26.05.2003
Tavastia/Helsinki
Mummypowder oli juuri ehtinyt aloittaa, kun pääsimme Suomen rockin mekkaan Tavastialle. Porukkaa oli sateesta ja maanantai-illasta huolimatta aika paljon, mutta fiilis ei ollut mitenkään riehakas vaan syvälliset pohdinnat taisivat olla käynnissä lähes kaikilla. Mummypowder oli täysin uusi tuttavuus minulle, vaikka he ovat soittaneet jo pitkään ja ehtineet tehdä pari levyäkin. Vakavaa, kovaa soitettua kitararockia Verven ja 60-luvun kumppaneiden sävyillä saatiin kuulla nelisenkymmentä minuuttia. Laulajan ääni oli aika erikoinen. Se teki musiikista hieman ironisen ja naivistisen, mutta bändin ja erityisesti laulajan vakavuus muutti sen osittain korniksi. Oliko musiikki ironisen vakavaa vai vakavan ironista? Lopussa pelkäsin, että surumieliset biisit saavat laulajan itkemään. Oli hieman vaikeaa ottaa bändiä tosissaan, vaikka musiikki ihan kelpoa olikin.
Tanskan lahja brittipopille, Kashmir, aloitti vahvalla Travis-Radiohead-fiilistelyllä. Porukkaa oli yhä enemmän ja jopa lavan edusta täyttyi. Kauniit hitaat saivat pian seurakseen voimakkaampaa rockia ja muutaman biisin elektromausteilla. Myös Kashmiriin tutustuminen oli itselleni jäänyt muutamaan hittibiisiin. Surfing The Warm Industry ja Rocket Brothers saivat muunkin yleisön eniten innostumaan, vaikka vanhemmankin kaman tuntijoita paikalta löytyi. Keikalla kuultiin kattava annos kitararockia perinteisillä ja hieman alternatiivisemmilla soundeilla. Välillä koskettimet vaihdettiin toiseen kitaraan, välillä fiilisteltiin ilman bassoa akustisesti.
Kasper Eistrup, Henrik Lindtrand, Asper Techau ja Mads Tunebjerg soittivat tasokkaasti ja olivat itsekin innostuneita ensimmäisellä Suomen keikallaan saamastaan vastaanotosta. Vaikka yleisöstä huudettiin jossain vaiheessa, että puhukaa vähemmän ja soittakaa enemmän!, oli hienoa kuulla bändin fiiliksistä ja biiseistä itse keikalla. Kommunikaatio yleisön ja bändin välillä toimi. Tunnelma salissa kasvoi koko ajan ja jammailemaan päästiin pienen jäyhyyden jälkeen. Suurten suosionosotusten saattamina Kashmir soitti vielä pitkän encoren tunnin perussetin päälle.
Vaikka kokonaisuus olikin, täytyy myöntää, hieman tasapaksu, oli tämä ehdottomasti yksi vuoden parhaita keikkoja. Nousikin mieleen kesän festarit, onko niille tulossa yhtään tämän tyyppistä kitarapop-jengiä, ainakaan ulkomailta? Tässä olisi yksi loistava viimehetken kiinnitys. Vaikka brittipop olisi kuinka kuollut, sillä on yhä vankka kannattajakuntansa. Mikä muu sopisi paremmin rauhalliseen sunnuntai-chillailuun kuin tämä. Nytkin oli aivan mahtava fiilis päättää maanantai ja aloittaa viikko menemällä ostamaan uusi levy, Kashmirin maaliskuussa ilmestynyt Zitilites.
Nelli Korpi
