Pienet

Sinkut IV - Maaliskuu 2020

31.03.2020

Ahva: Clorochime
Soit Se Silti

Ahva jäi jo kerrasta mieleen, kun elektronista äänitaidetta tanssilattioille luova projekti julkaisi viime keväänä Responder-sinkkunsa. Clorochime-kappaleella äänimaisemaa on pehmennetty ja jalostettu yllättävällä elementillä, Petteri Mäkiniemen itse rakentamalla ja soittamalla Ginette-soittimella. Kyseisen laitteen juuret ulottuvat Ranskaan ja aina vuoteen 1928 asti, onhan se sukua Ondes Martenot -soittimelle.

Äänet ovat siis merkittävässä asemassa kaikkine pikku sävyineen, mutta niiden alla vaikuttaa myös ihka oikea melodiakulun kaltainen. Äänimassojen siirrokset ovat äärimmäisen verkkaisia ja harkittuja, mutta liike on toisaalta jatkuvaa, eikä kappale missään vaiheessa polje paikoillaan. Tätä voi pitää melkoisena saavutuksena, sillä mittaa Clorochimelle kertyy lopulta päälle seitsemän minuuttia. Tiedä sitten missä määrin soitinvalikoimaa on kiittäminen, mutta biisi ei kiinnity mihinkään aikakauteen vaan hehkuu ajattomuutta mitä upeimmalla tavalla. Suurin toiveeni olisikin se, että Ahva julkaisisi musiikkia seuraavaksi yhtä biisiä suurempana annoksena.

Mika Roth

Ajaton: Chrome Serpentis
Secret Entertainment

Kyberiä punkkiin mittavilla konevoimillaan takova Ajaton julistetaan tämän sinkun saatesanoissa vaatimattomasti konemusiikin uudeksi aalloksi. Vastustamattomaksi voimaksi joka murskaa ja muhentaa laser-kestävät luotiliivit yllään kaiken neonvalaistuilla kaduillaan. Okei, mainospuheet ovat tietysti mainospuheita, mutta John Carpenterkin olisi varmasti innoissaan tästä Neon Choke -sinkun manttelinperijästä.

Chrome Serpentis on instrumentaalikappale, joten kukin kuulija voi taustoittaa syntetisaattoriaallot kuten itse parhaaksi näkee, mutta lähinnä lilan ja sinisen sävyjä suosivassa videossa riittää ainakin ihmeteltävää. Blade Runner pistettynä manga-potenssiin ja siihen samaan kaavaan saadaan vielä survottua pohjoista melankoliaa, vaikka biisi pysytteleekin sinnikkäästi pirteämmällä puolella futuristista kyberkujaansa. Nykivää ja tuikahtelevaa, elektronista ja stimuloivaa – eli tässä ollaan juuri oikeilla jäljillä. Eipä siis muuta kuin pimeässä hohtavat releet päälle, tummin maski naamaan ja tarpomaan pitkin Megacityn syrjäkujia.

Mika Roth

Antti Pouta (feat. Ylva Haru): Sanat ei auta yhtään

Antti Pouta on kotimainen laulaja-lauluntekijä, joka on kunnostautunut mm. Pariisin Kevät -yhtyeen jäsenenä. Soolourallaan mies on keskittynyt soittamaan pehmeämpää ja folkimpaa poppia, joka parin vuoden takaisella Yhteys debyyttialbumilla kukki jo värikkäästi. Tulevan toisen pitkäsoiton ensimmäiseksi sinkuksi valittu Sanat ei auta yhtään -kipale yllättää, eikä vähiten vierailevan Ylva Harun ansiosta.

Uudella biisillä Pouta onkin tavoittanut vaivattoman tuntuisen virtauksen ja poljennon, josta nousee väistämättä mieleen eräskin Simon & Garfunkel -duo, vaikka lauluharmoniat eivät ehkä aivan folkmestareiden sfääreihin vielä ylläkään. Kaksikko sanailee parisuhteen arjesta ja sen eteen tuomista kuopista. Tiedättehän, niistä toisinaan hyvinkin harmillisista möykyistä, jotka kuitenkin tuovat myös muassaan suolaa elon soppaan. Pieni melodia surraa kuin tyhjää ja akustisen kitaran johtama bändi soi kuin huolia ei olisi näköpiirissä lain. Ja ehkä niitä ei olekaan.

Mika Roth

Block of Flats: Do I Even Want You Back?
Molar Music

Porvoolainen rock-yhtye Block of Flats osui jo melko keskelle maalitaulua syksyisellä Future-sinkullaan, mutta uskallanpa väittää, että tuore biisi on vielä edeltäjäänsäkin tarttuvampi korvakarkki. Uusi siivu on niin ikään ex-Disco Ensemble mies Jussi Ylikosken tuottama kappale, jolla kaikki asettuu paikoilleen kuin taikaiskusta.

Kelpo rock-biisin perusrakenteita pohdittaessa ja listattaessa, tarvitaan aluksi tietysti kunnon riffi tai pari. Näiden kylkeen on hyvä nitoa A-luokan melodia, eikä kivitalon kokoisesta kertosäkeestäkään ole koskaan haittaa, kun on aika taistella radioajasta ja soittolistanostoista. Simppelille kosketinsäksätykselle rakentuva Do I Even Want You Back? onnistuu ruksaamaan jokaisen em. boksin ja kun synarock-sounditkin on ruuvattu kohdilleen lopputuloksen voi katsoa olevan jälleen yksi täysosuma. Kertsin taustalaulut ja valtaisat äänikollaasit heiluvat kieltämättä ylilyönnin rajoilla, mutta lopulta kaikki asettuu kohdilleen. Syksylle siirrettyä EP-levyä odotellessa siis.

Mika Roth

Cause A Riot: Counting On You
Stupido Records

Cause A Riot on jo vuosien ajan runtannut melodista hardcore-punkkiaan hartiavoimin maisemaan, eikä meno ole muuttunut miksikään, vaikka vuosikymmenkin ehti tuossa jo vaihtua. Toukokuussa Final Broadcast -pitkäsoiton julkaiseva bändi pohjustaa kiekkoaan nyt ensimmäisellä sinkulla, joka ottaa tiukasti kantaa planeettamme ”suurten johtajien” rahanhimoiseen toimintaan, jonka edessä kaikki muu jää toisarvoiseksi. Yhteisestä hyvästä nyt puhumattakaan.

Counting On You ehdollistaa maailmanlaajuisten systeemiemme toimivuuden energisellä hc-myrskyllä, jota kannattaa pyöritellä etenkin näinä kriittisinä aikoina, kun pyhä dollari ja öljy pitävät pyörät pyörimässä vaikka väkisin. Eivätkä ne sodatkaan näytä laantuvan, vaikka kiväärien sijasta meidän pitäisi valmistaa ihan muita esineitä. Reilu kaksi ja puoli minuuttia tiukkaa myllytystä, jonka keskustassa vaikuttaa ensiluokkainen punkmelodia, eikä soundienkaan puolella jäädä junnaamaan.

Mika Roth

DreamSpy: Livin’dead
Inverse Records

Debyyttialbumiaan valmisteleva DreamSpy on laulaja-basisti Anssi Tammisen sooloprojekti, jossa on sijaa niin säröiselle pystybassolle kuin rytmin puolella elävää soittoa tukeville konevoimille. Rajoja siis ylitetään rohkeasti rockin, metallin ja näiden lukuisten eri alagenrejen välillä, sinkkubiisin ollessa samaan aikaan eteerinen, pahaenteinen ja mahtipontinen.

Hyytävästi nimetty Livin’dead on tumman, vahvatunnelmaisen ja väkevän rockmetallin hidasta juhlaa, jossa niin rock kuin metalli toimivat enemmänkin yleisen fiiliksen määrittävinä termeinä kuin minään raskaina todellisina elementteinä. Monikerroksinen ja monimuotoinen laulu, maalailevat koskettimet ja erittäin tiukasti suitsissa pidetty sähkökitara tekevät paljon töitä hitain nuotein. Saatesanoissa rohjetaan kutsua vokaaleja jopa danzigmaisiksi, ja onhan niissä kiistatta havaittavissa mustia virtauksia pinnan alla – mutta enemmällekin olisi kyllä tilaa.

Mika Roth

Henna & Houreet: Leffaputki
Stupido Records

Henna & Houreet on aiemmin Henna Emilia & Houreet nimellä tunnettu yhtye, joka soittaa edelleen säröistä ja kulmikasta poprockia. Matkalla kohti toista pitkäsoittoa on nimestä tipahtanut siis yksi osa pois, eikä garagen rupisista kulmistakaan pidetä enää niin kouristuksenomaisesti kiinni, vaikka asenne on edelleen kohdillaan.

Leffaputki on siis melodisempi, hellempi ja askeleen verran popimpi, kuin viimevuotisen Lauluja ihmisistä ja eläimistä -esikoislevyn äänekkäämmät päät, mutta samasta bändistä tässä edelleen on kiistatta kyse. Biisi kertoo sohvalle juuttuneesta parista, joka on kodin ulkopuolisen maailman menetettyään menettänyt myös jotain oleellista keskinäisestä kemiastaan. Tässähän puhutaan siis karanteenielämän karuudesta, jossa on kuitenkin yhä tilaa niin (mustalle) huumorille kuin perus toimintaleffoille, joita voi katsoa sohvalta käsin periaatteessa loputtomiin. Tyystin toinen asia onkin sitten se, että mihin moinen riittää elon pitkässä juoksussa.

Mika Roth

Makau: Ocean Waves 10 Hours Calm Nature Sounds

Makau on turkulainen elektro-duo, jonka muodostavat alansa tyylillä hallitsevat Minna ja Allu. Näppärästi nimetty Ocean Waves 10 Hours Calm Nature Sounds tulee taatusti sumuttamaan netin hakukoneita, mutta onhan tässä toisaalta mukana aaltomaista rauhaa ja melankoliaa. Aiemmin duolta on ilmestynyt ainakin kaksi sinkkua, mutta vasta kolmannella kierroksella soundimaalailu on saavuttanut näin vieraantuneen tason.

Jos muinaista ja teollisinta mahdollista Depeche Modea muistuttavat soundit ovat veikeitä, niin myös teksti saa toistuvasti rapsuttamaan hilserajaa. Ymmärtääkseni kertoja pohtii digitaustahälymme luonnetta, erään tietokonepelin rakenteita ja kaiketi ne aaltovideotkin liittyvät tähän loputtomalta tuntuvaan vellontaan, joka ei kestä kuin reilu kolme minuuttia. Makau asetti tämänkertaisen sinkkukoosteen vaikeimman pähkinän purtavaksi, mutta vaikka en pysty pilkkomaan biisiä sen pienemmiksi osiksi, osaan silti nauttia sen klaustrofobisesta tilasta.

Mika Roth

Milou: Here is Now

Elektro-akustista ja kepeän ilmavaa poppia jo EP-levyllisenkin aiemmin julkaissut Milou ottaa uudella sinkullaan rohkean askeleen uuteen suuntaan. Here is Now on näet neidon ensimmäinen julkaistu englanninkielinen kappale, jonka jatkoksi saatetaan saada kokonainen pitkäsoitollinen musiikkia myöhemmin tänä vuonna.

Rakkaus on voimista suurin ja vaikka ranskan kieli on vaihtunut englantiin, kertoo uusi biisi Pariisissa tapahtuneista asioista. Kertoja on Tinder-treffeillä ja kesäisessä maisemassa on helppo heittäytyä hetken vietäväksi, tippuvat nopat sitten miten tippuvat. Hetki etenee siis nopeasti ja myös siitä kertova biisi jää alle kahden ja puolen minuutin rajan, mutta tuossa ajassa rytmikoukku sekä laulumelodia ehtivät tarttua jo korvasta kiinni. Biisissä soi eurooppalainen pop ja nykyhetki, eikä keveästi liitävä biisi jää lyhyestä mitastaan huolimatta mitenkään heppoiseksi.

Mika Roth

One Desire: Shadowman
Frontiers Records

Esikoisalbuminsa kolme vuotta sitten julkaissut One Desire on ilahduttavan rohkea yhtye. Nelikko soittaa suurin elein melodista, isosoundista ja jykevästi rakennettua hard rockiaan, eikä häpeile paljastaa juuriaan. Vokalisti André Linman saatetaan muistaa myös Sturm Und Drang -bändistä, mutta One Desire vie kaiken vielä monta astetta pidemmälle, korkeammalle ja jylhemmille jyrkänteille.

Kuinka ollakaan, tuore sinkkubiisi Shadowman suorastaan tihkuu tarttumapintaa, eikä kappale edes kärsi massiivisesta mitastaan. Niinpä tämä päälle kuusi ja puoli minuuttia lasketellaan kuin tyhjää vain, muutaman puhesamplen ja parin suvantokohdan rytmittäessä jouhevaa menoa. Midnight Empire -pitkäsoiton julkaisu on siirretty toukokuun jälkimmäiselle puoliskolle, mutta muuten kaikki tuntuu olevan jälleen kohdillaan – tai kuinka nykyisessä tilanteessa nyt vain on mahdollista.

Mika Roth

Sami Karu: Näin se vaan menee

Harvinaisen sympaattisen lauluäänen omaava Sami Karu on sipoolainen laulaja-lauluntekijä, muusikko ja rumpali, joka viime vuonna julkaisi ensin Sun iholla -sinkun ja syksyllä vielä Syksyn värejä EP-levyn. Uusi vuosi ja vuosikymmen on käynnistynyt uuden bändin kanssa, jonka ensimmäinen singlelohkaisu tuore Näin se vaan menee -kipale on. Samalla Karu bändeineen pohjustaa tulevaa pitkäsoittoa, jonka tarkemmasta julkaisupäivästä ei ole vielä tietoa tätä kirjoitettaessa.

Näin se vaan menee -kappale korostaa sitä, ettei mikään elämässä tapahdu tai pysy yllä itsekseen – eikä etenkään rakkauden saralla. Jos unohdat pitää huolta lämpimistä tunteistasi, saattaa kaikki arvokas kuihtua kadoksiin salakavalan nopeasti. Tätä tärkeää viestiä ryyditetään angloamerikkalaisella kitararockilla, jossa pehmeys ja melodisuus ovat tärkeimpiä tukijalkoja. Asioiden ei vain tarvitse luisua alamäkeen, joten pidetään huolta toisistamme ja tunteistamme myös näinä vaikeina aikoina.

Mika Roth

Sami Ontermaa: Kulkea

Tätä nykyä Lapualla majaansa pitävä Sami Ontermaa on pitkän linjan rockmuusikko ja laulaja-lauluntekijä, joka vuonna 2017 julkaisi ensimmäiset soolokappaleensa. Uusin sinkkubiisi on ymmärtääkseni järjestyksessä viides ja parhaimmin rumpujen takana viihtyvä Ontermaa puskee biisiin reippaan rytmin, kuinkas muutenkaan.

Kulkea on mitä selvin rakkauslaulu, jolla vasta muutaman vuoden vokalistina(kin) toiminut Ontermaa antaa toden teolla palaa. Eikä siinä mitään, sillä rakkauden voima on saanut halki aikojen muusikot ylittämään itsensä ja rima nousee myös tällä biisillä ilahduttavan korkealle. Tyylillisesti vajaan neljän minuutin mittainen siivu on modernia rockia pienellä iskelmäkulmalla, josta ei ole niinkään pitkä matka tuttuihin ja turvallisiin mahtiballadeihin. Kipaleessa on kuitenkin sen verran rosoa, että biisi kantaa itsensä vaivatta alusta loppuun saakka. Kaikki kunnia rakkauden voimalle ja sen innoittamille muusikoille.

Mika Roth

Taru: En mahdu sun laatikkoon
Raate Music

Asioiden tunkeminen tiukkoihin laatikoihin ja genreloosheihin on ikävää musiikin saralla, ihmisistä nyt puhumattakaan. Reipasta, pirtsakkaa ja elektronisesti ryyditettyä suomipoppia luova Taru on jo pariin otteeseen ilahduttanut Desibeli.netin sivuja, joten tuore sinkku osattiin ottaa avosylin vastaan. Parisuhde tuottaa siis jälleen ongelmia, kun vastakappale haluaa ohjata ja määrätä kaiken mahdollisen kunnon kontrollifriikin tavoin. Konflikti on siis vääjäämätön, koska yksi asia on haluta ja toinen saada, eikä Tarua boksiteta noin vaan.

Siinä missä viimevuotinen Rikki säksätteli eurooppalaisen konesoundin jäljillä vie uusi biisi artistia latinalaisempaan maailmaan, eikä tämä ole vain nykivän rytmipuolen ansiota. Kertosäkeessä tausta häipyy melkein kokonaan pois antaen vokaaleille tilaa, kun taas instrumentaaliosuuksissa rytmi kolisee jopa karibialaisella riemukkuudella pitkin paikkoja. Tuohon kun lisää vielä viimeiset terveiset lähettävät lyriikat, niin siinähän sitä riittää sulateltavaa.

Mika Roth

Timon lauluja: Enkelten kieltä
Spiridom

Timon lauluja ihaili valloittamattomalta vaikuttavaa unelmien blondia viime kesänä, kun Catherine Deneuve sijoitti haaveiden daamin valkokankaan tavoittamattomalta vaikuttavaan jumalattareen. Nyt on päästy jo lähemmäs kohdetta ja mitä muutakaan sieltä oman potentiaalisen kullan suusta leijailee, kuin oikeaa enkelten kieltä. Eli suu käy, mutta ymmärretäänkö edes kuultua – ja onko sillä edes mitään väliä loppupeleissä?

Itse sävellys on simppelin rento poprokkis, joka surffailee kuin itsekseen aallon harjalla kohti onnellista auringonlaskua. Heleä sähkökitara ja hiljaisesti mutta kristallinkirkkaasti laulava vokalisti vievät tarinaa jouhevasti eteenpäin. Koskettimet ovat runsaina paikalla rytmiryhmän kera, mutta kaikki soi jotenkin helpottavan ja lohduttavan paineettomasti. Yleinen fiilis onkin se, että kyllä tässä kaikki järjestyy, minne enkeli ihailijaansa sitten ikinä johdattaakaan. Rakkauden voima on kielistä suurin ja arvokkain.

Mika Roth

Tulenkulkijat: Astu aurinkoon

Tulenkulkijat ehti esiintyä Desibeli.netin sinkkukoosteissa kolmeen kertaan viime vuoden puolella, etenkin vuoden loppumetreillä ilmestyneen Ei mitään, ei ketään iskeytyessä voimalla leukaperiin. Tällä erää tunteet ovat vaihtuneet kalsan negatiivisista hohkaavan positiivisiin, uuden kappaleen kehottaessa astumaan rohkeasti ja avoimin sydämin aurinkoon.

Vaasalaisten vibat ovat siis valoisammat, mikä kuuluu myös sävellyksessä ja soundeissa. Naislaulu ja letkeä rytmipuoli pelaavat taiten samaan maaliin ja kun sähkökitara tiputtelee rockin rouhepalasia sekaan, eivät nekään aiheuta sen kummempia shokkiaaltoja. Seitsemäs sinkku avaakin ryhmälle uusia mahdollisia suuntia, sopien samalla keväisiin fiiliksiin mitä mainioimmin. Kannattaakin muistaa, että vaikka tuleva näyttäisi kuinka synkältä tahansa, parempaa on taatusti tulossa. Ja kun sen aika koittaa, voi huoletta astua aurinkoon ja nauttia elämän lämmöstä.

Mika Roth

Uniikki & Roope Salminen: Neljän seinän sisäl
Rähinä Records

Suomenkielisen räpin pitkän linjan sissi Uniikki ja Roope Salminen ovat yhdistäneet voimansa mitä ajankohtaisimman ongelman edessä. Neljän seinän sisäl -tsibale näet vetoaa siihen, että Koronaviruksen uhan edessä jokaisen olisi jo pelkän suuremman hyvän nimissä hyvä pysytellä visusti kotona. Duo onkin reagoinut tilanteeseen huippunopeasti, sillä biisi ilmestyi Rähinä Recordsin YouTube-kanavalla jo keskiviikkona 18. maaliskuuta.

Kappaleen nasevan herkullinen teksti syntyi myös poikkeuksellisella tavalla, sillä Uniikki ja Salminen napsivat omien riimien tueksi materiaalia somen puolelta. Näin eristäytymisestä kertovasta biisistä tulikin poikkeuksellisen suuren ryhmän yhteistyö, noin periaatteellisella tavalla nyt ainakin. Kipaleen soundimaisema on niukahko ja teksti vie purtta eteenpäin, pienen huumorin pilkkeen antaessa julkaisulle viimeisen silauksen. Ja saa sinne pientä poliittista viestiäkin upotettua, kun homma on hallussa – ja näillä herroilla se todellakin on. Toimitaan siis kuten kunnon suomalaiset: ei halata, ei kätellä, eikä mennä kenenkään lähelle.

Mika Roth

Vitun Ninjat: Taitettu kukka
Raate Music

Vitun Ninjat jätti itsestään hieman ristiriitaisen vaikutelman, kun mystisen ryhmän Mestari takoo -sinkku ilmestyi viime vuoden lopulla. Mustaa vaatevarastoa suosivat miekkasankarit jatkavat rockin pilkkomista suomalais-amerikkalaiseen tapaan, jolloin lopputuloksesta saattaa nousta samaan aikaan mieleen niin tähtilippuihin kiedottu Kiss kuin kotoiset alakulometallistitkin.

On tietysti olemassa monenlaisia kukkia, joita voi taitella niin kovin monin tavoin, mutta epäilen biisin viittaavaan öisiin taistelukenttiin ja kaksiselkäisiin hirviöihin. Meno äityykin nopeasti genesimmonsmaiseksi miekkailuksi, testosteronin katkun rikastaessa rouheaa rockia ja paukkuvaa rytmipuolta. Biisi on samaan aikaan suoraa julistusta ja pidäteltyä vimmaa, kierrosten kiristyessä ja kiristyessä hiljalleen, kunnes viimeisen minuutin aikana kaikki pellit viimein avataan. Ja kyllä: lopussa se kiitos seisoo.

Mika Roth

Walka: Silloin illalla
Särki Entertainment

Hyväilevän pehmeää poprockia luova Walka julkaisi viime vuonna kolme sinkkua, jotka saavat nyt jatkoa. Bändi on kuuleman mukaan äänittänyt enemmänkin tuoretta materiaalia, mutta uusista herkuista ensimmäisenä tarjotaan aidoksi rakkauslauluksi osoittautuva Silloin illalla.

Mitä oikeastaan tapahtuu silloin kun rakastumme? Mitä siinä lumotussa hetkessä voi tehdä ja kuinka voimme ylittää mahdolliset pelon muurit, jotka lyövät jarruja tunteiden veturiin? Mikäli ymmärsin tekstin oikein, kertoja katsoo taaksepäin hetkeen, jolloin hän ei vain uskaltanut ottaa tarvittavaa askelta eteenpäin. Tähdet olivat jo oikeassa asennossa, kaikki oli pedattu valmiiksi, mutta lopulta rohkeus petti. Niinpä tuo hukattu rakkaus on kiedottu kaihoisaan kaipuuseen, mutta liekö mikään ihastumisen ja rakastumisen tunteita vahvistavampi kuin juuri tuo menetetyn mahdollisuuden pohdinta. Akustisella kitaralla ja koskettimilla kudottu melodia on vahva ja taustan tunnelmointi taittuu bändiltä niin, että edes kohokohtien jouset eivät pistele korviin.

Mika Roth

Willie and The Goodsouls: Air
V.R. Label Finland

Härmäläisten soittajien ja suomalaisten biisinikkarien saattaa olla joskus vaikea seurata Amerikan suurten ja mahtavien rock-apostolien jalanjälkiä. Tämä ei kuitenkaan koske Willie and The Goodsouls -yhtyettä, joka viimeksi alkuvuodesta pisti rock’n’roll pirskeet pystyyn voimalla, kun Future-sinkku siirsi Sam Cooken ja John Mellencampin pohjoisiin maisemiin. Kaiken kukkuraksi bändi ei kuulostanut tuolloin lainkaan lainailevalta, eikä kuulosta muuten myöskään nyt.

Air puhaltaa raikkaana halki suljettujen huoneiden, kuulostaen nykytilanteen jo ennalta ennustaneelta voimalta. Kuinka kaipaammekaan vapaata ja raikasta ilmaa – etenkin nyt, kun hengityssuojat peittävät niin monet kasvot ympäri maailman. Sen enempää Nostradamus-viittauksia viljelemättä on kuitenkin hyvä todeta, että tiukan viestin takaa löytyy vielä tiukempi biisi, joka rokkaa pyhällä voimalla maaliin saakka. Tällä erää puhallus kestää vain hädin tuskin kolmen minuutin ajan, mutta eipä sitä enempää tarvitakaan. Kyllä tällä ilmalla kelpaa keuhkonsa täyttää kerran toisensa jälkeen, eli suosittelen etenkin ahtaista tiloista kärsiville.

Mika Roth

Äänet Käskee (feat. MC Rambo): Ei mennyt ihan nappii…
3rd Rail Music

Äänet Käskee on sama asia kuin tuottajaduo Lasse "Jaarli" Rytkönen ja Antti Tammimaa. Helsingin Kalliossa päämajaansa pitävä kaksikko luo toisinaan hiukan melankolisiakin biisejä, joissa hip hop, lofi, soul ja funk kohtaavat suomalaisen äänirealismin. Alkujaan Espoosta lähteneet tuottajavelhot saavat sinkulla tukea Kirkkonummelta kotoisin olevalta MC Rambolta, joka muistelee omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Asiat eivät ehkä aina olleet parhain päin, mutta nostalgian linssin läpi mennytkin näyttää sävyiltään lämpimältä.

Ei mennyt ihan nappii… on ensimmäinen sinkku kaksikon syksyllä julkaistavalta pitkäsoitolta, jolla tullaan saatesanojen mukaan kuulemaan melkoista joukkoa maamme ykkösketjun rappareita. Tarina ei kerro, saadaanko tulevaisuudessa lisää tällaista lämmintä G-funkkia, mutta ollaan tyytyväisiä siitä mitä on jo saatu. MC Rambo napsii pisteet riimeillään ja biitithän nyt ovat tietysti kohdillaan. Eikä kaiken aina tarvitsekaan mennä ihan nappiin, joten kestetään ne muutamat laatusanatkin.

Mika Roth

Lukukertoja: 4972