Pienet

Sinkut III - Huhtikuu 2020

24.04.2020

Anna Kokkonen: Sydänlaulu
Ranka

Anna Kokkonen on helsinkiläinen laulaja-lauluntekijä, joka julkaisi debyyttialbuminsa jo vuonna 2014. Kokkonen on sittemmin saanut kappaleillaan mm. radiosoittoaikaa mukavasti, ja etenkin sinkkuketju on ollut vahva. Sydänlaulun syntyhistoria ulottuu kuuleman mukaan kokonaisen vuoden päähän, sillä isosti soiva biisi syntyi pala kerrallaan, hakien oikeimman muotonsa ja tyylinsä.

Sydänlaulua voisikin kuvata puolittain sinfoniseksi poprockiksi, jossa osataan samaan aikaan iskeä silmää niin kotoisen iskelmän kuin progehtavan angloamerikkalaisen popinkin suuntaan. Materiaalia ja elementtejä on keitoksessa runsain mitoin, mutta ilmavuus ja nostattavuus ovat silti huipussaan. Keskiössä on kuitenkin Kokkosen melodinen ja persoonallinen lauluääni, jonka lämmössä koko biisi puhkeaa kukkaan. Sydänlaulu on tietysti kertomus rakkaudesta ja siitä, kuinka kaksi sydäntä voivat löytää toisensa – aivan kuten kaikki olisi määrätty jo tähdissä. Kaunis, tarttuva ja suuri pophelmi, jossa on silti sydämeen sopivaa pienuutta.

Mika Roth

AvAciA: Minun maa
V.R. Label Finland

Turkulainen metallitrio AvAciA jyräytti viime vuonna melkoisen myrskyn ilmoille, kun Uusi maailmanjärjestys pisti asiat tolalleen. Nyt on käynnistynyt uusi sykli, sillä Minun maa -sinkku on ensimmäinen lenkki viiden singlen ketjusta, jotka tulevat kuuleman mukaan muodostamaan lopulta Peilit EP-levyn.

AvAciAn tyylille ominaisesti raaka riffittely, armoton rytmipuoli ja myötäkarvaan silittävä melodisuus törmäilevät toisiinsa vajaan neljän minuutin ajan. Ensiyrittämällä sinkkubiisi saattaa vaikuttaa jopa rahdun sekavalta, mutta magia toimii, kunhan elementit ehtivät toiston kautta selkiytymään ja yllätykset käyvät tutummiksi. Lupaavana voi pitää myös sitä, kuinka energiatasot ainoastaan kohoavat kuuntelukertojen ropistessa tauluun. Tekstissä otetaan ymmärtääkseni kantaa suvaitsevuuden puolesta, tuhoavaa itsekkyyttä ja nurkkapatrioottisuutta vastaan. On yksi asia olla ylpeä juuristaan ja toinen, kun niitä ryhdytään suojaamaan kaikelta muutokselta ja liikkeeltä. Muutos ja liike kun ovat väistämättömiä.

Mika Roth

Boot: For the Greater God

Nyt ei taota kasaan saksalaista sukellusvenemusiikkia, eivätkä nämä bootsit myöskään rivitanssi kantria. Helsinkiläinen Boot on sitä vastoin puhdasta ja alkuvoimaista thrash metallia, johon on ropsahtanut myös mukaan kelpo määrä melodisen heavy metalin perinteisempää puolta. NWOBHM pitää nyt ainakin mainita erikseen, speed samoin. Mutta palkistossa on siis rytmiryhmä, säröinen sähkökitara ja jykevä laulu, eikä muuta tarvita kunnon metallipirskeisiin.

Aiemmin jo pitkäsoitonkin pyöräyttänyt ryhmä on vauhdikkaalla päällä ja For the Greater God tuntuu häivyttävän täysin ajan kaltaisen harhan ympäriltään, vaikka mittaa raidalle kertyy lopulta massiiviset viisi minuuttia sekä risat. Paljosta on kiittäminen Acceptia kaavapapereihin mukaan tuovan väliosan, josta siirrytään vaivattomasti kitarasoolon puolelle. Säkeistöjen taonta nostaa myös lopputuleman pistepottia, vaikka puhdasta täysosumaa ei tällä erää tulekaan.

Mika Roth

Dortmunder: Väistämisvelvollinen
Maaseutumusiikki

Myös tamperelais-helsinkiläinen Dortmunder on niitä yhtyeitä, jotka ovat ottaneet kantaa koronan manaamaan uuteen todellisuuteen. Suomenkielisen kantrirockin, arkibluesin ja zydecon vaikeasti rajattavilla raja-alueilla operoiva duo pistää kuitenkin jalalla koreasti ja haitarilla komeasti, kun ajankohtaiseen asiaan otetaan kantaa.

Väistämisvelvollinen on rempsakasti soiva kaksi ja puoliminuuttinen, jossa muistutetaan kaikkia henkilökohtaisesta väistämisvelvollisuudesta. Tässä karanteenitilassa kun kaikkien on väistettävä kaikkia, eikä duuniakaan voi tehdä kuten aiemmin. Modernilla rillumareilla ja iloisella otteella päästään kuitenkin pitkälle ja omalle beibillekin voidaan kertoa pilke silmäkulmassa, että nyt tarvitsee eristäytyä, ettei tauti pääse leviämään hallitsemattomasti. Kertosäkeen taustalla porisevat koskettimet, alati päällä risteilevä haitari ja kaiken kukkuraksi kunnon annos akustista sekä sähköistä kitaraa, ja avot. Kyllä tästä selvitään.

Mika Roth

Fernet Underground: Täällä & sun
Kynsinauhat

Sanotaan että ikä on pelkkä numero ja nuoruus silkka mielentila. Tilanne taitaa tosiaan olla tuo, sillä kun kuuntelin ensi kertaa Fernet Undergroundin ensimmäisissä sessioissa purkitettua sinkkua, kuvittelin joukon olevan hädin tuskin teini-iän ohittaneita jannuja. No, sieltähän paljastui joukko kokeneempia kettuja, mutta mm. Ruotomieli ja Kotoisat sävyt -orkestereissa kunnostautuneet rokkarit ovat päässeet kelpo vauhtiin uusimman projektinsa kanssa.

Täällä & sun -sinkulla 60-luvun garagenmakuinen rock ei pelkää ottaa tukea popin pielistä matkatessaan kohti unelmien shangri-lan loistetta. Sähkökitara on luonnollisesti tirehtöörin korokkeella, mutta niin levoton basso kuin villisti paukkuvat rummutkin ovat tasapuolisia tekijöitä isossa kuvassa. Tuohon kun lisää vielä tuntemattoman muusikon soittamat kiipparit, niin kaavan kaikki ainesosat on mainittu. Kaipuuta ja rakkautta julistava siivu nuijitaan kuosiin alle kolmessa minuutissa, kiidon ollessa nousujohteista, joten syksymmälle luvattua pitkäsoittoa odotellessa.

Mika Roth

Jade: Maailmanloppu
Jademagia Music

Modernia ja elektroakustista poppia luova Jade hämmensi ja ilahdutti taannoin Piirrä kartta minuun -sinkullaan, jossa järjettömän massiiviset popkatedraalit kasvoivat kiinni Lapin karuun ja kahlitsemattomaan luontoon. Nyt Jade on kääntänyt katseensa Intian suuntaan, mutta suomalaisuus ja länsimaisuus ovat edelleen vahvasti läsnä.

Kappale on kirjoitettu kaikille heille, jotka ovat elonsa syvimmissä murheiden laaksoissa. Maailma tuntuu kenties kaatuvan niskaan, mutta yö on kuitenkin synkin juuri ennen aamua, joten pitää vain uskoa omiin voimiin ja kohta raskaat pilvet jo väistyvät ja sumut hajoavat raikkaisiin tuuliin. Jaden uusi kappale on jälleen kerroksellinen äänitaideteos, jonka sisus on melankolisessa melodiassa ja koskettimien tukemassa laulussa. Soundeista voi löytää kokonaisia pienoisuniversumeita, joita voi – ja kannattaa – tutkia ajalla. Hiotut yksityiskohdat eivät kuitenkaan peitä sitä tosiasiaa, että sydän on tässäkin raidassa paikallaan. Murskaavan kaunista.

Mika Roth

Juutine feat. Costello Hautamäki: Nautitaan kesästä

Juutine nimen takaa löytyy pitkän uran hevimmän musiikin saralla tehnyt Janne Juutinen. Soolosinkulla meno muuttui kuitenkin radikaalisti, kun kaikki soittimet soittava artisti päätti tehdä musiikkia, jossa Popeda kohtaa Petri Nygårdin. Hardisti rokahtava lopputulos yllätti kaikki, tekijän itsensä mukaan luettuna. Suurin yllätys kuitenkin koettiin, kun Popedan herrat innostuivat siinä määrin, että jokunen konkari nähdään jopa musiikkivideolla.

Eikä herrain villiintyminen vedosta ole ennenkuulumatonta, koska todellisuudessa Nautitaan kesästä on mitä riemastuttavin rock-pläjäys. ’Nygård vaikutus’ biisissä on kaiketi humoristiset välipuheet, joita ei (luojan kiitos) yritetä räpätä millään tavoin. Kitarasoolo on luonnollisesti puhdasta timanttia ja kun taustalla hakataan pianoakin kuin pistoksissa oleva Jerry Lee Lewis, niin ei muuta kuin grilli ja sauna kuumaksi, makkarat paistumaan ja kukkia & mehiläisiä leikkimään.

Mika Roth

Kipinät-kuoro: Poikkeustilassa

Kipinät-kuoro on jazzahtavaan a cappella -rytmimusiikkiin keskittyvä kuoro, joka koostuu muusikoista ja musiikinharrastajista. Kollektiivia yhdistää rakkaus yhdessä laulamiseen sekä halu tuoda Jyväskylän ansiokkaalle kuorokentälle lisää säpinää. Kuoroa johtaa sen perustaja Kaisa Halmemies, joka on myös säveltänyt, sanoittanut ja sovittanut Poikkeustilassa-kappaleen.

Aihehan on siis mitä ajankohtaisin, sillä nykyisestä pandemia-aikakaudesta kertova numero käy läpi kolmessa minuutissa ne perusasiat. Eli: pysytellään riittävän kaukana toisistamme, suojellaan näin heikompia ja ihmetellään siinä samalla, että miten ihmeessä kaikki kääntyi kuin päälaelleen lyhyessä ajassa. Laulun monikerroksellisuus ei kaipaa soittimia taakseen, etenkin kun dum-dum-dumit antavat rytmin ja korkeat äänet koristelevat taustoja. Nais- ja miesäänet luovatkin rikkaan äänikankaan, joka tuntuu toistuvasti loppuvan kesken, juuri kun vauhtiin vasta päästiin. Ja aihehan on tärkeä, joten muistetaan käyttäytyä oikein tässä poikkeustilassa.

Mika Roth

Kolme Sanaa: Älä sano ettet haluu mua enää
Soundhill Music

Rakkauden haaveet, haaksirikot, seitsemännet taivaat ja epäilyksen syvimmät alhot ovat innoittaneet mm. musiikintekijöitä jo aikojen alusta saakka. Vantaalainen poprockyhtye Kolme Sanaa tekee asiat selväksi jo sinkkunsa otsikolla, eli eron uhka on nostanut ukkospilvet taivaanreunalle.

Hädin tuskin kolme minuuttia kellottava raita käynnistyy hiljaisena, kun elektronisesti väritetyn pohjan päälle sijoitetaan vain hieman akustista kitaraa ja vokaalit. Rytmit muistuttavat sormien napsutusta, basso soi alhaalla ja hiljaa, kunnes kertosäkeessä kipu muuttuu taivaat valaisevaksi värien ilotulitukseksi. Hiljaa-kovaa kaava kuitenkin toimii, kun melodia tarraa kiinni ja jokaista pienintäkin soundia on selvästi hiottu, pohdittu ja hinkattu sen toisenkin kerran. Kahden minuutin jälkeen kaava rikkoutuu virkistävään väliosaan, minkä jälkeen koetaan vielä potentiaalinen yleisönhuudatus kohta. Rakkaus on taivas ja helvetti, mutta ilman sitä tämä niin kutsuttu elämä olisi kovin vähäistä ja väritöntä.

Mika Roth

Konala2020: Musteella

Konala2020 on uusi kotimainen rock-yhtye, jonka jäsenille on kertynyt vuosien saatossa kelpo määrä kokemusta ja näkemystä. Niinpä bändin debyyttisinkulta puuttuvat debytanteille usein kovin leimalliset ongelmat ja tyylilliset kompuroinnit. Tarina ei kerro onko ryhmä, tai jotkin sen jäsenet, kotoisin Helsingin Konalasta, mutta mitäpä väliä tuolla toisaalta on, sillä kielenä suomenkielisten vokaalien rinnalla toimii universaali rock.

Musteella kannustaa ymmärtääkseni uskomaan omiin silmiin, omiin ajatuksiin ja omaan sisäiseen ääneen, joka kyllä kertoo sydämelle mitä uskoa ja mitä tehdä. Tärkeä viesti on kääritty kitaralla ja koskettimilla ryyditettyyn rockiin, laulun noustessa vuorten lailla kaiken taustalle. Soundeihin on haettu avaraa suuruutta hieman samaan tapaan kuin vaikkapa U2 tekee rokimmassa materiaalissaan, melodian johtaessa karavaania kohti lupauksia täynnä olevaa auringonlaskua.

Mika Roth

Local Al & Mummypowder: Varis lehahti maisemaan
All That Plazz

Korona on sotkenut monet asiat, mutta tässäkin kriisissä on myös lukemattomien mahdollisuuksien siemeniä. Aleksi Pahkala perusti lukkojen takana oman levy-yhtiön, joka ensitöikseen julkaisee Pahkalan naapurin, runoilija ja spoken word -artisti, Harri Hertellin tekstiin sävelletyn laulun. Pahkalan alter ego Local Al & Mummypowder hoitavat siis yhdessä musiikkipuolen, joka kiistatta asettuu lokeroon ’jotain muuta’.

Varis lehahti maisemaan on kummallinen runo, jossa yksi hetki naulataan parin rivin voimin ikuisuuteen. Pitkälti akustinen soitinpaletti luo itämaisen, kenties jopa Tiibetin mieleen tuovan äänikudoksen, jossa puhaltimilta kuulostavat äänet ja vokaalit jatkavat variksen lentoa aina kaukaisuuteen saakka. Pahaenteisyys ja viipyilevyys siirtyvät sanoista valittaviin soittimiin, hiljaa taputeltuihin pelteihin ja alla juoksevaan rytmiin. Runomusiikki on aina haastavaa, mutta potentiaaliset palkinnot ovat myös huomattavasti mittavampia, uskallan väittää. Hauskaa myös huomata, että Mummypowder on edelleen toiminnassa.

Mika Roth

Mari Sainio: Calmness
Ranka

Mari Sainio on helsinkiläinen säveltäjä ja tuottaja, joka on luonut musiikkia mm. elokuviin, teatteriin ja TV-tuotantoihin. Vuonna 2018 Sainio julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa, joka on myöhemmin tänä vuonna saamassa jatkoa. Uudella vuosikymmenellä Sainiolta on ehtinyt ilmestyä jo kaksi sinkkua, joista ainakin tämä jälkimmäinen tulee päätymään myös em. pitkäsoitolle.

Calmness on viehättävän seesteinen instrumentaalikappale, jossa koskettimet ja dramaattisesti horisontissa vaanivat jouset ovat pääasialliset elementit. Mittaa raidalle kertyy vain hieman päälle kolme minuuttia, mutta vastavuoroisesti noissa sekunneissa ei ole tippaakaan turhaa poljentaa. Hiljaisen kiivaana liikkeelle lähtevä sävellys saavuttaa keskikohdan suvannon ja käy sitten polkuaan jälleen pienin, mutta tärkein askelin. Piano nousee entistä selvempään päärooliin jälkimmäisellä puoliskolla, eräänlaisen toiveikkuuden ja tarkkaan rajatun valon hallitessa äänimaisemaa. Elokuvamaista, vahvoja visioita välittävää musiikkia, joka välttää taiten tarpeettoman paisuttelun sudenkuopat.

Mika Roth

Memmu: Vihreimmälle oksalle

Memmu on laukaalainen, Itä-Lapissa Sallassa erämaan laidalla kasvanut laulaja-lauluntekijä. Vihreimmälle oksalle -sinkku julkaistiin itse asiassa jo viime vuoden lopulla, mutta mihinpäs kaunis musiikki ikääntyisi näin lyhyessä ajassa. Aiempien bändivuosien tuoma rutiini kuuluu varmuutena, jolla laulu kulkee alusta loppuunsa saakka.

Memmun debyyttisinkku on tyytyväistä lämpöä huokuvaa folk-poppia, jossa melodia saa viedä purtta eteenpäin. Kappale kertoo elon ekonomisilla portailla ylöspäin ponnistelusta, jossa saattaa hukata fokuksen niistä oikeasti tärkeistä asioista. Toki aineellinen menestys on mukava asia, mutta jos sen hintana on oma sielunrauha, niin ehkä sittenkin kannattaisi vain ojentautua sammalmättäälle ja nähdä kaiken kauneuden. Kappale huokuu miellyttävää melankoliaa ja lupausta paremmasta paikasta, johon jokainen meistä voi löytää vaivatta.

Mika Roth

Otos: Vaikka tapahtui, mitä tapahtui
Texicalli Records

Elämä on liian lyhyt katkeruuteen, toteaa Otos viisaasti melankolian tihkuessa sanoista. Kevyen popahtavaa ja melankolista musiikkia luovan duon muodostavat Aleksanteri Kuosa ja Valtteri Kurki, jotka ovat julkaisemassa syksyllä kokonaista pitkäsoittoa. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään uusi bändi, sillä sinkkuketju ulottuu vuosien taakse ja herrain työ ei ole jäänyt vaille huomiota.

Vaikka tapahtui, mitä tapahtui suosii elokuvamaista tarinankerrontaa, jossa kuulijalle annetaan juuri sen verran tietoa kuin on tarpeen. Emme siis tiedä, mikä varsinaisesti ottaen on aiheuttanut mielipahaa ja potentiaalia katkeruuteen, mutta menneet jääkööt menneiksi. Hiljainen poprock puksuttaa kuin tyhjäkäynnillä, mutta alla on liikettä ja hiljalleen kehittyvä laulu koukuttaa kuin huomaamatta pienellä kosketinkoukullaan, kertosäkeellään sekä haikeutta maalailevilla kitaroillaan. Kokonaisuuteen kruunaa kokonaisuuteen vähäeleisyydellään istuva soolonkaltainen, sekä viimeisen merkittävän tiedonmurusen kuulijoille luovuttava lyhyt väliosa.

Mika Roth

Sandra Långbacka: Armé

Sandra Långbackaa kutsutaan uuden sinkun saatesanoissa rohkeasti yhdeksi Suomen kiinnostavimmista ruotsinkielisistä artisteista. Isot sanat ovat kuitenkin oikeutettuja, sillä tuore Armé jatkaa vahvojen singlejulkaisujen ketjua mitä tarttuvimmalla numerolla. Aiemmat sinkut ovat löytäneet tiensä useille listoille, eikä synavetoisen popin vetovoimaa kannata sen kummemmin vastustella.

Armé on laulu rajat ja esteet voittavasta ystävyydestä, joka on tarpeen etenkin näinä haastavina aikoina. Elämä voi heittää niskaan kuraa ja kivenmurikoita, mutta todellisten ystävien tukiverkko kestää mitä tahansa. Päämelodia esitellään heti kättelyssä ja kun kertosäkeeseen päästään jo ennen minuutin virstanpylvästä, viedään kuulijaa kuin pässiä narusta. Hyväntuulista, voimaannuttavaa ja kesäistä energiaa säteilevä raita auttaa taatusti, joten levittäkää kätenne ja syleilkää elämän positiivisia puolia. Sitä kautta löytyy se todellinen armeija, joka voittaa kaikki vastukset.

Mika Roth

SUMUA: Hetken huvi
Kaaos Records

Tamperelainen SUMUA kertoo esittävänsä usvaista katupoppia, jossa vokaalit ja kitarat ovat avainasemissa. Laulaja-lauluntekijä Marjo Erikssonin ja tuottaja-muusikko Jukka Ruostilan muodostama duo syntyi Tampereella vuonna 2019 ja Hetken huvi on kaksikon toinen sinkku.

Kuvauksessa mainittu usvaisuus syntyy erityisesti efektoiduista kitarasoudeista sekä aaltomaisesti vellovasta rytmipuolesta, jossa siirrytään hitaasti äänekkäämmästä eteerisempään, ja takaisin. Soundissa yhdistyvät orgaaninen ja elektroninen siten, että kumpikaan puoli ei nouse dominantiksi. Merkittävin elementti mielestäni on kuitenkin Erikssonin laulu, joka nousee juuri oikeaan pisteeseen äänten aalloilla. Tekstissä poraudutaan siihen hetkeen, kun parisuhde on kariutumassa toisen osapuolen ymmärtäessä, että nyt tässä pärjätään kyllä jo omillaankin. Eikä toista osapuolta itseasiassa enää edes kaivata kainaloon kun hetken huvi on ohi, joten kuinka irrottautua hetken huvista mahdollisimman pienin vaurioin.

Mika Roth

Sysi & Savi: Karnevaali
Knob 11 Production

Siitä on vain vuoden verran aikaa, kun Sysi & Savi antoi meille kaikille Zombiejiven, mutta niin vain uusi kevät tuo uuden sinkun ja lupauksen kenties jostain enemmästäkin. Kalmainen ja svengaava rock veivaa tuttua posetiivia, mutta kampea taidetaan kääntää nyt astetta kovemmalla kädellä.

Karnevaali varoittaa heti alussa, että nyt on oiva aika lukita ovet ja lapset niiden taakse, sillä tämä Karnevaali vie sielun muassaan. Mistä tämä makaaberi näytelmä sitten lopulta oikein kertoo? Tiedä häntä, mutta kauhuelementeillä ryyditetty rock on aina maistunut massoille, joten vastuu sysätään luonnollisesti kuulijan syliin. Sitä saadaan mitä tilataan ja onhan tästä helppo löytää myös merkitysten lisätasoja, jos moisia vain kaipaa. Lopulta kyse on kuitenkin toimivasta rock-biisistä, jonka ympärille kasvanut sirkusteltta viihdyttää ainakin allekirjoittanutta.

Mika Roth

The Fair Attempts: Dial Out
Starwing Digital

Kolkkoa synarockia ja industrial-räiskettä luova The Fair Attempts oli viime vuonna hurjan aktiivinen. Alkuvuodesta julkaistu arisTotal EP ja syksyn kynnyksellä ilmestynyt Carnal Insect -debyyttipitkäsoitto saivat seurakseen joukon sinkkuja ja remiksauksia. Uusi vuosi ja vuosikymmen ovat käynnistyneet hieman rauhallisemmissa merkeissä, mutta itse asiassa jo seuraavaa pitkäsoittoa pohjustava Dial Out on kuluvan vuoden toinen sinkku.

Biisi sijoittuu eittämättä TFA:n menevämpään ja tanssittavampaan päähän. Aavistuksen omainen nyökkäys pehmeämpään suuntaan löytää tosin vastavoimansa säröisistä kertosäkeistä, sekä pistävistä lyriikoista joissa bändi on tavallaan ”industrial rockin Black Mirror”. Kuvaus on viiltävän osuva, sillä tämäkin dystopia on joiltain osin hyvinkin lähellä nykyistä maailmaamme. Nopea siivu vie TFA:n taas lähemmäs kevyempää Keski-Eurooppaa ja EBM:n naksutusta, ainakin hetkeksi. Viimeisen silauksen luovat tuikkivat koskettimet sekä kuiskatut rivit, jotka täydentävät kuvaston.

Mika Roth

Velax: Sä säteilet
Puuma Records

Velax on kahden kokeneen lauluntekijän uusi yhtye. Niin Pekka Eronen kuin Petri Savolainen ovat kieltämättä kunnostautuneet lukuisissa tulikokeissa, mutta uuden nimikkeen alla duo on päätynyt menneeseen verrattuna hieman erilaisille laitumille. Ensimmäinen single Sä säteilet piirtää jo rohkeasti ääriviivoja normaaleiksi miellettyjen rajalinjojen poikki, mutta siitähän musiikissa tulisi useimmiten ollakin kyse.

Debyyttisinkun kertoja on nuoruutensa taakse jättänyt sielu, joka yhä näkee puolisossaan kauneuden loisteen. Toki vuodet ovat muuttaneet asioita, mutta retroisten – ehkäpä jopa juustoisten – koskettimien ujeltaessa taustalla kaikki on mahdollista. Chernobyl-sarjan pyöriessä ruudussa säteilyn eri merkitykset sotkeentuvat kuin Kraftwerkin Radioactivitylla konsanaan, mutta soundien puolesta Velax sijoittuu Ranskan puolelle Reiniä. Suomalaista melankoliaa, ranskalaista ennakkoluulottomuutta ja pieni annos varhaisen Marillionin progeilua, niin johan mittareiden neulat vispaavat.

Mika Roth

Verandan: Pink Clouds
Soliti

Verandan on Ville Hopposen ympärille kasvanut helsinkiläinen kitarapoprock-yhtye, joka julkaisi ensimmäisen EP-levynsä ja pari sinkkua jo kolme vuotta sitten. Tuon jälkeen julkaisurintamalla on pitänyt hiljaista, joten Pink Clouds saa tavallaan aloittaa kaiken alusta.

Päälle neljän ja puolen minuutin mittainen siivu leijailee keveän popin hattarapilvissä, eteeristen elementtien siirtäessä reivatessa purren kurssia jopa dream popin puolelle. Verandan pysyy silti enimmäkseen kitarapoprockissa, jota vahvistetaan helkkyvillä koskettimilla. Yleisen fiiliksen rentous saavuttaa kylläkin pisteen, jossa raukea tahtoo muuttua jo uneliaaksi. Soundimaailma on tosin mitä osuvin tekstin kannalta, sillä kertoja tuntuu olevan kahden vaiheilla, josko elämä on vienyt lainkaan oikeaan suuntaan. Epäilys, punninta, pohdinta… jokainen meistä käynee näitä vaiheita läpi elämässään ja kaiken sulkee yhteen lämmin soundipeitto, joka lohduttaa epäilyksen hetkellä.

Mika Roth

Lukukertoja: 6731