09.09.2019
Syntyipä kerran, ei niinkään kauan sitten, yhtye nimeltänsä Santa Lucia. Elettiin mystistä vuotta 1984, paikkana oli Kemin kaupunki ja tämä nuorten tyttöjen muodostama bändi halusi pyörittää asioita hieman toisin. Svart Records on tehnyt jälleen yhden kulttuuriteon keräämällä bändin tuotannon kolmen vinyylilevyn paketiksi. Eli mukana on koko Arktista Hysteriaa -albumi, ainoaksi jäänyt EP-levy, sekä vähintäänkin kattava paketti eri tasoisia demo-herkkuja.
Svart Records
Santa Lucian taru kesti vuodesta 1984 vuoteen 1992 saakka. Tuona aikana ryhmä ehti julkaista yhden EP:n ja pitkäsoiton, sekä neljä sinkkua. Julkaisuista ensimmäinen oli vuoden 1988 Miljoona ruusua / Pyhä yö sinkku, jolla ryhmä uskaltautui koskemaan Vera Teleniuksen ikiällöön hittiin. Coveri on aina coveri, mutta jaksaa vitsi naurattaa vielä nytkin, yli kolme vuosikymmentä myöhemmin.
Musiikillisesti Santa Lucia eli omassa ajassaan, soittaen tuon päivän heavy metaliksi miellettyä kamaa ja sotkien siihen niin postpunkkia kuin metallin uudempia tuulia, joita tuolloin kutsuttiin speed metaliksi. Santa Luciasta tekee kuitenkin poikkeuksellisen se, että yhtye esitti asiansa suomenkielellä. Suomeksi laulaminenhan koettiin metallipiireissä lähinnä noloksi 80-luvulla, joten bändi oli raskaasti aikaansa edellä.
Kokoelmalle on koottu em. EP:n ja pitkäsoiton lisäksi myös kasa demoja, kuten paketin raflaava nimikin jo antaa ymmärtää. Näin pystytään ohittamaan Pokon vuoden 2011 kokoelma, jolle jo kerättiin kaikki viralliset julkaisut, ja uudella kokoelmalla onkin kokonaista 27 raitaa. Tämä ei tosin tarkoita sitä, että uusia biisejä olisi löytynyt summien erotuksen verran, sillä demopuolella kuulaan versioita myös EP:n kappaleista. Näin täysin uusia siivuja on mukana viisi kipaletta, mutta onhan siinäkin jo melkoinen annos arkistojen löytöjä.
Näistä ’uusista vedoista’ postpunkahtava Mullova iskee yhä mukavasti, mutta kömpelö loppuhäivytys muistuttaa ikävästi kyseessä olevan vain demon. Päälle kuusiminuuttinen Hiljainen mies lähtee rohkeasti koukeroisen thrashin kentille seikkailemaan ja osoittaa, että kunnianhimo ja muutosmielisyys eivät olleet ryhmälle missään vaiheessa tuntemattomia.
Positiivisella tavalla hämmentävä revittely on myös Kaunista, jonka veikeässä veivauksessa ja sanallisessa akrobatiassa uusi aalto loiskuu jälleen metallin ylle – kuinka ainutlaatuista tämä onkaan ollut silloin aikoinaan. Ensimmäisen levyn harvinaisuusparaatin sulkeva V.I.S. on myös menetetty mahdollisuus, josta olisi pitänyt syntyä jotain suurempaa, mutta jäipä nyt edes vajaa kolmeminuuttinen instrumentaalidemo sentään jälkeen.
Santa Lucia oli oman aikansa lapsi, mutta vaikka aika on ollut osalle raitoja armoton, kuulostaa bändin kattaus kokonaisuutena yhä paikoin yllättävänkin tuoreelta. Mihin ryhmä olisikaan yltänyt, jos se Kemin sijaan olisi syntynyt esimerkiksi etelämpänä Suomea, tai peräti Tukholmassa saakka?
Mika Roth
