Jethro Tull: Living With the Past
04.04.2020
Jo monta elämää elänyt Jethro Tull oli mainiossa vedossa uuden vuosituhannen alussa. Living With the Past julkaistiin alkujaan jo vuonna 2002, mutta uudelleenjulkaisulla keikat saadaan nauttia CD ja DVD -muodoissa. Lisäksi mukana on yksi biisi, jolla vuoden 1968 kokoonpano tekee lyhyen paluun.
earMUSIC
Ian Anderson, tuo ’hullu huilumies’, on johtanut bändiään aina vuodesta 1967 saakka ja yhtyeen tarinan virallinen päätös koettiin vuonna 2012, kun pääjehu totesi ajan olevan kypsän muutokselle. Tuon jälkeen niin Anderson kuin kitaristi Martin Barre ovat esittäneet Jethro Tullin materiaalia omien bändiensä kanssa, mutta nähtävästi kaksikon välit eivät ole parhaimmalla kantilla, joten suurempaa reunionia on epärealistista odotella.
Tällä tallenteella CD ja DVD eroavat sisällöiltään niin selvästi toisistaan, että niiden niputtaminen saman otsakkeen alle on mielestäni hieman kyseenalaista, mutta mitäpä näistä. Saavatpahan fanit enemmän Tullia nautittavakseen, ja etenkin DVD:n puolella biisivalinnat osuvat lähemmäs ’best of’ settiä.
Ymmärtääkseni lähinnä kahdesta eri keikasta koottu tallenne lähtee liikkeelle energisesti, kun My Sunday Feeling tärähtää käyntiin. Debyyttialbumi This Wasin avausraita toimii yhä kuin junan vessa ja yleisö on sangen hyvin perillä siitä, mitä missäkin kurvissa tulee tapahtumaan. Rutiini ei silti ole päässyt vesittämään ryhmän tekemisiä, vaikka samat biisit on (jo tässäkin vaiheessa) kiskaistu ilmoille lukemattomia kertoja.
CD:n biisipaletti on mielenkiintoinen ja värikäs, akustisten setin ja TV-spesiaalien antaessa mausteitaan. Etenkin loppuvuodesta 1989 äänitetty kolmen raidan nippu Zürichistä laventaa kummasti ryhmän musiikillista ihmemaata. DVD:n puolella kohokohtia ovat luonnollisesti Aqualung, monumentaalisen teosalbumin nimiraita Thick As a Brick sekä hieman yllättäen ryhmän 80-luvun kautta ylpeästi edustava Budapest.
Soiton välissä herrat jutustelevat kameralle mukavia ja pohtivat omia roolejaan bändissä. Haastattelut on tehty keikkojen äänitysten aikoihin, joten tällä tavoin pääsee katsomaan lähes parinkymmenen vuoden päähän Jethro Tullin arkeen. Kyseisistä soittajista yksikään ei ole Andersonin nykyisessä yhtyeessä, joka veivaa edelleen Tullin materiaalia, joten puhuvia päitä katsellessa tulee myös hieman kummallinen olo. Onneksi juttutuokioita ei ole lähdetty sen kummemmin raakkaamaan pois biisien keskeltä, mikä olisi ollut ratkaisuna vieläkin kummallisempi.
Perussettiä JT:n saralta, mutta tämän orkesterin kohdalla perustasokin on päätähuimaavaa, joten voin huoletta suositella tätä niin kovan linjan faneille kuin muillekin huiluvetoisen rockin ystäville.
Mika Roth
