19.05.2003
On vuosi 1980 kun ystävykset Gary Marx ja Andrew Eldritch perustavat Leedsissä, Englannissa, Sisters of Mercyn ainoana tarkoituksenaan kuulla itsensä radiosta. Marx tarttuu kitaran varteen Eldritchin asettuessa rumpujen taakse, ja näin he äänittävät ensimmäisen singlensä The Damage Donen nollabudjetilla. Single päätyy kuin päätyykin radiosoittoon, vaikka tekijät itse pitävät sitä ”käsittämättömänä ja kuuntelukelvottomana roskana”. Seuraavana vuonna kaksikon mukaan liittyy basisti Craig Adams ja Eldritch siirtyy pääasialliseksi laulajaksi, rummut korvataan rumpukoneella jota yhtye ryhtyy nimittämään Doktor Avalancheksi. Sisters of Mercy on nyt virallisesti syntynyt.
Yhtye pysyy riippumattomana ja julkaisee seuraavien kolmen vuoden aikana lukuisia singlejä sekä EP:t Alice ja Reptile House, bändin kannattajakunnan kasvaessa hitaasti mutta varmasti. Vuoden 1984 alussa mukaan liittyy kitaristi Wayne Hussey, erittäin monipuolinen soittaja sekä säveltäjä, hän tuo mukanaan aivan uuden palan bändin soundiin. Husseyn käyttämät akustiset ja 12-kieliset kitarat tuntuvat olleen se puuttunut elementti joka nyt täydentää yhtyeen. Sisters of Mercy tulee näin hitaasti pala palalta luoneeksi aivan omanlaisensa tyylin gothicrock -genren sisälle. Heidän musiikkinsa on hieman Joy Divisionia muistuttavaa - synkkää, paikoin monotonista ja usein melodista, sanoitusten liikkuessa usein sielua polttavan tuskan maisemissa.
Näin saavutaan maaliskuuhun 1985. Edellisenä vuonna tehty levytyssopimus on tuottanut jo kolme singleä ja yhtye on yhä vain matkalla ylöspäin, mutta jotain on myös selvästi pielessä. Bändi on edellisten kuukausien aikana keikkaillut ahkerasti niin uudella kuin vanhallakin mantereella, sekä samanaikaisesti äänittänyt ensimmäistä pitkäsoittoaan. Yleisesti huhutaan etteivät Eldrichtin ja Marxin välit ole enää aivan niin lämpimät, lisäksi epäilyjä Eldrichtin loppuun palamisesta sekä hänen henkilökohtaisista ongelmistaan leviää.
Näissä ristiriitaisissa tunnelmissa Sisters of Mercy julkaisee debyyttilevynsä First And Last And Always, sekä heti tämän perään virallisen tiedotteen Gary Marxin eroamisesta yhtyeestä. Kuukautta aikaisemmin julkaistu single No Time To Cry on jo antanut viitteitä tulevasta, mutta pitkäsoiton menestys yllättää silti kaikki. Levy nousee suoraan Ison-Britannian Top 20:en, ja uusi viisi kuukautta kestävä kiertue käynnistetään. Hieman kiertueen päättymisen jälkeen Wayne Hussey eroaa bändistä perustaakseen uuden yhtyeen nimeltä Mission, johon hän ottaa mukaansa basisti Craig Adamsin. Näin Andrew Eldritch jää Sisters of Mercyn ainoaksi viralliseksi jäseneksi.
Vaikka yhtye on käytännöllisesti katsoen hajonnut vain vajaa vuosi sen jälkeen kun se on julkaissut debyyttilevynsä on se samalla tehnyt jotain historiallista. First And Last And Alwaysia voi pitää täydellisenä kokoelmana täydellisiä gootti-rock kappaleita ja levyn aavemainen tunnelma aina sen avaavasta Black Planet -kappaleesta levyn päättävään Some Kind Of Strangeriin asti säilyy rikkumattomana. Se sisältää monia tulevia Sisters-klassikoita joita tullaan kuulemaan vielä vuosien kuluessa bändin itsensä soittamina, monien coveroimina, sekä vielä useampien plagioimina.
Tämä ei siis ole Sisters of Mercyn tarun loppu, vaikka se ei tulekaan tämän jälkeen soittamaan ainuttakaan konserttia seuraavaan viiteen vuoteen. Se tulee julkaisemaan Eldritchin johdolla vielä kaksi pitkäsoittoa, mutta nämä enemmän stadion-goottirockia edustavat levyt eivät pysty enää tavoittamaan First And Last And Alwaysin terää, herkkyyttä tai loistavuutta. Myös Mission omalla tahollaan julkaisee monia erinomaisia levyjä, mutta niinikään Hussey yhtyeineen ei pysty enää saavuttamaan aikaisempaa loistoa. Tämä on jälleen yksi osoitus siitä että yhtye on enemmän kuin osiensa summa. Kun kokoonpano Eldritch-Marx-Hussey-Adams hajosi, jotain hyvin ainutlaatuista kadotettiin lopullisesti.
Mika Roth
Kuva: Patrik Kruse
