Foreigner: Double Vision – Then and Now
04.02.2020
Vuodesta 1977 seuraavan vuosikymmenen loppuun saakka hittejä tehtaillut Foreigner palasi vuonna 2017 lähes alkuperäiseen kokoonpanoonsa. Uudelleenkokoontuminen luonnollisesti ikuistettiin ja nyt se on saatavissa mitä moninaisimmissa formaateissa. Desibeli.net sai arvioitavakseen CD+DVD laitoksen, jolla mennyt ja nykyinen elävät sulassa sovussa.
earMUSIC
Ensinnäkin on nostettava hattua sille, että näin vanhan yhtyeen vanhin mahdollinen kokoonpano saatiin vielä kerran lauteille kameroiden eteen. Alkuperäinen ja kahdella ensimmäisellä albumilla soittanut basisti Ed Gagliardihan ehti poistua jo taivaan suureen hard rock orkesteriin jokunen vuosi sitten, mutta vuodesta 1979 vuoteen 1991 bändin vahvuuksiin vakituisesti kuulunut Rick Wills hoitaa tonttinsa ammattimiehen tavoin. Eivätkä tuoreemmat voimat suinkaan ole tyrkättyinä verhojen taakse, vaan menneet ja nykyiset jäsenet vaihtuvat keikan edetessä, jolloin tarjoutuu myös mahdollisuuksia kumarteluille ja esittelyille.
Mainittakoon tässä yhteydessä myös se, että Foreigner on jo viimeistään vuodesta 2003 ollut kitaristi Mick Jonesin oma valtakunta. Tuolloinhan bändin alkuperäinen vokalisti Lou Gramm lähti jälkimmäisen kerran vahvuuksista. Juuri tämän kaksikon kynistähän osapuilleen kaikki klassisten albumeiden materiaali oli lähtöisin ja jotain materiaalin vahvuudesta kertoo se, että merkittävä osa settiä rakentuu juuri noiden klassikoiksi laskettavien kiekkojen ässäsinkkuista.
Kelpo määrällä kameroita kuvattu keikka on teknisesti moitteeton, eikä taiteelliselta puoleltakaan voi juuri valittaa. Vuodesta 2005 vokalistina toiminut Kelly Hansen on maestro vailla vertaansa ja herran kovaan karismaan Foreignerin nykyinen vetovoima myös pitkälti nojaa. Mies karkaa jo avauksena kuultavan Cold As Icen aikana eturiviin lyömään ylävitosia onnensa kukkuloilla olevan yleisön kanssa ja kunnioitettavan äänen omaavan maestron johtajuus livetilanteessa on kiistaton. Kaikki kunnia jäykähkösti esiintyvälle Jonesille ja Grammille, sekä kovasti hymyilevälle kitaristi Bruce Watsonille.
Omanlaisiaan lakipisteitä ovat melkoiseksi revittelyksi kasvava Juke Box Hero, sekä jo alkukeikasta pajatson tyhjentävä Waiting for a Girl Like You, jotka kummatkin ovat peräisin nerokkaasti nimetyltä 4-albumilta. Kyllä, kyseessä on bändin neljäs albumi. Vanhan kokoonpanon esiinmarssi tapahtuu kaikkien aikojen ensimmäisen Foreigner-sinkun kera, eli Feels Like the First Time, jolla bändi saavutti kultaa jo armon vuonna 1977.
Gramm on sitten kultapäivien saanut monta grammaa kylkiinsä, mutta omaan korvaani Dennis Elliottin kovempi rumpusoundi ja Al Greenwoodin koskettimet ovat yhä silkkaa kultaa. On vaikea sanoa kuinka paljon äänimaisemia on korjailtu jälkikäteen, mutta stemmat purevat ja soitossa on ns. munaa, joka uudemmalta ryhmältä toisinaan puuttuu. Kovaa soittaminen ja patsastelu kun eivät ole sama asia kuin rankkuus.
Kaikki huipentuu luonnollisesti jäsenistöjen sekaantumiseen, jolloin lauteilla on melkoinen ruuhka – onneksi tilaa riittää ja hyperaktiiviset taustanäytöt pitävät tilanteen välkkyisänä. Hansen saa tässäkin tilanteessa niin yleisön kuin kuorolla vahvistetun big bandin takanaan toimimaan ja I Want to Know What Love Is on kaiken paisuttelun arvoinen balladihelmi.
DVD:n äänen- ja kuvanlaatu eivät jätä valittamisen aihetta, värien toistuessa jo DVD:n kautta uskomattoman väkevästi. Ääniraidoiksi oli valittavana perusstereo, sekä jykevästi potkiva DTS, jota voin suositella kaikille jonkinlaisen kotiteatterin omaaville. Soiton väliin leikatut lyhyet dokumenttipuhepätkätkin toimivat, etenkin kun biisejä ei katkota ja taukoja on vain muutama. Arvioitavana olleen version CD:llä on pari biisiä vähemmän kuin kuvalla varustettuna, mutta kaikki oleelliset raidat löytyvät kummaltakin kiekolta.
Mika Roth
