The Grammers – The Rest of the Best
10.02.2020
Kun kelpo ikään ehtinyt rockryhmä ryhtyy kaivelemaan arkistojensa kätköjä julkaisemattomien helmien toivossa, saattaa lopputulema olla miltei mitä vain. Onneksi The Grammers on takavuosina antanut bändidemokratian kukoistaa, minkä johdosta monenlaisia kipaleita on päädytty heivaamaan laidan yli. Julkaistuaan koko vuoden 2019 ajan biisejä sinkkuina on tullut aika niputtaa kaikki yksiin kansiin – eikä nimeksi sovi muu kuin The Rest of the Best.
Kaikki levyn kappaleet ovat siis aikoinaan joko jääneet pois julkaisuilta syystä tai toisesta, tai sitten ne on päätetty sysätä B-puoleksi. Onpa löytöjä tehty myös aiempien pitkäsoittojen esituotantonauhoilta, mutta ei näistä siivuista kyllä välity millään tasolla jämäpalojen makua. The Grammers on penkonut arkistojensa kätköjä ja löytänyt levyllisen ensiluokkaisia rockherkkuja. Ei siis mitään rääppiäismeininkiä, vaan ykköset päälle ja kaviaaria lautaselle kunnon keko.
Aivan tämän kummallisen kokoelma-albumin terävimpään kärkijoukkoon kuuluu kiistatta Hype Records -vuosilta esiin pengottu Wrecking Ball, jonka 70-lukulaisessa boogie heavy rock ryskeessä urut soivat ja kitarat louhivat suoraan sydämestä. Ison ryhmän ongelma saattaa joskus olla äänimaiseman tukkoon soitto, mutta The Grammersien juurevan ilmavaa rytyytystä on aina ilo kuunnella, ja etenkin näillä astetta ja kahta tuhdimmilla raidoilla. Soitosta välittyy myös puhdas ilo ja välittömyys siinä määrin, että oletettavasti biisejä on ikuistettu reippaalla liveotteella.
Asioiden ytimeen porautuu myös Grateful Rock, joka kornihkosta nimestään huolimatta kruisailee autoilurockin vapailla kaistoilla. Amerikkahan se horisontissa kiistatta kimaltelee ja biisin päämelodia on sitä laatua, jota tulee hyräiltyä matkalla kauppaan, yksin suihkussa ja vaikkapa keittiössä kokatessa. Tietenkin kiviä voisi viskoa ennalta-arvattavuudesta, kaavamaisista sovitusratkaisuista ja tutuilla palloilla pompottelusta, mutta kun vaakakupissa on toinen toistaan tarttuvampi ässäraitoja, niin mitä sitä suotta nillittämään. Oikeasti.
The Grammersin sydän sykkii tietysti myös hiljaisemmin ja vaikka tulin loppuvuodesta hieman tyrkkineeksi Don’t Let Your Wild Heart Be Tamed -sinkkua, on tuokin numero löytänyt paikkansa kokonaisuudessa, sillä The Rest of the Best on muutakin kuin vain vino pino peräkkäin soitettuja sinkkuja. Niin kummalliselta ja järjettömältä se tuntuukin, rakentuu näistä kymmenestä vedosta kunnon albumikokonaisuus. Nämä ovat parhaita paloja 10-luvulta ja sitä edeltäneiltä päiviltä, joita kelpaa muistella näin 20-luvun aamusarastuksessa.
Mika Roth
