Prinssi Rohkea ja Erämaan Rotat – unen ja todellisuuden rajamailla

Suomenkielistä rockia voi tehdä monella tavoin, eikä parkettia tanssijoiden alle hieman eri tavoin latova Prinssi Rohkea ja Erämaan Rotat ole sieltä simppelimmästä päästä joukkoa. Bändin taannoin ilmestynyt Yhä unessa -albumi sai pohtimaan pop-historian kummallisempia lukuja, sekä elon ainutlaatuisia kurveja. Desibeli.net haastatteli jälleen laulajakitaristi Eemu Laurilaa, joka kertasi ensin tapahtumat sitten reilun kahden vuoden takaisen edellisen haastattelun.

Niin, oltiin jutuissa viimeksi kesällä 2017, kun olitte julkaisseet Bereniken hiukset -sinkun, joten mitä kaikkea tuon jälkeen on tapahtunut yhtyeen leirissä?

- Suurin muutos tuon biisin ja uuden levyn välillä on tietenkin nykyinen rumpalimme Konsta Kivelä, joka liittyi noihin aikoihin miehistöön. Hän on huikea rumpali ja multi-instrumentalisti, joka on ammattimiehenä tuonut touhuun paljon lisää ammattimaisuutta. Uudistunut bändi on parin viime vuoden aikana hitsautunut loistavasti yhteen, ollaan tehty paljon keikkoja ympäri maata ja sinkkujakin julkaistu säännöllisesti.

Avasitte uuden albumin kauden Aleksis Kiven runoon sävelletyllä Kaukametsä-sinkulla. Tuo oli melkoinen hämmentäjä, eikä lainkaan negatiivisella tavalla, mutta kuinka arvasitte tarttua näinkin klassiseen suomalaiseen tekstiin?

- Kaukametsä syntyi hyvin spontaanisti, olin kotona tekemässä uusia Prinssi-biisejä mutta kärsin jostain writer’s blockista. Tartuin kirjahyllyssä olleeseen Kiven runokokoelmaan, avasin sen Kaukametsän kohdalta ja soitin kappaleen kerralla valmiiksi. Se oli siinä! Ei siis ollut mitään suunnitelmallisuutta, biisi syntyi hyvin mystisellä tavalla, ihan kuin jonkun johdatuksen myötä.

- Eikös se ollut Juice joka sanoi, että kaikki biisit on olemassa päittemme yläpuolella, mutta lauluntekijöillä on jokin lahja poimia ne alas ja esittää niitä muille ihmisille? Oli miten oli, mutta tämän laulun kohdalla todellakin on ollut tällainen fiilis. Se on kuin viesti jostain toisesta, kaukaisesta maailmasta.

Kokemus oli siis positiivinen, mutta ainakaan suoralta kädeltä luvassa ei ole jatkoa, sillä omat tekstit ovat merkittävä osa koko touhua. Uusi albuminne, Yhä unessa, onkin sitten muuten lähes täysin bändin säveltämä, sovittama ja sinun sanoittamasi kokonaisuus. Kuinka kiekon synnytys sujui ja kuinka pitkältä aikaväliltä materiaalia on levyllä?

- Kaukametsä syntyi talvella 2017-2018, ja julkaistiin sinkkuna syksyllä -18. Viimeiset kolme levylle syntynyttä biisiä olivat Minä ja hautausmaa, Kaupunki ei tiedä mun nimee ja Back to Hirvaskangas, ja ne syntyivät keväällä 2019. Biisien rungot ja päämelodiat on mun tekemiä, mutta kaikki biisit hiottiin ja sovitettiin koko bändin voimin, ja on siellä paljon esim c-osia, jotka on muiden keksimiä.

Levyä äänitettiin kuukausittain luotettavaksi mieheksi tiedetyn Marko Lapiolahden johdolla Noisy Silence Studiolla Laihialla.

- Takavuosinahan meillä on ollut aika suoraviivaista meininkiä ilman ylimääräisiä soittimia ja koristeluja, mutta nyt sovituksia tosiaan hiottiin enemmän, ensin treeniksellä ja lisäjuttuja keksittiin vielä Markonkin kanssa studiossa. Biiseistä löytyy synia, pianoa, jousia, erilaisii efektejä, Village People -kuoroa, kellopeliä ja niin edelleen. Konsta soitti pariin biisiin soolot, sillä hänen ykkössoittimensa on oikeasti kitara.

Kansikuvitusten merkitys ei tietenkään ole tällä hetkellä aivan vinyyliaikojen kaltainen, mutta mielestäni tuon taiteenlajin arvostus on jälleen kasvussa. Albuminne kuvituksesta puhuttaessa on pakko todeta, että fellinimäinen unenomaisuus, lapsen loogisuus ja jonkin sortin hassujen painajaisten sekasotku on ainakin uniikki. Mistä ihmeestä tämä kuvasto oikein kumpuaa ja kuinka paljon vihjeitä tässä annetaan itse biisien lyriikoihin?

- Olet oikeassa, kansikuvan täytyy olla vangitseva ja näyttävä ja tällä levyllä se todella on. Pikkuveljeni Eero Laurila piirsi kansikuvan, jota ollaan tässä ihailtu monta viikkoa. Laitoin sen läppärini taustakuvaksikin. Kannesta on löydettävissä biiseistä tuttuja asioita ja hahmoja, kerää koko sarja! Unenomaisuus on osa bändin tekstimaailmaa ja imagoa, unien ja todellisuuden väliset raja-alueet, maaginen realismi ja esoteria ovat kiehtovia aiheita.

Sanoituksiaan Laurila ei lähde sen kummemmin purkamaan, mutta toteaa niiden tarkastelevan vakavia ja synkkiäkin aiheita huumorin tai ainakin jonkinlaisen valoisuuden kautta. Onkin täysin kuulijasta itsestään kiinni, että onko se lasi nyt puolityhjä vai puolitäysi.

Bändi piti siis äänittäjänsä kanssa tiukasti yhtä ja kyseinen herra sai myös hoitaa miksauksen ja masteroinnin, minkä lisäksi hän osallistui sovitusten ja soundien hiomiseen. Mukaan pääsi kuitenkin myös vieraileva tähti.

- Aksel Kankaanranta feattaa Kaupunki ei tiedä mun nimee -biisissä, ja se onnistui aivan täydellisesti. Akselhan oli taannoin mukana Voice of Finlandissa ja viime vuonna lauloi kertsit Pyhimyksen suurhitillä Jättiläinen. Akselin faija on myös Vilperin Perikunnan alkuperäinen viulisti Antti Kankaanranta alias Konsta Vilperi, tämä oli mulle elämää suurempana Vilperi-fanina äärimmäisen kova juttu.

Mitään ovia ei ole suljettu muidenkaan edestä, joten aina voi ehdottaa yhteistyötä. Tosin langat saattavat pysyä isäntäbändille, jolle taiteellinen vapaus on kaikki kaikessa. Se lienee yksi syy siihen, että Laurilan mukaan levy onnistui täydellisesti.

Entä miten olette kehittyneet livebändinä tässä parin vuoden aikana? Onko Prinssi Rohkea ja Erämaan Rotat tätä nykyä vahvempi, viisaampi ja näyttävämpi keikkayhtye kuin vaikkapa pari vuotta sitten?



- Ollaan tehty paljon keikkoja ja sen kyllä näkee, vaikka itse sanonkin. Tällä hetkellä bändi on paremmassa iskussa kuin koskaan, vahvempi, viisaampi ja tottakai näyttävämpi ja eroottisempi, sillä kolme neljästä pojasta on hommannut tatuointeja viime aikoina. Jos haluaa vaan päästä soittelemaan omia biisejään, niin sitä voi tehdä treeniksellä, mutta liveshown pitää olla katsojille kokonaisvaltainen elämys. Siinä pitää olla vauhtia ja rauhallisempia osuuksia, yleisöä pitää aina kunnioittaa ja keikkatilanteissa bändi ja yleisö luovat sen tunnelman yhdessä.

Tässä olet kyllä täysin oikeassa. Liian monille se show’n pitäminen on sama asia kuin jalan nosto monitorille ja satunnainen rumpalille hymyily. Osallistua pitää aina.

- Meidän esityksiin on aina kuulunut yleisölle jutteleminen ja huumori vahvasti, vaikka ei huumoribändi ollakaan, ja nämä arvot ovat edelleen meille livejuttujen kantavat voimat. Lavalla pitää olla hauskaa, ja sen pitää näkyä. Ennen keikkaa ei pyöritä yleisön joukossa, kun sitä haluaa aina keskittyä tulevaan spektaakkeliin, mutta jokaisen vedon jälkeen tullaan aina baarin puolelle tai paitamyyntitiskille moikkaamaan ihmisiä, se kuuluu tähän juttuun todella olennaisesti.

Kaukametsään tekemänne video on muuten mielenkiintoinen. Siinä on kritiikkiä ainakin nykypäivän some-zombeja kohtaan ja muutenkin otos on sangen virkistävä. Kuinka video syntyi ja keitä kaikkia sitä oli tekemässä?

- Itse en osaa nähdä biisejäni videoina tai kuvina, joten tälläkin kertaa videon idean suunnitteli basistimme Antti, ja toteutti pitkäaikainen ystävämme Pyry Keto alias Pyry Retro. Pyry on oikeastaan se viides Beatle, tai viides Prinssi, sillä hän on ohjannut meille paljon musavideoita, ottanut monet promokuvat ja tehnyt paljon somekuvia jne. Video kuvattiin Aleksis Kiven syntymäkodissa Nurmijärven Palojoella, ja samassa talossa avattiin uuden levyn julkaisukiertue lokakuussa. Oli ainutlaatuista soittaa Aleksis Kiven runoon tehty biisi Aleksis Kiven synnyinkodissa Aleksis Kiven päivänä. Tämä bändi on vienyt moniin hienoihin paikkoihin, ja matka on vasta alkanut.

Mitä seuraavaksi? Onko luvassa jotain erikoisia julkaisuja, yhteistyöviritelmiä, lisää musiikkivideoita tms.

- Uskomatonta mutta totta – ensi vuonna Prinssi Rohkea ja Erämaan Rotat täyttää 10 vuotta! Suunnitelmia on jos monenlaisia, niistä kerrotaan lisää ensi vuoden puolella! Keikkoja jatketaan uuden levyn tiimoilta ainakin vielä keväällä, ja erikoiskeikkojakin on suunnitteilla. Stay tuned.

Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.

- Ensin kiittäisin sua Desibeli.netin ylläpidosta. Mahtavaa, että on näin monipuolinen ja pienempiä bändejä ahkerasti esiin nostava sivusto! Ihmisille kaikille: muistakaa, että Suomessa on paljon loistavia bändejä, joista moni ansaitsi enemmän suosiota kuin ne ehkä tulevat koskaan saavuttamaan. Ole utelias, tutustu ruohonjuuritason menoon, yllätyt varmasti positiivisesti.

- Varsinaisille bändi-ihmisille ja soittajille ylipäätään – jos haluatte, että keikkoja riittää ja skenessä tapahtuu, tue pieniä keikkapaikkoja ja -bändejä, käy keikoilla, ja järjestä itse keikkoja! Hyvää loppuvuotta ja eiköhän kuulla taas pian!

Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Prinssi Rohkea ja Erämaan Rotat