usein improvisoinut treeneissä biisejä soitettaessa tai lauleskelemalla demoa tehdessä. Tässä prosessissa häviän ehkä tekstien kirjallisessa laadussa, mutta jonkinlainen tunnelma tuntuu usein voittavan. Samalla se tekee bändistä jotenkin yhtenäisemmän.
- Olen ammatiltani elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja, ja usein hylätyt kohtaukset tai biisi-ideat vaihtavat tällä tavoin mutkattomasti paikkaa. Talvipuutarha-EP:n Kun ne ei ole kotona -biisin sanoitus pohjasi lyhytelokuvan käsikirjoitukseen. Elokuvaa yritettiin rahoittaa pari vuotta, ja kun sen toteutuminen vaikutti epätodennäköiseltä, päätin turhautuneena käyttää jutun sanoituksena.
Mitä seuraavaksi? Onko luvassa julkaisuja, videoita, striimattuja keikkoja treenikseltä tms.?
- Teemme muutamia korvaavia keikkoja syksyllä, mutta levy on siinä vaiheessa jo niin vanha, että olemme jo miettineet, pitääkö meidän julkaista jotakin uutta pysyäksemme ajankohtaisina. Nyt on opeteltava uusi tapa tehdä musiikkia netin yli, ja olemme jo vähän kokeilleet Logic-projektien muokkaamista Dropboxin välityksellä.
Musta Valo loistaa, mutta mitä se valaisee ja missä?
- Toivon mukaan toivoa, voimaa ja lohtua niille, jotka tulevat sen lämpöön.
Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.
- Emme ole näin älykkäitä ihmisiä kuin nämä vastaukset ehkä antavat olettaa. Eristys saa pään sekaisin. Ei tule todellisuudessa lainailtua Brechtiä kovin usein!
Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Anni Porrasmäki
