MERTA kurvaa mutkaan ja lujaa

Jossain vaihtoehtometallin, action rockin ja pop-koukkujen kurvikkaassa välimaastossa operoiva MERTA oli alkujaan Juhis Kauppisen sooloprojekti, mutta hiljalleen siitä on kasvanut ihka oikea bändi. Desibeli.net haastatteli ryhmän perustajaa ja ensin palattiin takaisin alkuun. Eli kuinka kaikki oikein kävikään?

- Tarina alkoi vuonna 2017, kun olin työharjoittelussa Finnvox-studiolla Pitäjänmäessä. Hetkittäin ilmaantui luppoaikaa työtehtävistä ja pohdin, että miten tämän ajan käyttäisi. Koin "ahaa"-elämyksen ja ryhdyin tekemään biisejä, jotka jo kotvan olivat pyörineet ideamyllyssä pään sisällä.

Näin kului puolisen vuotta, kunnes oli aika esittää materiaalia läheisimmälle ihmiselle, eli vaimolle. Palaute oli positiivista ja kun Kauppisen ystävätkin olivat sama mieltä, oli aika ottaa seuraava askel. Pessimisti ei tunnetusti pety, mutta Finnvoxin Aki Sihvonen näytti myös Kauppisen yllätykseksi demolle peukkua ja näin MERTA oli syntynyt.

- Ensimmäiset julkaisut, Virta Katkeaa ja Kahden Rajalla, soittelin ja lauleskelin yksikseni lukuun ottamatta rumpuja. Näihin pesteihin sain oikeita muusikoita nimeltä Petri Inkinen ja Henri Nordman.

Julkaisujen saama lämmin vastaanotto yllätti, joten oli aika ryhtyä kasaamaan ihka oikeaa yhtyettä. Kauppinen lähti soittelemaan vanhoja bändikavereitaan läpi ja soittajat tonteille löytyivätkin sutjakkaasti. Ensimmäiset bänditreenit pidettiin marraskuussa 2018.

Musiikkinne on sekoitus raskautta ja tarttuvuutta: vaihtoehtometallia pop-koukuilla, isoja äänivalleja ja tummuuteen taipuvaisia tekstejä. Kuinka muoto löytyi ja oliko alusta asti saakka selvää, että musiikki suuntaa juuri näille sektoreille?

- En oikeastaan koskaan pohtinut, että minkälaista musaa MERTAn pitäisi olla. Genre ja musiikin fiilikset ovat tulleet ihan itsekseen biisejä tehdessä. Ensimmäistä kertaa bändihistoriassa irtauduin täysin genreistä ja annoin kitaran tuoda sävelet ja sen hetkisen tunteen täydentää biisiä.

Sen verran rajoja sentään asetettiin, että kieleksi valittiin suomi, mitä voikin pitää toimivana ratkaisuna.

Olette julkaisseet nyt yhteensä neljä sinkkua ja Puolikas EP-levy tulee niputtamaan ne kaikki yhteen. Miten näet bändin ja sen soundin kehittyneen Virta katkeaa -siivusta tuoreimpaan Pirut-sinkkuun? Ainakin omasta mielestäni Pirut on tähänastisista kappaleistanne tarttuvin ja selvintä hittipotentiaalia omaava.

- Hmm. Rohkeutta on varmastikin tullut aloituksen jälkeen mukaan, ollaan lisäilty modernia äänimaisemaa biiseihin ja yritetty rikkoa henkilökohtaisia musiikillisia rajoja sekoittamalla vähän kaikenlaista maustetta soppaan. Uusissa biiseissä kyllä kuuluu se, että MERTA muuttui sooloprojektista bändiksi.

- En voi itse kylliksi fiilistellä meidän porukkaa. Bändin ukot, tuottaja Aki Sihvonen ja Ninni Wetterstrand levy-yhtiö Playground Musicilta. Meillä on mahtava tiimi tällä hetkellä ja väitän, että hyvä fiilis kuuluu myös meidän musiikissa.

Entä kuinka vanhoja EP:n uudet kappaleet Moraali ja Hauras ovat? Syntyivätkö ne varta vasten EP:lle, vai onko pöytälaatikoita käyty läpi?

- Itse asiassa, Pirut, Moraali ja Hauras ovat ’samaa sarjaa’. Taitaapi olla jopa perättäiset biisit, mitkä kirjoitin.

EP:n materiaali on kirjoitettu vuoden sisällä, mikä entisestään vahvistaa kokonaisuuden tuntua, mutta kahdella lisäbiisillä kasassa olisi ollut jo pitkäsoitto. Kuinka siis päädyitte julkaisemaan EP:n ja onko pitkäsoiton tekeminen tulevaisuuden suunnitelmissa? Onko se sitten se seuraava puolikas?

- EP tuntui jotenkin luontevammalta ratkaisulta näin aluksi. Bändi on vielä sen verran nuori ja tuore tapaus, että mietittiin jäisiköhän albumimuodossa osa biiseistä kuulijoilta kuuntelematta. Kyllähän pitkäsoitto on tulevaisuudessa tähtäimessä, tehdään tämä puolikas vain ensin kunnialla ja jätetään toinen puolikas vielä mysteeriksi. Siis missä vaiheessa puolikkaasta saadaan kokonainen.

MERTA saavutti siis jo ensimmäisillä sinkuillanne melkoiset soittomäärät ja kehut verkon puolella. Yllätys oli Kauppisen mukaan melkoinen, mutta mistä näin positiivinen palaute mahtaa kieliä noin laajemmalti?

- Uskon, että meidän vahvuus on musiikillisesti se, että melkeinpä kuka vaan voi samaistua meidän biiseihin, on kyseessä kivenkova hevimies tai klassisen musiikin ystävä. Ja luulen, että meidän bändin sisäinen hyvä yhteisfiilis ja vilpittömyys myös paistaa musiikistamme.

Tekstien puolesta MERTA vaikuttaa tummuuteen viehtyneeltä, vaikka Kauppinen toteaakin ryhmän jäsenten olevan pirteitä veikkosia ja ihan tavallisia ihmisiä.

- Se, miksi biiseissä tasapainotellaan hyvien ja huonojen kokemusten välillä ei omasta mielestäni tee meidän musiikista ahdistunutta ja surullista. Päinvastoin, toivoisin, että kuuntelijat löytäisivät meidän musiikista vertaistukea. Me ei olla yksin täällä maailmassa meidän ongelmien kanssa, päinvastoin.



Mutta kyllähän valo ja varjot vuorottelevat teksteissä melko paljon. Joten miten siis on? Odottaako lopussa auvoinen onni vai kuljemmeko kaikki kohti entistä synkempää myrskyä? Ollaanko tässä nyt pessimistejä, realisteja vai optimisteja - tai kenties jotain aivan muuta?

- Biiseissä pyörivät teemat, kuten ”valo” ja ”pimeys" ovat osa meidän elämämme kulkua. Välillä tulee tunti turpaan ihan huolella. Mutta se, miten me siihen henkilökohtaisella tasolla reagoimme on tärkeää. Annetaanko me vastoinkäymisten murtaa itsemme, vai otammeko elämästämme kiinni ja näytetään keskisormea takaisin ja todetaan "Mä pystyn tähän"! Kaiken synkkyyden keskellä on aina valoa, kunhan vaan jaksaa tehdä töitä sen eteen että löytää sen.

Entä minkälainen livebändi Merta on ja mitkä ovat sen tärkeimmät vahvuudet keikoilla?

- Totta kai olemme tämän pallonpuolisko kovin livebändi (naurua). Kyllä luotamme siihen, että kun meistä huokuu se energisyys ja nauttiminen omasta musiikista ja sen esittämisestä muille tarttuu yleisöön. Tähän mennessä olemme onneksi saaneet vain tyytyväistä palautetta.

Entä minkä verran materiaalia löytyy? Pystytäänkö täysi keikka vetämään omilla biiseillä, vai pitääkö coveriin luottaa - ja jos, niin mihin?

- Tällä hetkellä settilistan pituus taitaa olla noin 45min ja omia biisejä koko keikka tarjolla! Ollaan keskusteltu mahdollisista "cover-biiseistä", mutta vielä ei ole eteen tullut biisiä, jonka haluaisi uudelleen esittää.

Loppuvuosi kuluu niin, että MERTA tekee mahdollisimman paljon keikkaa, sekä jotain muutakin erikoista. Mitä? Sitä Kauppinen ei suostu vielä tässä vaiheessa paljastamaan, joten bändin tekemisiä kannattaa seurata eri kanavilla.

- Katse on jo tiukasti ensi vuodessa. Sen lupaan, että MERTA kurvaa mutkaan ja lujaa, joten kypärän remmit tiukalle ja turvakengät jalkaan. Kohta rytisee!

Haastattelu: Mika Roth, kuva: MERTA